Uuselintarvikeasetuksen (EU) 2015/2283 artiklan 4 mukaan elintarvikealan toimijoiden on varmennettava, kuuluuko elintarvike, jonka ne aikovat saattaa unionin markkinoille, tämän asetuksen soveltamisalaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimijoiden on selvitettävä ennen elintarvikkeen markkinoille saattamista sen uuselintarvikestatus, eli onko elintarvike uuselintarvike vai ei.
Myös elintarvikelain (297/2021, 6 §) mukaan elintarvikealan toimija itse vastaa siitä, että elintarvike on turvallinen ja elintarvikkeita koskevien määräysten mukainen. Uuselintarvikeasioissa hänellä on myös vastuu selvittää ja tarvittaessa todistaa elintarvikkeen tai sen ainesosan käyttöhistoria ennen vuotta 1997. Erityisesti kun on kyse ainesosista, joiden elintarvikekäyttö ei ole niin tunnettua, toimijan tulee varmistaa, katsotaanko ne uuselintarvikkeiksi.
Mistä tietää, onko tuote uuselintarvike? Elintarviketta ei katsota uuselintarvikkeeksi, jos sitä on käytetty merkittävässä määrin ihmisravintona EU:n alueella ennen 15. toukokuuta 1997, jolloin uuselintarvikeasetus astui voimaan. Tulkintaan ei vaikuta tuotteen käyttö ihmisravintona muualla maailmassa tai muunlainen käyttö, kuten käyttö lääkkeenä tai kosmetiikkana. Mikäli merkittävää käyttöhistoriaa ei löydy, katsotaan elintarvike lähtökohtaisesti uuselintarvikkeeksi ja siten kuuluvan uuselintarvikeasetuksen soveltamisalaan.
Euroopan komission verkkosivuilla on tarkempi ohje Information and Guidance Document "Human Consumption to a Significant Degree" (englanniksi, pdf) merkittävän käyttöhistorian arvioinnin periaatteista.
Uuselintarvikestatuksen määrittämistä koskeva menettely
Jos elintarvikealan toimija ei ole selvityksistään huolimatta varma siitä, kuuluuko elintarvike uuselintarvikeasetuksen soveltamisalaan, sen pitää kuulla sitä jäsenvaltiota, jonka alueella aikoo saattaa elintarvikkeen ensimmäisen kerran markkinoille. Elintarvikealan toimijan pitää toimittaa tarvittavat tiedot jäsenvaltiolle, jotta se voi määrittää, kuuluuko elintarvike uuselintarvikeasetuksen piiriin. Suomeen tehtävät kuulemispyynnöt lähetetään Ruokavirastoon (kirjaamo@ruokavirasto.fi).
Kuulemispyyntö toimitetaan jäsenvaltiolle sähköisesti ja sen pitää sisältää seuraavat kohdat:
- Saatekirje
- Tekninen asiakirja-aineisto
- Liiteasiakirjat
- Selittävä huomautus, jossa selvennetään toimitettujen asiakirjojen tarkoitus ja merkitys
Tarkemmat tiedot kuulemispyynnöstä sekä asiakirjamallit saatekirjeestä ja teknisestä asiakirja-aineistosta löytyvät komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2018/456.
Vastaanottaessaan kuulemispyynnön jäsenvaltio
- Todentaa viipymättä täyttääkö kuulemispyyntö sille säädetyt vaatimukset ja tarvittaessa pyytää täydentämään sitä määräajassa.
- Päättää uuselintarvikkeen statuksesta neljän kuukauden kuluessa sen jälkeen kun kuulemispyyntö on todettu asianmukaiseksi. Päätöstä tehdessään jäsenvaltio voi pyytää lisätietoja elintarvikealan toimijalta tai kuulla muista jäsenvaltioita ja komissiota.
Komissio julkaisee viipymättä jäsenvaltion tekemän päätöksen elintarvikkeen uuselintarvikestatuksesta kotisivuillaan.
Lähteitä uuselintarvikestatuksen selvittämiseksi
Uuselintarvikestatus muodostetaan aina yhteistyössä EU:n uuselintarvikeasiantuntijoiden kanssa sen hetkisen tiedon ja käytettävissä olevan materiaalin pohjalta. Näitä yhteisötason tulkintoja on kirjattu Euroopan komission ylläpitämään julkiseen uuselintarvikeluetteloon (englanniksi Novel Food Status Catalogue).
Komission uuselintarvikeluettelo ei ole täydellinen. Elintarvikkeen uuselintarvikestatusta selvitettäessä on käytettävissä lisäksi muun muassa alla olevat julkiset tietolähteet:
- Unionin luettelo hyväksytyistä uuselintarvikkeista
- Nettox-kasviluettelo on erään EU-projektin yhteydessä syntynyt lista syötävistä kasveista. EU on hyväksynyt kasviluettelon listaksi kasveista, joiden pääsääntöisesti voidaan katsoa olevan ei-uuselintarvikkeita (pdf).
- Ruokaviraston lista suomalaisten luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäytöstä (pdf).
- Kauppasienet. Luettelosta löytyviä kauppasieniä ei lähtökohtaisesti pidetä uuselintarvikkeina.
- BELFRIT-lista (englanniksi). Listaan on yhdistetty Belgian, Ranskan ja Italian listat ravintolisissä sallituista kasveista (pdf).
- Italian lista muista aineista, jotka on sallittu ravintolisissä (italiaksi)(pdf). Lista on yleisesti hyväksytty jäsenmaiden kesken.
- Saksan listat kasveista ja kasvinosista (saksaksi). Sivulta löytyvissä luetteloissa (Stofflisten des Bundes und der Bundesländer)on kasveja ja kasvinosia sekä sieniä ja leviä ml. niiden tiedossa oleva käyttöhistoria elintarvikkeena. Myös kasvin/sienen/levän mahdollinen lääkkeellinen käyttö mainitaan. Luetteloita (xls) on neljä:
- Kasvit ja kasvinosat A-K (Pflanzenliste - Einträge A-K, 2. Auflage)
- Kasvit ja kasvinosat L-Z (Pflanzenliste - Einträge L-Z, 2. Auflage)
- Sienet (Pilzliste, 2. Auflage)
- Levät (Algenliste, 2. Auflage)
- Itävallan lista kasveista, joilla on teekäyttöhistoriaa (saksaksi, Kapitel B 31 Tee und teeähnliche Erzeugnisse)
- Tanskan lista luonnonkasveista (tanskaksi)
Vaikka jollakin tuotteella on ollut käyttöhistoriaa elintarvikkeena jossain EU:n jäsenmaassa, on elintarvikealan toimijan syytä ottaa huomioon mahdolliset kansalliset käyttöä rajoittavat säädökset. Esimerkiksi jossain jäsenmaassa tuotetta voidaan pitää lääkkeenä.
Hyödyllistä tietoa etenkin eri kasvien turvallisuudesta voi löytyä muun muassa seuraavista lähteistä:
- Lääkeluettelon rohdokset (Lääkeluettelon liite 2). Lääkeluettelon rohdoksia voi käyttää myös elintarvikkeissa, mutta niiden lääkestatus kannattaa varmistaa Fimealta.
- EFSAn Compendium (EFSA Compendium of botanicals reported to contain naturally occurring substances of possible concern for human health when used in food and food supplements) (englanniksi). Kooste kasveista, joissa on havaittu olevan luontaisia esimerkiksi myrkyllisiä, riippuvuutta aiheuttavia, psykotrooppisia tai muita ihmisen terveydelle haitallisia aineita.
- Myrkytystietokeskuksen kasviluettelo.