Maaperän hyvinvointi

Voit lukea tämän tekstin myös helppokäyttöisellä ja visuaalisemmalla verkkokoulutusalustalla (klikkaa Kirjaudu vierailijana -painiketta).

Miksi maaperästä huolehtiminen on kannattavaa?

Tiesitkö, että monimuotoinen maaperäeliöstö ylläpitää ja parantaa tilallasi maan viljavuutta ja lisää kasvien kasvua?

Kestävän ruoantuotannon kannalta on siis ratkaisevaa, miten hoidat ruokaa tuottavien peltomaiden monimuotoisuutta.

Maaperän eliöstö hajottaa eloperäistä ainesta, kierrättää ravinteita ja puhdistaa peltoa orgaanisista vierasaineista. Vaikka maaperän eliöissä on kasvitautien aiheuttajia, niin ne voivat myös tukahduttaa niitä.

Maan rakenne vaikuttaa lähes kaikkiin maan ominaisuuksiin ja prosesseihin. Veden nopea imeytyminen vähentää pintavirtausta pellolla. Vähäinen pintavirtaus taasen vähentää riskiä maan eroosiolle ja fosforin huuhtoutumiselle pellolta. Maan rakenteessa avainasemassa ovat niin sanotut makrohuokoset. Maahan luonnostaan syntyviä makrohuokosia ovat esimerkiksi lierokanavat. Sadevesi imeytyy helposti makrohuokosiin ja poistuu painovoiman vaikutuksesta. Kosteissa oloissa maan kaasut vaihtuvat peltomaan suurimpia huokosia pitkin. Huono kaasujen vaihto puolestaan heikentää kasvien juurten hapen saantia ja lisää typen kaasumaisia päästöjä. Maan huokoset ovat myös juurten kasvureittejä.

Monimuotoisessa maaperässä elää runsaasti lieroja ja muita hyönteisiä. Lierot ovat varsinaisia maaperän monitoimityöläisiä, sillä ne rei´ittävät maaperään huokosia, pilkkovat kasvintähteitä ja kuljettavat niitä syvemmälle maahan. Samalla ne luovat suolistoonsa ja kaivamiensa käytävien seinämille suotuisat elinolosuhteet monenlaisille pieneliöille. Myös änkyrimadot ja kovakuoriaisten toukat ovat tärkeitä maanmuokkaajia. Lierojen vaikutus maan rakenteeseen on huomattava, ja niitä pidetäänkin hyvän maan tuntomerkkeinä.

Kuinka höydyt maaperän monimuotoisuudesta?

Voit hakea maatalouden ympäristökorvausta monista tilalla tehtävistä toimenpiteistä, jotka edistävät maaperän kasvukuntoa ja tukevat maaperän eliöstön monimuotoisuutta. Rahoituskaudella 2023–2027 ekojärjestelmän tuen kautta voit hakea monivuotisia ympäristönurmia, luonnonhoitopeltonurmia ja peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Näiden toimenpiteiden tekeminen ei vielä edellytä sitoutumista ympäristökorvaukseen.

Maaperän monimuotoisuudesta huolehtiminen tuottaa sinulle hyötyjä myös muulla tavalla. Maaperän eliöstöä kutsutaan hajottajiksi. Ne toimivat maaperän ”moottorina” ja ylläpitävät maan biologista viljavuutta. Viljelijänä saat nauttia ilmaiseksi peltomaan eliöstön tarjoamista monista ekosysteemipalveluista.

Maaperäeliöstön tarjoamat ekosysteemipalvelut edistävät:

Orgaaniset yhdisteet ja hiili

• Eloperäisen aineksen hajotus
• Hiilen sitominen maahan, kestävän orgaanisen aineksen muodostaminen

Ravinteet

• Ravinteiden kierto (erityisesti N, P, S,), typen sitominen ilmakehästä
• Typpeä sitovien juurisnystyröiden muodostaminen palkokasvien kanssa
• Sienijuuren muodostaminen useiden ruoho- ja puuvartisten kasvien kanssa (sienijuurisieni edistää kasvien ravinteiden, erityisesti fosforin, ja veden saantia)

Tietoisku typestä: Suomalaisessa peltomaassa mikrobeihin on sitoutunut keskimäärin 60–100 kg typpeä per hehtaari ja se on osa melko helposti käyttökelpoisen typen fraktio maassa. Suurin osa maaperän typestä on orgaanisessa muodossa. Maaperän typen kokonaismäärästä mikrobiston sisältämä typpi on noin 1 %. Luonnonmukaisessa viljelyssä typpilannoitus toteutetaan pääosin palkokasveilla, sillä esimerkiksi apilanurmi voi sitoa jopa 80–100 kg typpeä per hehtaari. Voit siis vähentää typpilannoitusta merkittävästi palkokasvia seuraavana viljelyvuonna.

Vesitalous

• Maan rakenteen parantaminen (muun muassa kastelierojen pystysuorat käytävät)
• Pintamaan mururakenteen parantaminen, mikä estää pintaeroosiota ja liettymistä

Kasvitaudit

• Kasvitautien luontainen tukahduttaminen, biokontrolli-mikrobit ja biopestisidit
• Tukahduttaa tuholaisia (muun muassa ankeroisia saalistavat rihmamaiset sienet maassa)

Haitta-aineet

• Biohajoavien kasvinsuojeluaineiden hajottaminen ja pellon puhdistaminen
• Orgaanisten haitta-aineiden hajottaminen (bioremediaatio)

Viljelijän terveys

Monimuotoinen maaperä voi edistää myös vastustuskykyäsi ja ruoansulatustasi. Viimeaikaiset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että niin tapahtuu, kun olemme tekemisissä luonnon pieneliöstön kanssa.

Kuinka voit parantaa maaperän monimuotoisuutta pelloillasi?

Nyrkkisääntö maaperän parantamiseen tilallasi: vältä maan tiivistämisen ja lisää kasvillisuuden monimuotoisuutta sekä jatkuvaa kasvipeitteisyyttä.

Suosi ja pyri muodostamaan maatalousympäristöösi mosaiikkimainen rakenne erilaisia kasvustoja ja kasvutyyppejä. Puuvartiset kasvit tarjoavat varjoa ja runsaan juuriston maaperäeliöstölle. Peltoaukean puustoiset ja pensaita kasvavat saarekkeet toimivat leviämisalueina ja turvapaikkoina hyönteisten ja lintujen ohella myös maaperäeliöstölle. Pyri jättämään maisemaan myös käsittelemättömiä luonnontilaisia alueita sekä niittyjä ja monimotoisuuskaistoja. Monet kukkivat niittykasvit ja hedelmäpuut ovat hyviä sienijuuren muodostajia.

Maaperän monimuotoisuutta tyypillisesti edistää

• Maankäsittelyn minimoiminen
• Alus-/kerääjäkasvit, maanpeittokasvit
• Monipuolinen kasvinvuorotus
• Monivuotiset viljelykasvit
• Eloperäisen aineksen lisäys, kuten kasvintähteet, eloperäiset lannoitevalmisteet ja lanta
• IP-viljely, vaihtoehdot kemialliselle kasvinsuojelulle

Maaperän monimuotoisuutta tyypillisesti heikentää

• Voimakas muokkaus
• Avokesannot
• Yksipuolinen kasvilajivalikoima
• Yksivuotiset viljelykasvit
• Voimakas mineraalilannoitteiden käyttö
• Oljen ja kasvintähteiden poisto
• Laajasti vaikuttavien kasvinsuojeluaineiden käyttö

Tunnista hyvä- ja huonokuntoisen peltomaan merkit

Lataa taulukko (pdf)

Alla on esimerkkikuva hyväkuntoisesta (vasemmalla) ja huonokuntoisesta (oikealla) maaperästä.

Huolehdi pellon peruskunnostuksesta

Huolehdi pellon peruskunnostuksesta (kuivatus, kalkitus) ja hyvän rakenteen ylläpidosta. Maaperäeliöt viihtyvät parhaiten ilmavassa maassa, jossa happamuus eli pH on lähellä neutraalia. Kasvintähteiden palauttaminen maahan ja kohtuullinen ammoniumtyppi-lannoitus - siis liiallisen lannoituksen välttäminen - hillitsevät happamoitumista.

Ylläpidä hyvää maan rakennetta

• Ehkäise maan tiivistymistä. Vältä märällä maalla ajamista raskailla koneilla. Maakerroksiin syntynyt tiivistymä korjaantuu hitaasti.
• Älä muokkaa voimakkaasti ja toistuvasti peltoa, sillä se vahingoittaa lieroja ja rihmamaisia sieniä ja kiihdyttää eloperäisen aineksen hajoamista.
• Suojaa pintamaata kasvipeitteisyydellä. Elävä kasvusto kuivattaa maata ja tuottaa eloperäistä ainesta.
• Huolehdi, että maan pinnalla on eloperäistä ainesta, sillä se edesauttaa maan mururakenteen kehittymistä ja estää pintamaan liettymistä.

Lisää maaperään eloperäistä ainesta

Suosi viljelymenetelmiä, jotka lisäävät maahan eloperäistä ainesta.

Tällaisia ovat esimerkiksi:

• Eloperäiset lannoitteet ja maanparannusaineet
• Nurmet ja muut monivuotiset runsasjuuriset viljelykasvit
• Viljelykierto ja kasvinvuorotus

Monivuotisilla ympäristönurmilla, luonnonhoitopeltonurmilla ja peltojen kattavalla talviaikaisella kasvipeitteisyydellä hoidat tehokkaasti maaperän kasvukuntoa. Näillä toimenpiteillä vähennät eroosiota, parannat maan rakennetta pitkäaikaisesti sekä lisäät orgaanisen aineksen pitoisuuksia maaperässä.

Vältä haitta-aineiden päätymistä peltomaahan

Haitta-aineiden pitoisuus maassa voi olla huomattavan korkea paikallisesti, vaikka levitetty kokonaismäärä ei suuri olisikaan. Nykyisin käytössä olevat kasvinsuojeluaineiden tehoaineet ovat synteettisiä orgaanisia yhdisteitä, eli maaperän mikrobisto pystyy hajottamaan niitä.

• Käytä kasvinsuojeluaineita harkitusti. Maaperän mikrobit puhdistavat tehokkaasti maata orgaanisista vierasaineista. Hajotusnopeus on yhteydessä mikrobiston aktiivisuuteen, mutta nopeus vaihtelee olosuhteiden mukaan.
• Vältä raskasmetalleja ja orgaanisia vaikeasti hajotettavia haittayhdisteitä kuten palonestoaineet, lääkeaineet, hormonit. Mikrobit eivät pysty poistamaan maasta raskasmetalleja.
• Lisää peltomaahan maltillisesti sellaisia aineita, jotka voimakkaasti muuttavat esimerkiksi maan happamuutta eli pH:ta.

Monilla maatiloilla käytetään muovista valmistettuja katteita ja kasvuharsoja. Muovit jauhautuvat peltoympäristössä pieniksi mikromuoveiksi. Niiden mahdollisia haittavaikutuksia maaperässä ei vielä tunneta hyvin. Mikromuovien on joissakin tutkimuksissa havaittu heikentävän maan vedenpidätyskykyä ja aiheuttavan muutoksia eliöstön koostumukseen.

Suosi pelloilla monipuolista kasvilajistoa

Vältä yksipuolista monokulttuuriviljelyä ja viljelyä, jossa maan pinta on pitkiä aikoja ilman kasvipeitettä. Suosi monipuolista kasvilajivalikoimaa. Kaikki kasvintähteet ja juurien erittämät eritteet ovat hyvää ravintoa maaperäeliöstölle.

Suositeltavia viljelytoimenpiteitä ovat:

• Monipuolinen kasvinvuorotus
• Seoskasvustot, aluskasvit
• Monivuotiset runsasjuuriset kasvit, nurmet
• Maan rakennetta parantavat kasvit
• Ympäristönurmien käyttö maan hoidossa.

Valitse juuristoltaan erilaisia kasvilajeja

Kasvilajien välillä on suuria eroja juuristossa:

• juurten määrä
• syvyyskasvu (nopeus, määrä)
• kasvudynamiikka
• juurten paksuus.

Eri kasviryhmien juuristojen erityispiirteitä:

• Kaksisirkkaiset: paksu pääjuuri tunkeutuu tiiviiseen maahan
  • esimerkiksi rypsi ja kumina
• Monivuotiset: ehtivät kasvattaa runsaan juuriston, pitkä kasvukausi kestää myöhään syksyyn
• Syysmuotoiset lajikkeet: ehtivät kasvattaa runsaan juuriston kevääksi
• Syväjuuriset kasvit: rei’ittävät ja kuivattavat maata sekä tuottavat eloperäistä ainesta
• Laajajuuriset kasvit: vaikutus suureen maamäärään
  • esimerkiksi kaura ja ruokohelpi
• Tiheäjuuriset kasvit: maa kuivuu, syntyy runsaasti reikiä ja orgaanista ainesta jää tasaisesti maahan
  • esimerkiksi englanninraiheinä ja ruokonata

Kasvin juuristossa symbioosin muodostavat kasvit:

• Palkokasvit muodostavat typpeä sitovia juurinystyröitä typensitojabakteerien kanssa.
• Sienijuuren muodostavia kasveja: laaja kirjo pelto- ja nurmikasveja, kuten viljat, palkokasvit (paitsi lupiini), puutarhamarjat ja hedelmäpuut
  • Huomioi, että kaalikasvit, tattari ja muut tatarkasvit sekä revonhäntäkasvit, kuten kvinoa, eivät muodosta sienijuurta.

Suosi laiduntajia

Luonnonlaitumet ja pitkäkestoinen peltolaidunnus muodostavat luontaisesti mosaiikkimaista maatalousympäristöä. Laidunnus ylläpitää monimuotoista kasvillisuutta, ja laiduneläinten lantakasat toimivat maaperäeliöstön ravintona. Laidunnus voi olla haitallista maaperäeliöstölle sellaisissa kohdissa, joissa eläintiheys on suuri, kuten juottopisteillä.

Mistä tiedät, että toimesi ovat edistäneet maaperäeliöstön monimuotoisuutta?

Maaperäeliöstön monimuotoisuutta on vaikea havainnoida suoraan, sillä pääosin eliöstö on pienikokoista ja huomaamatonta. Voit kuitenkin laskea lapiollisesta maata lierojen määrän ja pyrkiä tunnistamaan yleisimpiä lajeja, kuten kastelieron ja peltolieron. Voit havainnoida maaperäeliöstön toimintaa arvioimalla orgaanisen aineksen hajotusaktiivisuutta, esimerkiksi tutkailemalla edellisen vuoden oljen hajoamista tai hautaamalla maahan hajotettavaa materiaalia. Lue maaperän ”kalsaritestistä” lisää Suomen tiedetoimittajain liiton verkkosivustolta.

Monipuolinen kasvusto sekä kasvuston hyvä ja tasainen kasvu kertovat yleensä toimivasta maaperäeliöstöstä. Jos maan kunto on hyvä, niin maaperäeliöstökin on monimuotoista.

Maaperän monimuotoisuus pähkinänkuoressa

Maaperän eliöstön monimuotoisuus on valtava, ja se muodostaa yli neljänneksen koko maailman biodiversiteetistä. Maaperän eliöstö hajottaa eloperäistä ainesta ja kierrättää useita ravinteita (erityisesti N, P ja S). Maaperän eliöt myös puhdistavat peltoa orgaanisista vierasaineista.

Maan rakenne vaikuttaa lähes kaikkiin maan ominaisuuksiin ja prosesseihin. Avainasemassa ovat ns. makrohuokoset, joiksi luokitellaan halkaisijaltaan 0,03 mm suuremmat huokoset. Maahan luonnostaan syntyviä makrohuokosia ovat esimerkiksi lierokanavat. Sadevesi imeytyy helposti makrohuokosiin ja poistuu painovoiman vaikutuksesta. Nopea veden imeytyminen puolestaan vähentää pintavirtauksen sekä sitä kautta eroosion ja fosforin huuhtoutumisen riskiä. Pintamaan muruja eli aggregaatteja pitävät osaltaan koossa mikrobien limaeritteet ja sienirihmat. Kosteissa oloissa maan kaasut vaihtuvat makrohuokostoa pitkin. Huono kaasujen vaihto puolestaan heikentää juurten hapen saantia ja lisää typen kaasumaisia päästöjä. Makrohuokoset ovat myös juurten kasvureittejä.

Maaperäeliöiden runsauksia suomalaisessa peltomaassa (Palojärvi ym. 2002)

Mikrobit eli pieneliöt ovat maaperän pienimpiä asukkeja. Tärkeimmät ryhmät ovat pääasiassa yksisoluisina esiintyvät bakteerit ja arkeoni sekä rihmamaisesti kasvavat mikrosienet. Pienestä koostaan huolimatta peltomaan muokkauskerroksessa mikrobisoluihin on sitoutunut jopa 80–100 kg typpeä. Maaperän eläimet jaetaan koon mukaan ryhmiin: mikrofauna 2–100 µ; mesofauna 0,1–2 mm; makrofauna >2 mm.

Tekstin kirjoittaja

Ansa Palojärvi, tutkija, Luonnonvarakeskus