Helposti leviävät eläintaudit

Eläintaudit voidaan luokitella usealla eri tavalla. Eläintautilaissa (441/2013) taudit jaetaan vastustettaviin, ilmoitettaviin ja muihin eläintauteihin. Vastustettavat eläintaudit jaetaan edelleen valvottaviin, vaarallisiin ja helposti leviäviin eläintauteihin. Helposti leviävät eläintaudit vaikeuttavat merkittävästi kotieläintuotantoa, vahingoittavat merkittävästi luonnonvaraisia eläinkantoja, estävät tai haittaavat merkittävästi eläinten tai tuotteiden vientiä ja kauppaa taikka voivat tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen vakavan sairauden. Tämän  lisäksi ne leviävät erityisen helposti. Helposti leviäviä eläintauteja ovat esimerkiksi suu- ja sorkkatauti, lintuinfluenssa ja afrikkalainen sikarutto. Helposti leviävä eläintauti voidaan todeta luonnonvaraisessa eläimessä tai kotieläimessä.

Suomi pyritään pitämään vapaana helposti leviävistä eläintaudeista. Esimerkiksi pitopaikkojen tautisuojauksella, eläinten tuontiehtojen ja tuliaistuonnin määräysten noudattamisella voit estää helposti leviävän eläintaudin tulon Suomeen tai kotieläintesi pitopaikkaan. Mahdolliset Suomessa todetut tautitapaukset pyritään hoitamaan niin, että tartunta saadaan hävitettyä mahdollisimman nopeasti eikä se pääsisi leviämään.

Koska helposti leviävän eläintaudin vaikutukset ovat merkittäviä, eläintautiviranomainen vastaa toimenpiteistä taudin havaitsemisen yhteydessä. Taudin toteaminen johtaa kyseisen eläintenpitoyksikön eläinten lopettamiseen, pitopaikan tyhjentämiseen tartunnanvaarallisesta materiaalista sekä tilojen puhdistamiseen ja desinfiointiin. Lisäksi taudin toteamisen vuoksi voidaan eläinten pitopaikan ympärille luoda alueita, rajoitusvyöhykkeitä, joilla tartunnan leviämisen estämiseksi voidaan rajoittaa eläinten ja eläinperäisten tuotteiden siirtoja. Vyöhykkeiden koko ja sillä noudatettavat rajoitukset riippuvat todetusta taudista. Tarvittaessa kaikkein tartunnalle alttiiden kotieläinten kuljetukset koko Suomessa voidaan keskeyttää tietyksi ajaksi.

Helposti leviävän eläintaudin aiheuttamat toimet ovat mittavia. Tämän vuoksi niihin on varauduttava ennalta.  Ruokavirasto laatii valtakunnalliset valmiussuunnitelmat sekä toimintaohjeet, joiden mukaan eläintautiviranomainen toimii, mikäli tautia epäillään tai todetaan Suomessa. Aluehallintovirastoilla on lisäksi omia alueellisia toimintaohjeita. Valmiussuunnitelmia ja toimintaohjeita päivitetään säännöllisesti. Valmiusharjoituksilla testataan ja arvioidaan suunnitelmien toimintaa käytännössä ja etsitään kehittämiskohteita ja parannetaan toimintaa. Sidosryhmät ja elinkeino osallistuvat varautumiseen. Eläinten omistajien ja muiden eläinten kanssa toimivien tulee kiinnittää huomiota erityisesti tautien ehkäisyyn sekä siihen, että mahdollisesta tautiepälyistä ilmoitetaan eläinlääkärille. Eläinlääkärin tulee ilmoittaa epäilystä välittömästi kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille.

Helposti leviävien eläintautien vastustamista varten on kansallinen valmiuseläinlääkärijärjestelmä, jossa on mukana noin 80 läänineläinlääkäreiden nimeämää eläinlääkäriä, joista suurin osa on kunnaneläinlääkäreitä. Valmiuseläinlääkärit vastaavat epidemiatilanteissa ensisijaisesti toimenpiteiden toteuttamisesta paikallistasolla, mutta myös muut kunnaneläinlääkärit avustavat toiminnassa tarpeen mukaan. Erityisesti valmiuseläinlääkäreitä, mutta myös muita kunnaneläinlääkäreitä ja sidosryhmiä koulutetaan helposti leviävien eläintautien torjuntaan.

Aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit päivystävät helposti leviävien eläintautien varalta virka-ajan ulkopuolella. Manner-Suomi on jaettu kahteen päivystyspiiriin, jossa kummassakin päivystää yksi läänineläinlääkäri.  Kunnaneläinlääkäri, rajaeläinlääkäri, tarkastuseläinlääkäri tai yksityinen eläinlääkäri, joka epäilee helposti leviävää eläintautia virka-ajan ulkopuolella, saa päivystävän läänineläinlääkärin tiedot numerosta 0295 204 658. Virka-aikana läänineläinlääkärin tavoittaa esim. kyseisen aluehallintoviraston puhelinvaihteen kautta, jos eläinlääkärillä ei ole läänineläinlääkärin omaa puhelinnumeroa tiedossa.