UTP-direktiivin uudistusodotuksista ja niiden vaikutuksista Suomeen

16.7.2025

Elintarvikemarkkinat ja niiden toimivuus herättävät paljon keskustelua Euroopassa. Viljelijöiden mielenosoitukset, keskustelu ruoan hinnasta ja ketjuun tulevan rahan jakautumisesta toimijoiden välillä ovat nostaneet esiin kysymyksen elintarvikeketjun reiluudesta. Euroopan unionissa laadittiin vastaukseksi näihin ja eräisiin muihin kysymyksiin hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskeva niin sanottu UTP-direktiivi (unfair trading practices), jonka kansalliset toimeenpanot tulivat jäsenvaltioissa voimaan vuonna 2021.

Euroopan komissio arvioi parhaillaan UTP-direktiivin toimivuutta. Arvioinnin on määrä valmistua marraskuuhun 2025 mennessä, ja sen odotetaan tuovan merkittäviä muutoksia direktiiviin. Tästä seuraa väistämättä muutostarpeita myös Suomen elintarvikemarkkinalakiin.

Tämä blogiteksti on tavallaan jatkoa 9. kesäkuutta julkaisemallemme blogitekstille, jossa kuvattiin tekoälyn tuottamia näkemyksiä elintarvikemarkkinalain uudistuksen toisen vaiheen tavoitteista ja siihen kohdistuvista odotuksista. Tällä kertaa tekoälyä pyydettiin selvittämään eri toimijoiden näkemyksiä UTP-direktiivin uudistustarpeista sekä pohtimaan, millaisia vaikutuksia todennäköisimmillä uudistuksilla on Suomen elintarvikemarkkinalakiin. Seuraavaksi kuvaan tekoälyn näkemyksiä siitä, mistä direktiivin uudistamisessa on kyse, millaisia eriäviä näkemyksiä eri toimijoilla on ja mitä tulevat muutokset todennäköisesti merkitsevät Suomelle.

Erilaisia sääntelyfilosofioita

Keskustelun ytimessä on kahden erilaisen sääntelyfilosofian välinen kamppailu. Filosofiat voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan:

1. ”Pohjoismainen malli”: Esimerkiksi Suomi ja Ruotsi suosivat kansallisessa lainsäädännössään yksinkertaisia ja selkeitä sääntöjä, jotka keskittyvät reiluihin menettelytapoihin. Tavoitteena on ollut kieltää esimerkiksi myöhästyneet maksut ja yksipuoliset sopimusmuutokset, mutta jättää hintasopimukset osapuolten välisiksi markkinoihin perustuviksi kaupallisiksi neuvottelukysymyksiksi.
2. ”Etelä-Euroopan malli”: Erityisesti Ranskan ja Espanjan johdolla on edetty kohti suorempaa puuttumista hintamekanismeihin. Näissä maissa on jopa säädetty lakeja, jotka kieltävät maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myynnin tuotantokustannukset alittavalla hinnalla tai määrittävät rajoituksia tarjouskampanjoiden volyymille ja arvolle.

Nämä kaksi lähestymistapaa ovat nyt törmäyskurssilla, ja sidosryhmien näkemykset uudistustarpeista vaihtelevat voimakkaasti. Keskustelu ei rajoitu vain kauppatapoihin, vaan se on osa laajempaa yhteiskunnallista debattia ruokajärjestelmän tulevaisuudesta. Pohjoismaat todennäköisesti vastustavat voimakkaasti pakollista, EU-laajuista kieltoa myydä maataloustuotteita ja elintarvikkeita tuotantokustannuksia alemmalla hinnalla. Eteläiset jäsenmaat, Ranskan ja Espanjan johdolla, sekä niitä tukevat viljelijäjärjestöt puolestaan ajavat kieltoa voimakkaasti. Valinta näiden mallien välillä tai niiden yhdistelmän löytäminen on tulevan UTP-uudistuksen suurin haaste.

Tuottajat vaativat vähimmäishintaa

Viljelijäjärjestöt kautta Euroopan ovat hyvin pitkälti yksimielisiä: nykyinen direktiivi ei riitä turvaamaan viljelijöiden toimeentuloa. Niiden keskeisin ja voimakkain vaatimus on, että maataloustuotteiden myynti alle tuotantokustannusten kielletään koko EU:ssa lisäämällä se direktiivin ehdottomasti kiellettyjen käytäntöjen "mustalle listalle". Eurooppalaisten tuottajien mukaan tämä on ainoa keino puuttua elintarvikeketjun epäreiluun arvonjakoon.  

Kauppa ja teollisuus pelkäävät sisämarkkinoiden pirstaloitumista

Kaupan ja elintarviketeollisuuden edustajat suhtautuvat tiukennuksiin varauksellisemmin. Niiden suurin huoli on EU:n yhtenäismarkkinoiden pirstaloituminen, jos jäsenvaltiot säätävät toisistaan poikkeavia, direktiivin minimitason ylittäviä kansallisia lakeja.

