Kosteikot

Voit lukea tämän tekstin myös helppokäyttöisellä ja visuaalisemmalla verkkokoulutusalustalla (klikkaa Kirjaudu vierailijana -painiketta).

Kosteikko on luonnon oma suodatin. Kun veden virtaus hidastuu kosteikoissa, niin vedessä oleva kiintoaines laskeutuu kosteikon pohjalle. Vesikasvit sekä niiden ja risujen pinnalla elävät bakteerit ja muut mikroskooppiset eliöt nappaavat kiinni ravinteita, mikä vähentää merkittävästi ravinteiden kulkeutumista muihin vesistöihin.

Maatilalla olevia kosteikkoja:

• rehevät ja osin umpeenkasvaneet luonnonvedet
• padottu tai kaivamalla rakennettu kosteikko
• piiri-, sarka- ja valtaojat (varsinkin jos ne ovat kasvillisuuden peittämiä tai niihin on tehty levennyksiä ja tulvatasanteita)
• tulvaniityt
• lammikot, joissa vesi seisoo keväällä tai sateiden jälkeen
• laidunnetut ranta-alueet.

Kosteikoilla viihtyy aivan omanlaisensa lajisto muuhun maatalousympäristöön verrattuna.

Kunnostettujen ojien, purojen ja kosteikkojen rannoilla viihtyvät kaikki maatalousympäristön lajit. Niissä on tarjolla ruokaa, suojaa ja vettä pölyttäjille ja muille hyönteisille, pikkulinnuille sekä esimerkiksi rusakoille ja metsäkauriille. Vedenpinnan alta voi löytyä vesiliskoja, sudenkorennon toukkia ja kaloja sekä rapuja.

Jos perustat kosteikon, tilasi lajisto monipuolistuu entisestään, vaikka tilallasi jo muulla tavoin edistettäisiinkin monimuotoisuutta.

Mitä hyötyä kosteikoista on maatilallesi?

1. Saat tuottamattomia peltoja hyötykäyttöön

Monelle märälle ja tulvivalle peltolohkolle uudelleensalaojitus tekee hyvää ja parantaa maan kasvukuntoa. Joillakin lohkoilla salaojitus ei kuitenkaan ole kannattavaa. Silloin voi olla hyödyllistä kaapia märän pellon ruokamulta talteen, nostaa sillä tuottavamman pellon pintaa, ja tehdä märästä pellosta kosteikko tai tulvatasanne. Lopputuloksena on hyvää peltoa, josta saat satoja ja tuloja sekä vieressä oleva kosteikko. Laita salaojat, siemenet ja lannoitteet sinne, missä ne tuottavat eniten satoa! 

Kosteikon teko ja viereisen pellon pinnan nosto ei välttämättä ole kalliimpaa kuin hankalan alueen salaojitus. Tilasi pitkäaikaisen kannattavuuden näkökulmasta kosteikon tekeminen voi olla jopa parempi ratkaisu.

2. Voit hyödyntää pelto-ojia paremmin vesien hallinnassa

Hyvien viljelypeltojen välisissä ojissa ei yleensä ole tilaa isoille kosteikoille. Tällöin kannattaa harkita ojan muokkaamista tulvatasanteeksi. Tulvatasanne leventää ojaa, mutta ojalinja pysyy samana, joten viljeltävä ala ei merkittävästi muutu.

Tulvatasanne: ojan tai uoman vedenjohtokykyä voi parantaa kaivamalla uoma poikkileikkaukseltaan kaksitasoiseksi. Tällöin penkan yläosa kaivetaan tulvatasanteeksi. Uoman pohja jätetään sellaiseksi kuin se on. Tulvatasanne on maaperästä ja rantakasvillisuudesta riippuen yleensä 40–60 cm alivesiuoman pohjaa korkeammalla ja vesi nousee sille normaalia kesävirtaamaa suuremmilla virtaamilla, eli ojan tulviessa. Eroosion välttämiseksi alivesiuoman kasvillisuus säästetään. Tulvatasanteiden alapuolelle jäävässä alivesiuomassa on eliöstölle riittävästi vettä myös vähävetisenä aikana, ja jatkuva virtaus estää uomaa liettymästä ja kasvamasta umpeen.

