Suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) on myrkyllisimpiä sieniämme, jonka myrkky ei häviä millään käsittelyllä. Sienen solumyrkyt vahingoittavat etenkin munuaisia sekä maksaa jo pieninäkin annoksina. Oireet voivat tulla vasta muutaman päivän kuluttua, mutta myrkky vaikuttaa koko ajan.
Seitikkimyrkytyksen taustalta löytyy tuntemattoman sienen syöminen – ei se, että seitikkiä olisi luultu joksikin ruokasieneksi.
Suippumyrkkyseitikki on kanelinruskea ja keskikokoinen sieni. Lakki on kellomainen, myöhemmin laakeneva, ja sen keskellä on nypykkä. Lakin alla on punaruskeat harvat heltat, nuorten sienten helttoja peittää seittimäinen suojus. Ruskea, pitkä ja suippo jalka paksunee tyveen, joka on suippo. Malto on vaaleanruskeaa. Tuoksu muistuttaa raakaa perunaa tai retiisiä.
Luonnossa liikkuja voi nähdä suippumyrkkyseitikin sammaleisissa ja kosteissa havumetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa.
Samannäköisiä lajeja löytyy vain seitikkien suvusta. Tuoreissa ja kosteissa kuusimetsissä melko yleisenä kasvava laakamyrkkyseitikki (C. limonius) on väritykseltään oranssinkeltaisempi eikä lakissa ole selvää nipukkaa. Havumetsissä hyvin yleinen keltavyöseitikki (C. gentilis) on selvästi pienempi ja hennompi. Sen punaruskeasta lakista tulee kuivuessaan kullankeltainen. Punakirjoseitikkiä (C. spilomeus) kasvaa muun muassa rehevissä sekametsissä.