Eurooppalainen kaupan kattojärjestö EuroCommerce ja sen kansalliset jäsenet pelkäävät, että komission ehdotus rajat ylittävän valvonnan tehostamisesta voisi johtaa siihen, että tiukempia sääntöjä soveltavat maat vaatisivat, että heidän omia, tiukempia lakejaan sovelletaan myös silloin, kun käydään kauppaa muissa jäsenvaltioissa olevien kumppanien kanssa. Tämä loisi oikeudellista epävarmuutta, vaikeuttaisi kansainvälisiä hankintoja ja voisi viime kädessä nostaa kuluttajahintoja. Kaupan toimijat myös vastustavat voimakkaasti hintasääntelyä.

Elintarviketeollisuuden järjestöt, kuten FoodDrinkEurope kannattavat ennakoitavaa ja kilpailukykyä edistävää sääntelyä, mutta ovat huolissaan hallinnollisen taakan kasvusta ja kansallisten lakien eroista.

Mitä muutoksia on todennäköisesti luvassa?

Vaikka lopullisia päätöksiä ei ole tehty, tietyt kehityssuunnat näyttävät todennäköisiltä:

• Rajat ylittävän valvonnan tehostaminen: Tämä on teknisesti ja poliittisesti helpoin edistettävä asia, ja komissio on jo tehnyt asetusehdotuksen viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi. Valvontaviranomaisten, kuten elintarvikemarkkinavaltuutetun, yhteistyö siis oletettavasti tiivistyy tulevaisuudessa.  
• Harmaan listan käytäntöjen tiukentaminen: On mahdollista, että osa nykyisin sopimalla sallituista käytännöistä siirretään kokonaan kiellettyjen listalle.
• Läpinäkyvyyden lisääminen: Komissio saattaa ehdottaa toimenpiteitä markkinoiden läpinäkyvyyden parantamiseksi. Yksi keino voisi olla perustaa EU-tason observatorion, joka seuraisi kustannusten, katteiden ja kauppatapojen kehitystä elintarvikeketjussa.
• Soveltamisalan harmonisointi: Yhtenäismarkkinoiden pirstaloitumisen vähentämiseksi komissio saattaa pyrkiä yhdenmukaistamaan direktiivin soveltamisalaa koskevia sääntöjä. Tämä voisi asettaa Pohjoismaiden suosiman yksinkertaistetun mallin nykyistä epäsuosiollisempaan asemaan.
• Kielto myydä tuotantokustannuksia alemmalla hinnalla: Tämä on uudistuksen poliittisesti vaikein osa. Kieltoa vastustetaan laajalti ja siihen liittyy myös käytännöllisiä määrittelyvaikeuksia. Miten esimerkiksi eri tuotteiden tuotantokustannukset määriteltäisiin niin, että ne kuvaisivat aidosti erilaisten yritysten kustannuksia. On epätodennäköistä, että EU-tasolla syntyisi sopu pakollisesta ja yhdenmukaisesta kiellosta sen voimakkaan vastustuksen ja käytännön määrittelyvaikeuksien vuoksi. Todennäköisempi kompromissi voisi olla malli, jossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus ottaa tällainen kielto käyttöön kansallisesti.

Kohti elintarvikemarkkinalain kolmatta uudistusta

Kaikki muutokset UTP-direktiiviin tulevat väistämättä heijastumaan Suomeen ja edellyttävät jälleen muutoksia elintarvikemarkkinalakiin. Lain uudistamisen kolmas vaihe UTP-direktiivin uudistuksen jälkeen toistuukin elintarvikemarkkinalakiin liittyvässä keskustelussa varsin tiheään ja melko isoja muutoksia sisältävä uudistus onkin melkoisella varmuudella luvassa.

Suurimman muutospaineen Suomelle aiheuttaisi myynnin kieltäminen alle tuotantokustannusten. Se olisi perustavanlaatuinen muutos nykyiseen lakiimme ja pakottaisi Suomen arvioimaan uudelleen pohjoismaista linjaansa, joka on tietoisesti välttänyt suoraa hintasääntelyä.  

Myös muut muutokset, kuten valvonnan tehostaminen, lisäävät elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtäviä ja korostavat riittävien resurssien tärkeyttä tehokkaan valvonnan turvaamiseksi.  

Elintarvikeketjun sääntely on selvästi eurooppalaisen politiikan ytimessä. Tulevat kuukaudet näyttävät, mihin suuntaan vaaka kallistuu. Me elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistossa jatkamme tilanteen seuraamista ja tiedotamme aktiivisesti tulevista muutoksista ja niiden vaikutuksista suomalaisille toimijoille.

Tässä kirjoituksessa on hyödynnetty tekoälyn tuottamaa analyysiä, joka pohjautuu julkisesti saatavilla olevaan aineistoon. Tekoälyn koostamaa aineistoa esitetään sääntelyfilosofioiden eroista, eri sidosryhmien näkemyksistä sekä UTP-direktiivin muutosten ja niiden Suomeen kohdistuvien vaikutusten ennakoinnista. Tekoälyn tuottamat näkemykset eivät edusta elintarvikemarkkinavaltuutetun virallista kantaa. Blogin kirjoittaja on vastannut sisällön valinnoista ja tulkinnoista.

Tapani Yrjölä
Johtava asiantuntija

Elintarvikemarkkinavaltuutetun blogissa käsitellään elintarvikemarkkinoiden ajankohtaisia kysymyksiä ja pohditaan elintarvikeketjun toimintaa elintarvikemarkkinalain näkökulmasta. Kirjoittajina ovat Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston asiantuntijat.