Oja, jossa on tulvatasanne, on tavanomaista ojaa leveämpi, jolloin siinä mahtuu virtaamaan enemmän vettä tulva-aikaan. Tällöin vesi ei nouse yhtä korkealle. Kun uomassa on loiva luiska, siihen kasvaa paremmin kasvillisuutta ja ojan penkoista irtoaa vähemmän maata, joka liettää ojan pohjaa. Tällöin myös kapea alivesiuoma toimii paremmin, ja sen perkaustarve voi vähentyä. Hoitotoimien väheneminen tarkoittaa säästöjä ja parempaa pitkän aikavälin kannattavuutta. 

Tulvatasanteen kaivumaista saat myös hyvää täyttömaata peltojesi notkopaikkoihin.

3. Saat vesivaraston kuivia säitä varten

Kosteikot ovat luonnon omia vesivarastoja. Kosteikoilla on vettä silloinkin, kun pelto- ja metsäojat kuivuvat. Sieltä saat kasteluvettä pellolle ja puutarhaan. Pölyttäjille, erityisesti mehiläisille, vesilähde lähellä pesää on elintärkeä. Kosteikko on juomapaikka myös luonnoneläimille.

4. Hallitset tulvimista

Kevättulvien ja rankkasateiden aikaan kosteikot voivat varastoida paljon vettä.

Esimerkki: Kun sadan metrin pituisessa ja metrin levyisessä ojassa vesi nousee puoli metriä, mahtuu ojauomaan 50 kuutiometriä vettä. Kun perustat paikalle puolen hehtaarin kosteikon, siihen mahtuu samassa tilanteessa 2 500 kuutiometriä vettä, eli 50 kertaa enemmän kuin tavalliseen ojauomaan.

Kosteikot toimivat tulvavesien välivarastoina ja viivyttävät vettä valuma-alueilla. Niiden ansiosta alavirrassa tulvii vähemmän, koska vesi valuu valuma-alueelle pikkuhiljaa. Kun lumet ovat sulaneet tai sateet lakanneet, kosteikon vesi alkaa laskea ja samalla siitä riittää vettä alavirtaan pitkäksi aikaa. 

5. Turvaat puhtaan vesistön myös muille

Mitä puhtaampaa vettä maatilaltasi virtaa eteenpäin, sitä paremmassa kunnossa ovat alavirran purot, joet ja järvet sekä Itämeri. Yksittäinenkin pelto, oja ja kosteikko on osa kokonaisuutta. Jokaisen maatilan teoilla on merkitystä. 

Millaisille tiloille kosteikot sopivat?

Suurimmat tarpeet vesiensuojeluun sekä elinympäristöjen kunnostamiseen on tiloilla, joilla on paljon yksivuotisten kasvien viljelyä, kaltevia peltoja, eroosioherkkiä maalajeja tai suuria yhtenäisiä peltolohkoja. Peltojen peruskuivatus on kuitenkin arkea jokaisella maatilalla, ja näin ollen sinun on huomioitava myös vesiensuojelun edistäminen ja vesielinympäristöjen ylläpitäminen tilallasi.  

Vesien hallinta kuuluu myös sinun tilallasi tehtäviin töihin. Vesien hallinta tarkoittaa sitä, miten saat hidastettua veden virtausta heti, kun olet saanut sen pois pellolta haittaamasta viljelyä. Vesien hallinnan tarpeet ja mahdollisuudet riippuvat siitä, millainen maatila sinulla on. Vesi ei tunne tilarajoja, joten peltojesi kuivatusvesien paras puhdistumispaikka saattaa sijaita naapurin mailla. Tilojen välinen yhteistyö on avain siihen, että voitte kylätasolla tarkastella sitä, miten kunnostaa kosteikkoja, toteuttaa tulvatasanteita ja kirkastaa vesiä valuma-alueilla.

Tutki tilasi luontaisesti kosteita alueita ja ojanvarsia kosteikkojen näkökulmasta. Voit pyytää apuun myös kosteikkoihin ja peruskuivatukseen perehtynyttä neuvojaa.

