Suo, kuokka ja pellon kääntäminen. Talon rakentaminen uudelle paikalle ja peltojen muokkaaminen omaan käyttöön on ollut Suomessa tuhansia vuosia kestänyt traditio. Joskus historiankirjoituksessa asutuksen leviäminen on kuitenkin esitetty erityisesti keski- ja uudella ajalla tapahtuneeksi ilmiöksi. Tätä olettamusta ovat tukeneet esimerkiksi keskiajalta säilyneet verotustiedot. Rautakautisen asutuksen on oletettu keskittyneen vain tietyille alueille, joilta se olisi levinnyt keskiajan kuluessa laajemmille alueille.
Rautakauden keskuksista tehdyt uudemmat arkeologiset löydöt kuitenkin osoittavat, että rautakaudella asutus on ollut aiemmin oletettua laajemmalle levinnyttä. Yksinomaan arkeologisten löydöksien perusteella ei kuitenkaan vielä voida tehdä arvioita siitä, kuinka kiinteää rautakautinen asutus oli. Hauta- ja esinelöydöt yksistään eivät välttämättä todista asutuksen pysyvyydestä tai maata viljelevän asutuksen leviämisestä, sillä myös metsästäjä-keräilijä - yhteisöt hautasivat jäseniään.
Siitepölytutkimus tuo lisätietoa viljelyn leviämisestä
Arkeologisten esinelöytöjen lisäksi eri alueilla tehdyt siitepölytutkimukset ovat tuoneet tarkentavaa tietoa viljelyn leviämisestä. Ruokaviraston erikoistutkija Maria Lahtinen-Kaislaniemi on tutkinut viljelyn leviämistä esihistoriallisella kaudella siitepölyanalyysin avulla.
Siitepölytutkimuksessa analysoidaan näytteenottopaikan läheisen kasvillisuuden muutoksia maan sedimenttikerroksista. Siitepölyaineiston perusteella voidaan tarkastella ajankohtaa, jolloin viljan siitepölyä alkaa esiintyä jatkuvasti. Tämän on tulkittu kuvastavan pysyvän maanviljelyn leviämistä alueelle.
Aikaisemmissa siitepölytutkimuksissa on tehty yksittäisten näytteenottopaikkojen lähiympäristöä koskevia päätelmiä, jolloin viljelykasvien siitepölyn esiintyminen on nähty merkkinä marginaalisesta, yksittäisillä alueilla esiintyneestä viljelystä. Nyt siitepölyanalyysien tuottamia aineistoja on käsitelty yhtenä kokonaisuutena, jonka pohjalta on voitu tehdä aiempaa kattavampia päätelmiä maata viljelevän asutuksen leviämisestä.
Kun asutuksen leviämistä tarkastellaan siitepölytutkimuksen valossa, havaitaan että asutuksen laajentuminen on alkanut jo ennen historiallista aikaa. Asutusten leviämistä on tapahtunut jo koko rautakauden ajan, eikä kerätystä aineistosta erotu erillistä historialliselle ajalle sijoittuvaa kehityskulkua. Kenties uudisraivaus on ollut tuhatvuotinen perinne, josta on ollut kiinteä osa kulttuuria. Tämä puolestaan selittäisi esimerkiksi Ruotsin metsäalueiden uudisraivausta ja metsäsuomalaisten siirtymisen aina Pohjois-Amerikkaan saakka. Piirteitä tästä kulttuurista on voinut säilyä aina 1800-luvulle asti, johon kuuluisat sanat suosta, kuokasta ja Jussista sijoittuivat. Se nivoutui lähtemättömästi osaksi käsitystä suomalaisuudesta.
Lisätietoja
Erikoistutkija Maria Lahtinen-Kaislaniemi, Ruokavirasto, maria.lahtinen-kaislaniemi@ruokavirasto.fi
Lue lisää artikkelista Kiinteän asutuksen leviäminen Suomessa keskiajalla.