Tutkimuksessa selvitettiin kotieläintuotannon rakennekehityksen ja eläintautiriskien välistä suhdetta erityisesti siitä näkökulmasta, miten rakennekehitys vaikuttaa kotieläintuotannon kilpailukykyyn ja riskeihin Suomessa. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin täsmennettyä tietoa eri riskienhallintakeinojen tehokkuudesta Suomessa.
Hankkeen tavoitteena oli tutkia:
1. Miten kotieläintuotannon rakenne (tilojen määrä, sijainti, koko, toimintatavat) kehittyy ja miten eri rakennekehitysvaihtoehdot vaikuttavat sianlihan, maidon ja naudanlihan tuotannon kustannuksiin ja taloudelliseen kilpailukykyyn?
2. Miten edellä mainitun tilatason toimintamalleihin perustuvat rakennekehitysvaihtoehdot vaikuttavat tarttuvien eläintautien aiheuttamaan riskiin ja sen kustannuksiin, ottaen huomioon erityisesti yleistymässä olevien tuotantomuotojen kuten nautojen kolmivaihetuotannon, emakkorenkaiden tai lammastuotannon vaikutukset?
3. Millaisia riskinhallintakeinoja tulisi ottaa käyttöön tai miten rakennekehitystä tulisi ohjata, jotta tilakoon kasvuun, tuotannon alueelliseen sijoittumiseen ja uusiin tuotantotapoihin siirtymiseen mahdollisesti liittyvät eläintautiriskit eivät nousisi liian suuriksi?
4. Vertailla riskinhallintakeinojen tehokkuutta erilaisissa epidemiologisissa tilanteissa ja etsiä samalla mittareita (riskiluokitus), jotka auttavat kohdentamaan riskienhallinnan nykyistä tehokkaammin riskiltään erilaisille tiloille ja alueille.
Tutkimusryhmä
Tapani Lyytikäinen (Evira)
Leena Sahlström (Evira)
Terhi Virtanen (Evira)
Jonna Kyyrö (Evira)
Simo Rintakoski (Evira)
Jarkko Niemi (Luonnonvarakeskus)
Heikki Lehtonen (Luonnonvarakeskus)
Alina Sinisalo (Luonnonvarakeskus)
Aikataulu
2009 - 2013
Rahoitus
Maatilatalouden kehittämisrahasto (MAKERA), Luonnonvarakeskus ja Evira.
Lisätietoja projektista
Tapani Lyytikäinen, tapani.lyytikainen@ruokavirasto.fi
Projektista julkaistua
Raportit
Kotieläintalouden rakennemuutoksen vaikutukset eläintautien leviämiseen Suomessa
Eviran tutkimuksia 3/2015
Lammas- ja vuohitalous eläintautien leviämisympäristönä
Eviran tutkimuksia 1/2013