Miten tunnistat sopivan paikan kosteikolle?

Keväällä, kun kierrät peltoja ja katsot koska pääset toukotöihin, tarkastele tilasi luontaisesti kosteita alueita ja ojanvarsia. Merkitse ne jatkosuunnittelua varten esimerkiksi kartalle muistiin.

Tutki mahdollisuuksia kosteikon tai tulvatasanteen perustamiseen ainakin seuraavista paikoista: 

Kosteat tai tulvivat painanteet pelloilla, metsissä ja joutomailla, joita on hankala viljellä tai joissa metsä ei kasva kunnolla. 

• Voiko notkoon padota vettä ja perustaa kosteikon? 
• Voiko pintamaan kaapia talteen ja tehdä tulvatasanteen tai kosteikon?
• Voiko pellon pintaa nostaa ja viljelyä parantaa tuomalla lisämaata? 
• Onko jossain painuma mihin tarvitaan lisämaata? Onko kohtaa, mistä maan saa otettua siten, että samalla saadaan kosteikko tai tulvatasanne?

Ojat, jotka pitäisi perata. Ne ovat tukossa ja tulvivat.  

• Voiko uoman perata uudella tavalla? Sopisiko paikalle tulvatasanne ja sopiviin kohtiin syvempi laskeutusallas kiintoaineelle? Onko lähipelloilla painumia missä täyttömaa parantaisi viljelyä?

Vanhat saven- ja mudanottokuopat peltojen reunoilla ja saarekkeissa  

• Voiko peltojen ja metsien ojavesiä ohjata kiertämään kuoppien kautta? 
• Voiko uomaa avata siten, että tulvavesi pääsee virtaamaan altaille?

Alavat ranta-alueet, notkopaikat, suot 

• Voiko alueelle ohjata vesiä pintavalutukseen uudella ojalla tai putkella?
• Voiko rantaan tehdä matalan padon, jolla tulvavesiä voi pitää alueella puhdistumassa?
• Sopiiko alue laidunnukseen? Kevään ja kesän tulvitettuna olevat rantaniityt tai tulvaniityt ovat usein hyviä loppukesän ja syksyn laidunalueita. Laidunnus on paras tapa hoitaa kosteikkojen tulva-alueita ja rantoja.

Tee kosteikkosuunnitelma ajoissa ja laadukkaasti

Kun suunnittelet kosteikon tekoa, niin pohdi ensimmäiseksi sitä, mikä tavoite kosteikolla on. Perustatko sen vesiensuojelua, virkistyskäyttöä, lintuja vai metsästystä varten? Kosteikon perustaminen on vasta ensimmäinen askel, sillä toimiva kosteikko vaatii myös säännöllistä hoitoa.

Kosteikon suunnittelu ja tekeminen vaativat ammattitaitoa, joten avuksi kannattaa ottaa kosteikkosuunnittelija. Muista, että kosteikon tekemiseen voi tarvita luvan esimerkiksi naapurilta. Perehdy siis tehtyyn suunnittelun vaatimuksiin tarkasti, ja laadi suunnitelma huolellisesti.

Seuraavaksi muutamia vinkkejä, joita sinun kannattaa ottaa huomioon kosteikon suunnittelussa ja rahoituksen hakemisessa:

1. Kosteikkosuunnitelman tekeminen

Käy pelloilla kevään tulva-aikaan ennen toukotöitä. Hahmottele kosteikon tai tulvatasanteiden paikkoja esimerkiksi kartalle ja kirjaa samalla ideoitasi ylös. Tämän jälkeen tilaa joko kosteikkosuunnittelija käymään kesällä tai merkitse kalenteriisi aikaa suunnittelutyöllesi. 

Tee alueen korkeusmittaukset viimeistään alkukesällä heti toukotöiden jälkeen. Loppukevät on parasta aikaa vaaitukseen, sillä vesi on laskenut, pellonreunoilla on helppo kulkea eikä kasvusto ole vielä niin pitkää kuin loppukesällä. Korkeuserojen mittaamiseen tarvitset vaaituskoneen. Mittaa vaaituskoneella alueen korkoja, jotta voit arvioida vedenpinnan nostomahdollisuuksia, padon korkeutta tai kaivettavien maiden määrää. Tulvapelloilla hyvä vaaituskone keväisin on vesi, jolloin tulvaveden taso kannattaa merkitä muistiin.

