Apinarokko

Apinarokko on apinarokkoviruksen aiheuttama zoonoosi, eli ensisijaisesti eläimistä ihmisiin tarttuva tauti. Zoonoottisia tartuntoja esiintyy Keski- ja Länsi-Afrikassa, jossa virus on asettunut kotoperäiseksi joihinkin luonnonvaraisiin eläimiin. Virusta ei ole koskaan todettu eläimillä Euroopassa. Apinarokkovirus kuuluu Orthopoxvirusten sukuun, johon kuuluvat muun muassa lehmärokkovirus, ontelosyylävirus, sekä isorokkoa aiheuttava isorokkovirus. Eläimistä eri apinalajit, monet jyrsijät (mukaan lukien rotat, hiiret, oravat ja preeriakoirat) ja kanit ovat alttiita infektioille. Taudinpurkauksia on dokumentoitu myös vankeudessa pidetyissä kädellisissä. Koirilla tai kissoilla ei ole raportoitu tapauksia; koko isäntävalikoima on kuitenkin vielä tuntematon ja nämä ja muut kotieläinlajit voivat olla virukselle herkkiä. Muiden kotieläinten, kuin lemmikkijyrsijöiden ja kanien, riskiä saada tartuntaa pidetään vähäisenä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) seuraa apinarokon kansallista ja kansainvälistä tilannetta ja antaa ohjeita ihmisten tartuntojen ehkäisyssä:

https://thl.fi/fi/-/mika-on-apinarokko-katso-perustiedot-taudista-thl-n-verkkosivuilta

 

Oireet eläimillä

Kädellisillä apinarokko esiintyy yleensä itsestään rajoittuvana ihottumana. Ensimmäiset oireet ovat kuume ja 1–4 mm:n ihonäppylät, jotka kehittyvät märkärakkuloiksi ja sitten kuoriutuvat. Ihovauriot voivat kestää 4–6 viikkoa. Kaneissa ja jyrsijöissä, mukaan lukien preeriakoirat, ensimmäisiä oireita voivat olla kuume, sidekalvotulehdus, nenävuoto, yskä, imusolmukkeiden turpoaminen, ruokahalun puute ja väsyneisyys. Eläimille voi tämän jälkeen kehittyä näppylöitä, märkärakkuloita ("pocks") tai hajanaista karvan lähtöä. Myös keuhkokuumetta on todettu.

Apinarokon vakavuus vaihtelee vähäisistä ihovaurioista tappavaan tautiin. Joillakin eläimillä on vain paikallisia ihovaurioita. Vakavammissa tapauksissa voi esiintyä myös yskää, nenävuotoa, hengenahdistusta, syömättömyyttä, kuonon alueen turvotusta, suun haavaumia tai suurentuneita imusolmukkeita. Yleistynyt sairaus, johon liittyy sisäelinten vaurioita, on harvinaista luonnollisissa infektioissa. Useimmat luonnollisesti tartunnan saaneet eläimet toipuvat; kuolemantapauksia on kuitenkin joskus havaittavissa, erityisesti apinoiden poikasilla. Myös oireettomia tartuntoja esiintyy, erityisesti jyrsijöillä tauti voi olla täysin oireeton.

Jos eläintä hoitavalla henkilöllä on todettu apinarokko, tai siihen sopivia oireita, tautia tulee epäillä myös eläimellä, jos sillä on kuumetta, sidekalvontulehdusta, hengitystieoireita ja kyhmyinen tai rakkulainen ihottuma. Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta (mm. syömätön, väsynyt, kuumeinen) ota yhtyettä eläinlääkäriin puhelimitse ja kerro että kotitaloudessa on apinarokkoa sairastava henkilö jolle eläin on voinut altistua. Älä vie altistunutta eläintä eläinlääkäriin ilman että sovit käynnistä ennakkoon.

