Rabies

Rabies (eläinten raivotauti, vesikauhu) on keskushermostosairaus, jonka aiheuttaja kuuluu rhabdovirusten lyssavirus -sukuun. Raivotautitartunnan voivat saada useat eri nisäkkäät. Rabiesviruksesta tunnetaan useita virustyyppejä, joista esimerkiksi lepakkoraivotautia aiheuttavat EBLV-1 ja EBLV-2-virustyypit

Rabies ihmisissä

Ihmisen rabiestartunta on tavallisesti seuraus sairastuneen eläimen puremasta tai haavan tai limakalvon saastumisesta eläimen syljellä. Lepakkorabies voi tarttua myös lepakkoluolissa hengitysteitse, mutta tartunta liittyy yleensä lepakkojen käsittelyyn. Tauti johtaa kuolemaan muutaman päivän kuluessa oireiden alkamisesta. Altistuksen kuten pureman jälkeen välittömästi aloitettu hoito estää taudin puhkeamisen. Lepakkoja käsittelevät henkilöt rokotetaan ennaltaehkäisevästi rabieksen varalta.

Viimeisin Suomessa varmistettu kotoperäinen rabiestartunta oli 1930-luvulla. 1910–1930-luvuilla tartunnat ihmiseen tapahtuivat koiranpuremista. Lepakkorabiekseen on Suomessa menehtynyt yksi henkilö vuonna 1985. Henkilö oli ollut läheisesti tekemisissä lepakkojen kanssa. Viimeisin rabiestapaus on syyskuulta 2007, jolloin matkalla Suomessa ollut filippiiniläinen mies menehtyi rabiekseen todennäköisesti kotimaassaan saadun tartunnan seurauksena.

Vuodesta 2000 valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin on vuosittain rekisteröity noin tusinasta lähes sataan tekemää ilmoitusta henkilöistä, jotka ovat saaneet altistuksen jälkeisen rabieshoidon. Suurin osa altistumisista on tapahtunut ulkomailla, jossa yleisin altistumisen syy on ollut koiran purema.

Rabies eläimissä

Kaikki nisäkkäät (mukaan lukien naudat ja hevoset) voivat saada tartunnan ja levittää sitä edelleen myös ihmiseen. Itämisaika tartunnasta raivotaudiksi vaihtelee eläimillä muutamasta päivästä useaan kuukauteen. Tartunnan saanut eläin voi levittää tartuntaa edelleen jo joitakin päiviä ennen varsinaisten oireiden puhkeamista. Oireiden alettua rabies johtaa eläimen kuolemaan kahden viikon kuluessa.

Kotieläimet 

Kotieläinten rabiestartunta on tavallisesti seurausta sairastuneen eläimen puremasta. Euroopassa rabiesta esiintyy Itä-Euroopan alueella, muun muassa Venäjällä. Rabieksen leviämisen kannalta merkittävimpiä eläimiä Euroopassa ovat koirat, kissat, ketut ja supikoirat.

Taudin vastustamiseksi muun muassa metsästykseen käytettävät ja viranomaisten palvelukoirat velvoitetaan rokotettavan. Myös muiden koirien ja kissojen raivotautirokotusta suositellaan. Taudin maahantulon ehkäisemiseksi eläinten tuonnille on asetettu erityiset rokotus- ja tutkimusvaatimukset.

Eläinrabiestapauksia todettiin Suomessa vuosina 1910–1959 yhteensä 2300. Vuosien 1988–1989 aikana Suomessa koettiin rabiesepidemia koti- ja luonnonvaraisilla eläimillä, jonka yhteydessä todettiin 66 eläinten raivotautitartuntaa. Epidemia saatiin hallintaan rokotuskampanjoilla. Tämän jälkeen Suomessa saatuja raivotautitartuntoja ei ole todettu.

Rabieksen uudelleenleviämisen estämiseksi on vuodesta 1988 toteutettu villieläinten rokotusohjelmaa, jossa Suomen kaakkoisrajalle levitettiin aluksi vuosittain, ja vuodesta 2003 alkaen kahdesti vuodessa ilmasta käsin pienpedoille tarkoitettuja rokotesyöttejä. Vuonna 2014 siirryttiin takaisin kerran vuodessa tehtävään syöttirokotteiden lentolevitykseen. Rokotusohjelman onnistumista seurataan jatkuvasti rokotusvyöhykkeellä luonnosta löydettyjen tai metsästettyjen petoeläinten verinäytteiden vasta-ainetason määrityksillä. Tulokset ovat olleet hyviä.

Rabiestilanteen seuraamiseksi ja mahdollisten tartuntojen havaitsemiseksi tutkitaan vuosittain kuolleita koti- ja luonnonvaraisia eläimiä. Tarkempia tietoja raivotautiepäilyihin ja rokotusohjelmaan liittyvistä tutkimuksista sekä tautiepäilyilmoituksista löytyy ”Eläinten terveyden valvonta” ja ”Eläintaudit Suomessa” -raporteista Ruokaviraston sivuilta.

Kuva. Rabiestutkimukset ja raivotautiepäilyt luonnonvaraisilla eläimillä vuodesta 1998 ja kotieläimillä vuodesta 1995 (pdf)

Lepakot 

Lepakkoraivotautia epäiltiin ensikertaa Suomessa 1985, henkilötartuntaan liittyen. Lepakoitten raivotautitilannetta kartoitettiin 1986, sekä vuosina 2010–2013 toteutetussa aktiivisen seurannan projektissa. Muuten lepakoitten raivotautiseuranta on perustunut Ruokavirastoon (enitseen Eviraan) lähetettyjen eläinten tutkimuksiin. Lepakoista vesisiipalla (Myotis daubentoni) on todettu raivotautia . Eristetty virus on ollut European Bat Lyssavirus 2 (EBLV-2) tyyppiä. Lisäksi vuonna 2017 isoviiksisiipalta (Myotis brandti) todettiin ennen tuntematon lyssavirus, joka nimettiin löytöpaikan mukaan Kotalahti lepakkolyssavirukseksi (KBLV).

Kuva. Lepakkojen rabiestutkimusten ja todettujen tapausten kokonaismäärä vuodesta 2006 (pdf)