Kasvinterveyslain 1110/2019 pykälissä 31-34 säädetään korvauksista, joita valtio voi maksaa viljelijälle tai metsänomistajalle karanteenituhoojan hävittämisestä aiheutuneista kustannuksista ja vahingoista. Korvausta voi saada, kun viljelmälle tai metsäalueelle on tehty torjuntapäätös karanteenituhoojan hävittämiseksi, ja lain mukaiset ehdot täyttyvät.
Korvaukset kasvintuotannossa
Kasvintuotannossa maksettavat korvaukset on rajattu kasvinterveyslain 31 pykälässä poikkeuksellisiin tilanteisiin. Tämän vuoksi korvauksen maksamisen edellytykset eivät yleensä täyty.
Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että toimijalle on aiheutunut karanteenituhoojan hävittämistoimenpiteistä huomattavia kustannuksia, joilla on toimijan elinkeinolle kohtuuttoman suuri merkitys, tai joiden korvaaminen on toimijan elinkeinon jatkamisen kannalta tarpeellista.
Lisäksi korvauksen maksamisen edellytyksenä on hallituksen esityksen 104/2012 mukaisesti, että kyse on merkittävistä koko yhteiskuntaan vaikuttavista vahingoista, tai vahingot olisivat kohtalokkaita koko elinkeinolle
Korvausta voi saada vain välittömistä ja välttämättömistä kustannuksista kuten työ- ja ainekustannuksista. Välilliset kustannukset ja vahingot kuten sadon- tai tulonmenetys on rajattu korvausten ulkopuolelle.
Korvausta voi saada siltä osin, kuin viljelijä ei saa korvausta vakuutuksesta tai rahastosta.
Hallituksen esityksessä 104/2012 todetaan, että vastuu omaisuudesta ja varautumisesta sille aiheutuviin vahinkoihin on ensisijaisesti toimijalla itsellään, ja tämän vuoksi valtion korvausvastuu rajataan poikkeuksellisiin tilanteisiin.
Korvaukset metsässä kasvavista puista
Metsällä tarkoitetaan aluetta, johon sovelletaan metsälakia (1093/1996).
Kasvinterveyslain 32 pykälän mukaan metsässä kasvaville puille aiheutuneet kustannukset ja vahingot korvataan maanomistajalle, jos ne ylittävät säännöllisestä metsänhoidosta tai tavanomaisesta puutavaran korjuusta aiheutuvat kustannukset.
Hallituksen esityksessä 168/2007 todetaan, että puustokorvauksen lähtökohtana on täyden korvauksen periaate. Korvauksella katettaisiin esimerkiksi kaikki taloudelliset menetykset, jotka aiheutuvat vakiintuneen taimikon uudelleen metsityksestä, puuston arvon merkittävästä alenemisesta ja puuston odotusarvon menetyksestä.
Kustannukset ja vahingot, joista korvausta ei makseta
Korvauksia ei makseta kasvintuhoojan aiheuttamista vioituksista johtuneista kustannuksista ja vahingoista. Ei myöskään kustannuksista ja vahingoista, jotka aiheutuvat markkinointi-, maahantuonti- tai vientikiellosta, tai markkinointi-, tuonti- tai vientiehdoista.
Korvauksia ei makseta kustannuksista, jotka aiheutuvat rekisteröidyn yrityksen velvoitteiden täyttämisestä, rekisteristä poistosta, pakkokeinosta, seuraamuksesta tai kasvipassin tai rekisterinumeron käyttämisestä.
Korvauksia ei makseta tai korvauksen määrää voidaan alentaa, jos toimija ei ole noudattanut lainsäädäntöä, määräyksiä tai viranomaisen päätöksiä (kuten torjuntapäätös), tai on itse vaikuttanut kustannusten tai vahingon syntymiseen.
Valtiolle ei makseta korvauksia.
Korvauksen hakeminen
Kirjallinen korvaushakemus pitää lähettää Ruokavirastoon 6 kuukauden sisällä kustannusten tai vahinkojen syntymisestä. Hakemuksen liitteenä pitää olla dokumentein osoitettu selvitys kustannuksista ja vahingoista.
Jos elinvoimakeskus on antanut karanteenituhoojan torjuntapäätöksen, Ruokavirastolle osoitettu korvaushakemus toimitetaan elinvoimakeskukseen. Kun korvaushakemus koskee tuhoojan hävittämistä metsässä kasvavista puista, hakemus toimitetaan aina Ruokavirastoon.
Ruokavirasto tekee päätökset kustannusten ja vahinkojen korvauksista.