Yksi rikkakananhirssiyksilö voi tuottaa tuhansia itämiskykyisiä siemeniä.
Onko maahantuodussa siemenessä uhkaavasti leviäviä rikkakasveja kuten rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää, joita on vaikea torjua ja jotka ovat levinneet Suomessa viime vuosina?
Uhkaavasti leviävät rikkakasvit (ULRIKA) -tutkimushankkeessa tutkittiin rikkakasvien esiintymistä Suomeen tuoduissa siemenerissä. Tavoitteena on tarjota tietoa erityisesti siementen maahantuojille, jotka voivat hyödyntää tuloksia pyrkiessään estämään näiden vaikeasti torjuttavien rikkakasvien leviämistä siemenessä. On huomattava, että tämä tutkimus ei kata kaikkia rikkakasvien leviämisreittejä, vaan esimerkiksi rehun joukossa voi olla vieraslajeja. Rehuista analysoidaan satunnaisotantana vain hukkakaura. Paikallisesti rikkakasvit leviävät eläinten, rehun, lannan, veden ja koneiden välityksellä ja usein onkin vaikea määrittää, mistä uusi rikkakasvi on saapunut viljelykselle. Havainto tehdään usein vasta silloin, kun rikkakasvi on päässyt muodostamaan siemenpankin ja alkaa näkyä laajemmin viljelyksellä.
Tässä tutkimuksessa tarkemmin analysoiduista rikkakasveista vain rikkapuntarpäälle on erityisiä lain asettamia rajoituksia, jotka liittyvät markkinoitavaan siemeneen. Rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää siemenerässä voi esiintyä samoilla rajoituksilla kuin esimerkiksi juolavehnää tai jauhosavikkaa ilman, että erälle annettaisiin markkinointikielto. Siementen maahantuojat ja pakkaajat ovatkin ryhtyneet vapaaehtoisiin toimiin rikkakananhirssin ja pantaheinien leviämisen ehkäisemiseksi. Siemenkauppiaitten yhdistyksellä on nollatoleranssi rikkakananhirssille ja viherpantaheinälle.
Siemenen maahantuoja ilmoittaa Ruokavirastolle maahantuotavat siemenerät, mikäli niille tehdään sertifioinnin toimenpiteitä kuten siemenerän uudelleenpakkaamista. On myös maahantuontia, jota ei ilmoiteta Ruokavirastolle kuten siemenen tuonti omaan käyttöön tai suoraan markkinoille menevät siemenpakkaukset. Näitä siemeneriä ei ole mukana tässä tutkimuksessa.
Kun Ruokavirasto saa tiedon siemenerästä, sen ulkomaisesta analyysitodistuksesta kirjataan analyysitiedot Ruokaviraston tietokantaan. Tämä tutkimus perustuu näihin ulkomaisiin tutkimustodistuksiin kirjattuihin rikkakasvitietoihin. Huomioitava on, että kaikki laboratoriot eivät kirjaa jokaista rikkakasvilajia tutkimustodistukseen.
Siemenerästä voidaan tutkia maahantuojan niin pyytäessä omavalvontanäyte, jolloin siemenerän rikkakasvipitoisuudet analysoidaan uudestaan Ruokavirastossa. Omavalvontanäytteiden analyysien yhteydessä onkin siemenerästä löytynyt esimerkiksi rikkakananhirssiä, vaikka sitä ei ollut mainittu ulkomaisessa tutkimustodistuksessa.
Ruokaviraston tietokannan aineisto muodostaa heikkouksineenkin ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella, mitä rikkakasveja saapuu ulkomaisten siemenerien kautta maahamme. Aineiston voi nähdä otoksena ja edellä mainitut puutteet tiedoissa tulee huomioida, kun aineiston pohjalta tehdään päätelmiä. Tutkimuksessa ei tutkittu siemenerissä olevien rikkakasvien pitoisuuksia, vaan mitä rikkakasvilajeja esiintyy siemenerissä.
