Metsästyskoirat voivat välittää hirviekinokokkiloisen ihmiseen. Koiratartunnat voidaan estää metsästyspaikkojen teurastusjätteiden huolellisella käsittelyllä.
Ihminen voi saada tartunnan hirviekinokokkiloismadon munista, joita on esimerkiksi loista kantavan koiran turkissa. Ihmisessä munista voi kehittyä keuhkoihin toukkarakkuloita, jotka vuosien kuluessa kasvavat hitaasti hyvinkin suuriksi ja vaikeasti hoidettaviksi ennen vakavampia oireita.
Paras tapa estää koirien ja ihmisten ekinokokkitartuntoja on hävittää metsästyspaikkojen teurasjätteistä hirvien keuhkot niin, etteivät koirat ja villit petoeläimet pääse niitä syömään. Keuhkojen loisrakkulat voivat olla pieniä, syvällä keuhkossa ja hankalasti havaittavissa. Rakkuloita voi joskus olla myös maksassa.
Toukkarakkula on hirven elimissä kirkkaan nesteen täyttämä, vaalean kalvon rajaama muodostuma. Jos sen vahingossa leikkaa rikki, rakkulan sisältämä neste voi tulla paineella ulos. Rappeutuneessa toukkarakkulassa ei ole nestettä, vaan kiinteämpää eritettä.
Metsästyskoirat tulisi myös lääkitä sekä hirvikauden alkupuolella että lopussa, jotta koira ei tuo tartuntaa metsästä mukanaan kotiin. Matolääkkeeksi pitää valita heisimatoihin tehoava valmiste.
Ihmiselle hirven keuhkot ja muut elimet eivät ole tartuntariski, sillä rakkuloiden sisältämät toukat tarttuvat vain koiraeläimiin.
Susi ja koira ekinokokin pääisäntiä
Hirviekinokokkiloinen (Echinococcus canadensis genotyyppi 10) on pieni heisimato, joka luonnossa aikuisena elää suden suolessa ja toukkana hirven, poron tai metsäpeuran keuhkoissa.
Sudet ja koirat saavat tartunnan syödessään hirven keuhkossa, joskus myös maksassa, olevan toukkarakkulan. Koiraeläimen suolessa toukkarakkulasta kehittyy aikuisia heisimatoja. Madot tuottavat munia, jotka pääsevät ympäristöön ulosteissa.
Hirvi on väli-isäntä, joka saa tartunnan niellessään ravintokasvien mukana madon munia.
Hirviekinokin levinneisyysalue laajenee hiljalleen länteen ja etelään
Hirviekinokokin ydinesiintymisalue on pitkään ollut Kainuu. Lisäksi loista tavataan säännöllisesti Itä-Lapissa, lähinnä Sallassa sekä Kuusamossa ja Pohjois-Karjalassa. Viime vuosina loista on alettu tavata myös Länsi-Suomessa. Nykyään voidaankin sanoa hirviekinokokkia esiintyvän siellä missä on sekä susia että hirviä. Siksi koko Suomessa on huolehdittava hirvien teurasjätteistä asianmukaisesti. Erityisesti on syytä välttää keittämällä kypsentämättömien hirvien keuhkojen syöttämistä koirille.
Ruokavirasto seuraa hirviekinokokkitilannetta – lähetä näyte tutkimuksiin!
Ruokavirasto seuraa hirviekinokokin esiintymistä Suomessa. Kaikki näytteeksi saadut sudet tutkitaan ekinokokin varalta. Metsästäjiä kehotetaan tarkkailemaan hirvien keuhkoja mahdollisten ekinokokkirakkuloiden varalta. Keuhkot (tai muut elimet), joissa on epäilyttäviä muutoksia, olisi hyvä lähettää tutkittavaksi viraston Oulun toimipaikkaan. Ruokavirasto maksaa näytepaketin postituskulut.
Lisätietoja:
Erikoistutkija Marja Isomursu, p. 040 512 1248
Erikoistutkija Minna Nylund, p. 040 489 3393
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@ruokavirasto.fi
Lue lisää: