Ruokamyrkytysepidemiat Suomessa

Suomessa on vuodesta 1975 lähtien kerätty järjestelmällisesti tietoja ruokamyrkytysepidemioista. Vuosina 1975-2018 Suomessa on raportoitu 2 263 epidemiaa, joista 2 132 (94 %) elintarvikevälitteisiä ja 131 (6 %) talousvesivesivälitteisiä epidemioita.

Vuodesta 2001 lähtien elintarvikevälitteisten epidemioiden arviointeja voidaan pitää keskenään vertailukelpoisina. Vesiepidemioissa vuosien 2001–2004 arvioinnit ovat keskenään vertailukelpoisia, mutta poikkeavat vuoden 2005 ja sen jälkeisestä luokittelusta.

Vuosien 1975–2018 aikana on raportoitu yhteensä noin 92 000 henkilön sairastuneen näissä epidemioissa. Heistä reilut puolet sairastui elintarvikkeiden välityksellä ja vajaa puolet talousveden välityksellä.

Kuva. Suomessa vuodesta 1975 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat ja niissä sairastuneet (pdf)

Ruokamyrkytysepidemioiden luokittelu

Vuosina 1975–1986 epidemioita rekisteröitiin vuosittain 40–80. Vuosina 1987–1996 epidemioita todettiin vuodessa keskimäärin vain noin 30. Epäilyilmoitukset otettiin käyttöön vuoden 1997 aikana. Jo sinä vuonna ilmoitettujen epidemioiden määrä oli kaksinkertainen verrattuna aiempiin vuosiin. Vuosina 1997–2002 kunnat tekivät vuosittain noin 100 selvitysilmoitusta epidemioista. Koska oli ilmeistä, että kaikki raportoidut epidemiat eivät olleet elintarvike- tai talousvesivälitteisiä, ryhdyttiin kehittämään näytön vahvuuteen perustuvaa epidemioiden luokittelua.

Näytön vahvuuteen perustuvan arvioinnin perusteella on vuodesta 1999 alkaen luokiteltu vuosittain elintarvike- ja talousvesivälitteisiksi epidemioiksi 34–89 % ilmoitetuista kotimaisista epidemioista. Luokittelun käyttöönotto heijastuu tilastoissa raportoitujen ruokamyrkytysepidemioiden kokonaismäärän vähenemisenä vuoden 1998 jälkeen. Laskua on tapahtunut erityisesti elintarvikevälitteisten epidemioiden määrässä. Epidemiaselvitystason parantuminen viime vuosina on mahdollistanut epidemioiden arvioinnin entistä luotettavammin. Luokittelun tavoitteena on ollut poistaa tilastoista ne epidemiat, joissa näytön vahvuus ei anna riittävää osoitusta tietyn elintarvikkeen, ruokailun tai juomaveden merkityksestä epidemian välittäjänä tai joissa on ilmeistä, että tartunta on tapahtunut muuta reittiä, esim. suoraan henkilöitten välillä.

Luokittelun kriteereitä on tarkistettu aloitusvuoden 1999 jälkeen. Vuodesta 2001 lähtien arviointiperusteet ovat olleet samat, mistä lähtien myös luokittelun tulokset ja rekisteröityjen epidemioiden määrät ovat vertailukelpoisia. Tavoitteena on ollut luoda järjestelmä, jossa erilaiset epidemiat voidaan luotettavasti luokitella ja selvittää, kuinka varmasti aiheuttajaksi epäilty tai todettu patogeeni ja välittäjä voidaan osoittaa epidemian syyksi. Tämä helpottaa riskinhallinnan suunnittelemista. Myös näytön vahvuudeltaan heikompaan ryhmään luokitelluista selvitysilmoituksistakin voidaan saada merkittävää tietoa Suomessa tapahtuneista ruokamyrkytyksistä. Lisäksi luokittelu auttaa karsimaan tilastoista muista syistä johtuneet epidemiat ja näin rekisterin tiedot pystyvät paremmin kuvastamaan todellisten raportoitujen ruokamyrkytysepidemioiden tilanteen kehittymistä Suomessa.