Nykyään on saatavilla tarkkaa korkeustietoa laserkeilausaineistosta. Kartta.paikkatietoikkuna.fi osoitteessa on maastomalli-työkalu, josta on myös apua kosteikon suunnittelussa. Voit tilata Maanmittauslaitokselta tarkempaa korkeusaineistoa, mutta sen käyttöön tarvitset paikkatieto-ohjelman. Näiden tietojen avulla voit kuitenkin säästää maastotyössä suunnitelman tekemisessä. 

Huomioi jo suunnitteluvaiheessa se, että kosteikon vaikutus mahdollisiin peltopinta-aloihin ja niiden muutoksiin pitää ilmoittaa viimeistään tukihaun yhteydessä.

2. Rahoitushakemuksen tekeminen

Voit hakea ei-tuotannollista investointitukea kosteikon perustamiseen ELY-keskuksestasi. Tutustu tukiehtoihin ja hakuaikoihin Ruokaviraston verkkosivustolla.

Kosteikon hoitoon on mahdollista saada tukea maatalouden monimuotoisuus ja maisemanhoitosopimuksesta. Tutustu sopimusehtoihin Ruokaviraston verkkosivustolla.

Odota, että saat päätöksen rahoitushakemukseen, sillä yleensä rahoitettavia töitä ei saa aloittaa ennen päätöstä. Perehdy siis tukiehtoihin huolellisesti.

3. Rahoitushakemuksen päätöksen jälkeen: Kilpailuta tarvittavat konetyöt ja tilaa putket sekä patolaitteet heti kun saat rahoituspäätöksen. Tee tarjouspyynnöt kirjallisesti ja perustele hyvin, miksi valitsit juuri tämän urakoitsijan tai tuotteen. Kosteikkohankkeen toteutusaika on yleensä 2–3 vuotta. Huolehdi, että koneet ja laitteet ovat valmiina ja patojen ja kaivantojen kohdat sekä korkomerkit on merkitty maastoon, kun työt voidaan aloittaa.

Apua tekemisen hetkiin ja kosteikon hoitoon

Poimi tästä talteen vinkit kosteikon tekemiseen ja hoitoon!

• Tee padottava kosteikko kesällä tai syksyllä kuivaan aikaan. Kuivana aikana maa kantaa koneita paremmin, se pysyy kasassa ja siitä voi rakentaa patoja. Mieti, sopisiko puskukone patosi rakentamiseen tai pintamaan siirtoon. Talvityössä jäätä ja lunta jää helposti padon sisään ja niiden sulaessa tulee patoosi onttoja kohtia, joista pato alkaa vuotaa. Talvella tehdyt padot pitää yleensä viimeistellä kesällä.
• Kaivukosteikot tehdään usein talvella, kun maa kestää isoja koneita ja massojen ajoa, mutta parhaan lopputuloksen saat, jos työt onnistuvat sulan maan aikana. Kaivualustat kaivinkoneen alla, tela-alustaiset ajokoneet tai puskukoneet mahdollistavat toimimisen hankalilla alueilla. Kesätyönä saat kaivukosteikkosi kerralla valmiiksi.
• Perkaa ojat ja kaiva tulvatasanteet silloin, kun se sopii viljelykiertoosi. Paras hetki on yleensä viljan puinnin jälkeen. Talveen on aikaa, maa on kuivaa, vettä liikkuu vähän ja penkat sekä pellolle tasatut maat ehtivät kasvittua ennen talvea. 