Tutkimusajanjaksona 2013-2024 Ruokavirastolle ilmoitettiin 3 520 siemenerää 34 maasta. Siemeneriä tuotiin 74 kasvilajista yhteensä 17,5 miljoonaa kiloa. Etupäässä tuotiin nurmi- ja rehukasvien siementä. Ruokavirastoon ilmoitetuista siemenerien kymmenen yleisintä kasvilajia (kilojen perusteella) olivat KS. huomautus timotei (2,1 milj.kg), punanata (2,0 milj.kg), ohra (1,5 milj.kg), puna-apila (1,3 milj.kg), herne (1,2 milj.kg), ruis (0,95 milj.kg), ruokonata (0,9 milj kg), englanninraiheinä (0,85 milj kg), italianraiheinä (0,85 milj.kg) ja niittynurmikka (0,76 milj.kg ). Vieraslajeja löytyi esim. sinimailasesta, joka oli 18. tuoduin laji (0,27 milj.kg) ja aitohunajakukasta, joka oli 25.tuoduin laji (0,093 milj.kg).
Siemeneristä löytyi 378 rikkakasvilajia tai -sukua. Heinälajeista kylänurmikka oli tutkittujen siemenerien yleisin rikkakasvi, jota esiintyi 14,8 % siemeneristä. Leveälehtisistä rikkakasveista yleisin oli jauhosavikka (15,8 %).
Kun tutkimustuloksia tulkitaan, on huomioitava rikkakasvin suhteellinen osuus kyseisen tuotantomaan kokonaistuonnista ja myös kasvilajin maahantuotujen erien kokonaismäärästä. Tässä blogissa on esitetty siemenerien lukumäärä ja myös edellä mainitut suhteelliset %-osuudet. Alla oleviin taulukoihin on kerätty siemenerien lukumäärät ja suhteelliset osuudet.
Rikkakananhirssiä tavattiin 32 siemenerässä 15 kasvilajilla. Suhteellisesti eniten rikkakananhirssiä tavattiin Unkarissa ja Puolassa tuotetuissa siemenerissä. Euroopan ulkopuolisissa maissa tuotetuissa siemenerissä rikkakananhirssiä oli Yhdysvalloissa (2,6 %) ja Kanadassa (1,6 %) tuotetuissa siemenerissä. Rikkakananhirssiä tavattiin suhteellisesti eniten aitohunajakukan siemeneristä (15,7 %).
Pantaheiniä esiintyi 29 siemenerässä, jotka käsittivät 15 eri kasvilajia. Suhteellisesti eniten pantaheinää oli Argentiinasta tuoduissa siemenerissä (9,1 %). Euroopan maista eniten pantaheinä oli Unkarissa (6,9 %) ja UK:ssa (5,2 %) tuotetuissa erissä.
Rikkapuntarpäätä havaittiin heinäkasvien siemenerissä, erityisestikoiranheinän (4,8 %) ja punanadan (4,4 %) siemenerissä. Muiden heinälajien lisäksi rikkapuntarpäätä oli aitohunajakukan (2,0 %) ja valkoapilan (0,4 %) siemenerissä. Rikkapuntarpäätä oli eniten mukana Belgiassa (6,2 %) ja Ranskassa (4,5 %) tuotetuissa siemenerissä. Suomeen tuotiin eniten Tanskassa tuotettua punanataa (1008 siemenerää, joissa 10 siemenerässä oli mukana rikkapuntarpäätä. Rikkapuntarpään määrä siemenerässä on rajoitettu heinäkasveilla (kpl-määrä) MMM asetuksella 395/2020.
Viherrevonhäntää tavattiin 11 siemenerässä, jotka olivat neljää eri kasvilajia. Suhteellisesti eniten viherrevonhäntää oli Kanadassa (4,0 %) tuotetuissa siemenerissä. Toinen maa, jossa tuotetuissa siemenerissä tavattiin viherrevonhäntää, oli Unkari (1,7 %). Viherrevonhäntää tavattiin eniten keltamaitteella (23,0 %) ja sinimailasella (2,2 %). Mustakoiso oli rikkakasvina kahdeksassa siemenerässä, joista seitsemän oli tuotettu Uudessa-Seelannissa ja yksi Saksassa. Siemenerien lajit olivat aitohunajakukka (5,9 %), valkoapila (2,0 %), ja rehusikuri (1,5 %).
|
Tuotantomaa |
Siemeneriä, joissa Siemeneriä, joissa rikkakananhirssiä (suluissa erien %-osuus) |
Siemenerien osuus, joissa pantaheinää (suluissa erien %-osuus) |
Siemeneriä, joissa rikkapuntarpäätä (suluissa erien %-osuus |
Siemeneriä, joissa viherrevonhäntää (suluissa erien %-osuus) |
Siemeneriä, joissa mustakoisoa (suluissa erien %-osuus) |
|
Alankomaat |
1 (0,8) |
|
|
|
|
|
Argentiina |
|
1 (9,1) |
|
|
|
|
Belgia |
1 (6,2) |
|
1 (6,2) |
|
|
|
Italia |
|
1 (2,3) |
|
|
|
|
Kanada |
4 (1,6) |
4 (3,2) |
|
10 (4,0) |
|
|
Liettua |
1 (0,7) |
|
|
|
|
|
Luxemburg |
|
|
1 (100) |
|
|
|
Puola |
7 (6,7) |
2 (1,9) |
1 (1,0) |
|
|
|
Ranska |
3 (2,7) |
1 (0,9) |
5 (4,5) |
|
|
|
Ruotsi |
1 (0,1) |
|
4 (0,6) |
|
|
|
Saksa |
2 (0,6) |
8 (2,2) |
3 (0,8) |
|
1 (0,3) |
|
Tanska |
|
|
10 (1,0) |
|
|
|
Tsekki |
3 (2,4) |
2 (1,6) |
|
|
|
|
UK |
|
1 (5,2) |
|
|
|
|
Unkari |
7 (12,0) |
4 (6,9) |
|
1 (1,7) |
|
|
Uusi-Seelanti |
|
|
|
|
8 (7,7) |
|
Viro |
1 (0,5) |
1 (0,5) |
|
|
|
|
Yhdysvallat |
1 (2,7) |
|
|
|
|
Taulukko 1: Siemenerien maakohtaiset määrät, joissa kyseistä rikkakasvia oli mukana. Suluissa suhteellinen osuus tuotantomaan siemenerien kokonaistuonnista (%). Perustuu tutkimustodistuksiin vuosina 2013-2024 kirjattuihin tietoihin, ei Ruokavirastolla tutkittuihin näytteisiin.
|
Siemenerän laji, jossa vieraslajia esiintyy |
siemeneriä, joissa rikkakananhirssiä (suluissa erien %-osuus) |
siemeneriä, joissa pantaheinää (suluissa erien %-osuus) |
siemeneriä, joissa rikkapuntarpäätä (suluissa erien %-osuus) |
siemeneriä, joissa viherrevonhäntää (suluissa erien %-osuus) |
siemeneriä, joissa mustakoisoa (suluissa erien %-osuus) |
|
aitohunajakukka |
8 (15,7) |
1 (2,0) |
1 (2,0) |
|
3 (5,9) |
|
alsikeapila |
1 (0,6) |
|
|
1 (0,6) |
|
|
englanninraiheinä |
1 (0,5) |
|
2 (0,9) |
|
|
|
härkäpapu |
1 (14,2) |
|
|
|
|
|
italianraiheinä |
2 (2,2) |
|
1 (1,1) |
|
|
|
keltalupiini |
1 (11,1) |
|
|
|
|
|
keltamaite |
|
4 (15,4) |
|
6 (23,0) |
|
|
keltasinappi |
2 (10,0) |
2 (10,0) |
|
|
|
|
koiranheinä |
|
|
2 (4,8) |
|
|
|
kumina |
1 (3,7) |
|
|
|
|
|
nurminata |
|
|
1 (0,8) |
|
|
|
pellava |
|
1 (11,2) |
|
|
|
|
persianapila |
1 (3,3) |
|
|
|
|
|
puna-apila |
4 (1,2) |
|
|
|
|
|
punanata |
|
|
15 (4,4) |
|
|
|
rapsi |
2 (3,4) |
|
|
|
|
|
rehumailanen |
|
1 (8,3) |
|
|
|
|
rehusikuri |
|
|
|
|
1 (1,5) |
|
rehuvirna |
1 (1,6) |
|
|
|
|
|
rohtomesikkä |
|
1 (20,0) |
|
|
|
|
ruistankio |
|
1 (25,0) |
|
|
|
|
ruokohelpi |
|
1 (3,5) |
|
|
|
|
sinimailanen |
5 (5,6) |
6 (6,7) |
|
2 (2,2) |
|
|
timotei |
|
1 (0,3) |
1 (0,3) |
2 (0,7) |
|
|
valkoapila |
|
1 (0,4) |
1 (0,4) |
|
5 (2,0) |
|
valkomesikkä |
|
3 (12,0) |
|
|
|
|
viljahirssi |
|
2 (100) |
|
|
|
|
westervoldinraiheinä |
1 (3,1) |
1 (3,1) |
|
|
|
|
öljyretikka |
1 (2,4) |
1 (4,9) |
|
|
|
Taulukko 2: Siemenerät, joissa on rikkakasvilajia. Suluissa tutkitun rikkakasvin saastuttamien siemenerien suhteellinen osuus (%) kaikista kyseisen kasvilajin tuoduista siemeneristä. Perustuu tutkimustodistuksiin vuosina 2013-2024 kirjattuihin tietoihin, ei Ruokavirastolla tutkittuihin näytteisiin.
Kuva 2: Siementen samanlainen koko, muoto ja paino haastavat rikkakasvien lajittelua. Rikkakananhirssiä tavattiin eniten hunajakukan siemenerissä, pantaheiniä eniten sinimailasen erissä.
Edellä jo mainittiin, että siementen maahantuojat ovat ryhtyneet vapaaehtoisiin toimiin, jotta vieraskasvilajit eivät pääsisi leviämään maahantuotavien siementen mukana. Siementen maahantuoja voi pyytää tuontimaan siemenen toimittajalta todistusta siitä, että siemenerä ei sisällä tiettyjä vieraskasvilajeja. Lisäksi siemenerästä voidaan ottaa omavalvontanäyte, josta tutkitaan, onko erässä mukana vieraskasvilajia. Mikäli vieraskasvilajia löytyy, voidaan siemenerää lajitella uudelleen haitallisten lajien poistamiseksi tai siemenerä voidaan poistaa markkinoilta.
Tiedottaminen ja tunnistaminen on leviämisen ehkäisemisessä erittäin tärkeää. Uudet rikkakasvit ovat usein vaikeasti tunnistettavia viljelyksillä, kun ne havaitaan ensimmäistä kertaa. Ruokavirasto tiedottaakin kasvukauden aikana rikkakananhirssin ja viherpantaheinän tunnistamisen tärkeydestä, jotta torjuntatoimenpiteet voidaan aloittaa ajoissa.
Usein uusi rikkakasvi on mukana esimerkiksi monimuotoisuutta lisäävien kasvilajien siemenerissä. Onnistuisiko näiden lajien siementuotanto Suomessa? Mikäli esim. aitohunajakukan siementuotanto saataisiin onnistumaan Suomessa, ehkäistäisiin rikkakananhirssin leviäminen hunajakukan ulkomailta tuodussa siemenessä.
Kuva 3: Aitohunajakukka oli yksi lajeista, joiden mukana on kulkeutunut esimerkiksi rikkakananhirssiä Suomeen.
Lisätietoa
Rikkakananhirssi ja viherpantaheinä yleistymässä rikkakasveina
Tunnista viherpantaheinä ja rikkakananhirssi jo taimivaiheessa
Blogi: Rikkakananhirssi – vaikea ylittää haitallisuudessa
Blogi: Rikkakananhirssi ja viherpantaheinä yleistyvät rikkakasveina
Blogi: Rikkakananhirssin torjunta – kooste toimenpiteistä
Tunnista ja torju rikkakananhirssi -video
Sami Markkanen
asiantuntija
Siemenyksikkö
Leena Pietilä
yksikönjohtaja
Siemenyksikkö