 

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin määritys perustuu viruksen osoittamiseen ihomuutoksista molekyylibiologisin keinoin. Eläinlääkäri voi ottaa näytteeksi sivelynäytteen ihorakkulan seinämästä (epiteeliltä) tai rakkulanesteestä. Tartuntaa epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti. Eläinlääkäri voi olla yhteydessä Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon näytteenotto- ja lähetysohjeiden saamiseksi tarvittaessa.

 

Leviäminen

Tartunnan saaneet eläimet voivat olla tartuttavia jo päivää ennen ja 21 päivää sen jälkeen, kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat, tai kunnes kaikki ihovauriot ovat muodostaneet rupia, eikä muita oireita ole. Eläimet voivat levittää virusta suorassa kosketuksessa tai aerosoleina.

Vielä ei täysin tiedetä, mitkä eläinlajit ovat luonnossa apinarokkoviruksen pääasiallisia isäntiä, joissa virus säilyy ja lisääntyy, mutta niiden uskotaan olevan pääasiassa jyrsijöitä. Kahta afrikkalaisen oravan lajia, Funisciurus anerythrus ja Heliosciurus rufobrachium, on ehdotettu mahdollisiksi isäntälajeiksi tai levittäjiksi. Ei tiedetä, ylläpitävätkö kädelliset tartuntaa myös luonnossa vai ovatko ne vain satunnaisia isäntiä.

Tartunta voi siirtyä eläimeen myös sairastuneesta ihmisestä. Erityisesti jyrsijöiden tiedetään olevan herkkiä apinarokolle, mutta myös muut eläimet saattavat saada tartunnan.

 

Vastustaminen ja ehkäisy

Miten tulee toimia, jos epäilen omalla eläimelläni tartuntaa?

Mikäli eläimellä on apinarokkoon sopivia iho-oireita, kuten rakkulaista ihottumaa ja tiedossa on mahdollinen altistus, on hyvä konsultoida eläinlääkäriä mahdollisimman pian oireiden alettua, hoidon ja leviämisen estämiseen tähtäävien toimien aloittamiseksi. Infektion hoitoon riittää yleensä tukihoito (kipulääkitys ja lepo), mutta koska ihomuutokset ovat kovin kutiavia, ihon bakteeritulehdusten välttämiseksi tulee koittaa estää eläintä raapimasta ihoa.

Apinarokko ei kuulu eläintautilainsäädännöllä vastustettaviin eläintauteihin, eikä taudin toteaminen johda viranomaistoimenpiteisiin. Apinarokko on viipymättä ilmoitettava eläintauti ja eläinlääkärin on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon epäillessään tai todetessaan eläimen sairastavan tautia. Kunnaneläinlääkäri tai aluehallintovirasto ilmoittaa todetusta taudista terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.

Mikäli henkilö on itse sairastunut apinarokkoon, on suositeltavaa tällöin välttää eläinkontakteja. Lemmikkien ja muiden eläinten ei tulisi päästä samaan huoneeseen kuin sairastunut. Kotitaloudessa olevat jyrsijät tulisi eristää sairastuneesta oireiden keston ajaksi. Oireet kestävät tyypillisesti 2–4 viikkoa. Sairastuneen tulisi myös välttää suoraa kosketusta muihinkin kotieläimiin, samoin lemmikkien silittämistä. Eläinten ruokinta ja muu hoito tulisi jättää toisen kotona olevan tehtäväksi. Sairaalle altistuneita kaneja ja jyrsijöitä ei tulisi eristyksen aikana ulkoiluttaa. Jos eläimen hoito sairastuneelle on välttämätöntä, tulisi tällöin käyttää suojakäsineitä ja kasvomaskia.

 

Mistä saan lisää tietoa?

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/apinarokko

https://www.woah.org/en/disease/monkeypox/

https://www.who.int/emergencies/disease-outbreak-news/item/2022-DON385

https://www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/documents/Monkeypox-multi-country-outbreak.pdf

https://www.cdc.gov/poxvirus/monkeypox/index.html

Sivu on viimeksi päivitetty 9.6.2022