Valokuva: Lauri Laitila

Käytännön idea ojien kunnossapitoon: Jos metsänreunan ojapenkka ei ole kovin kivinen, kokeile ojan kunnossapitoa metsän puolelta. Metsässä voi olla paras paikka tulvatasanteen kaivulle ja kaivumaille, kun siihen ei tarvitse käyttää arvokasta peltomaata. Voit rakentaa tulvatasanteen kaivumaista esimerkiksi penkkatien, jota pitkin voit kulkea metsätöihin. Samalla saat pidettyä pellonreunat sopivan avoimina. Tee luiskat niin, että voit ajaa niihin esimerkiksi piennarmurskaa. Jos tämä idea tuntuu järkevältä, harkitse pellon reunakaistan hakkuuta, kun metsäkone seuraavan kerran tulee. 

Huomioi, että kosteikot, tulvatasanteet ja tulvaniityt tarvitsevat säännöllistä hoitoa, jotta niiden arvo vesiensuojelulle, luonnolle ja maisemalle säilyy. 

Vinkit kosteikon hoitoon

• Älä anna puiden kasvaa patopenkereille – raivaa tai aja patopenkereet niittomurskaimella mieluiten joka vuosi. Patopenkassa on vettä ja ravinteita, jolloin puut kasvavat nopeasti. Puun juuristo saattaa olla koko padon kokoinen. Sateiden kastelemassa vettyneessä penkassa kasvava puu saattaa kaatua myrskyssä juurineen. Ylös nousevat juuret rikkovat patoa, ja tulvakorkeudessa oleva vesi saattaa murtaa sen.
• Tyhjennä kosteikon lietesyvänteet, kun ne alkavat täyttyä, sillä syvänteissä on oltava tilaa ojista tulevalle kiintoaineelle. Jos syvänne täyttyy, vesi kuljettaa kiintoainetta pidemmälle kosteikkoon, josta se on paljon vaikeampi poistaa.
• Säätele kosteikon vedenpinnan korkeutta, jos mahdollista, sillä vedenpinnan vaihtelu vuoden aikana on hyväksi kosteikolle. Keväällä ja alkukesällä tulvan ja toukotöiden aikaan ravinnekuormitus on korkeimmillaan, joten pidä silloin kosteikko täynnä vettä. Samalla takaat vesilintujen poikasille hyvät olosuhteet kasvamiseen. Laske loppukesällä kuivaan aikaan kosteikon vettä reilusti alemmas, jotta siinä on varastotilaa rankkasateiden vedelle. Laske talveksi vedenpinta alas, jotta kosteikossa on tilaa talvi- ja kevättulville.
• Vinkki: Padon V-kirjaimen muotoisella virtausaukolla tai alivirtaamaputkella voit säädellä kosteikon vedenpintaan virtaaman mukaan, ilman että sinun täytyy käydä paikan päällä. Kun vettä virtaa vähän, mahtuu vesi pienestäkin putkesta tai V-aukon alaosasta ja vedenpinta laskee tai on alhaalla. Kun sataa ja vettä virtaa enemmän, vesi nousee nopeasti ja täyttää kosteikkoa, tulvatasannetta ja -niittyä. Samalla vesitilavuus alueella kasvaa, vesi viipyy pitempään ja veden mukana kulkeva kiintoaine ja ravinteet pysähtyvät.
• Poista kasvillisuutta, jos kosteikossa ei ole enää avovettä tai tulvatasanteella kasvaa vankka ruovikko tai puskia. Sopiva kasvillisuuden ja avoveden mosaiikkimaisuus on hyväksi luonnolle sekä maisemalle.
• Muista myös nämä:
  • Niittäminen tai laiduntaminen on paras tapa hoitaa kosteikon kasvillisuutta.
  • Jos poistat kasveja kaivinkoneella, älä tee isoja yhtenäisiä alueita. Jätä kaivukatkoja siten, ettei synny suoria oikovirtauksia vaan vesi joutuu suodattumaan kasvivyöhykkeiden läpi.
  • Pajut ovat tärkeitä pölyttäjille, joten anna niiden kasvaa siellä missä ne eivät haittaa salaojia!

Jos tarvitset apua tilasi mahdollisuuksien selvittämiseen ja tarkempaan suunnitteluun, ota rohkeasti yhteyttä kosteikkosuunnittelijoihin tai maatalouden neuvojiin.  

Tekstin kirjoittaja

Mikko Alhainen, erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus