Leptospiroosi on Leptospira-bakteerisuvun aiheuttama tauti. Tautia aiheuttaviin Leptospira-lajeihin kuuluu suuri joukko erilaisia serotyyppejä (mm. Icterohaemorrhagiae, Copenhageni, Ballum, Pomona, Hardjo, Bratislava, Canicola, Grippotyphosa). Tartuntaa voi esiintyä kaikilla nisäkäslajeilla, joskin tietyt serotyypit ovat ominaisia tietyille eläinlajeille. Suomessakin reservuaari on olemassa. Tartunnan saaneen eläimen virtsa levittää bakteeria tehokkaimmin. Jyrsijät ja päästäiset ovat leptospirabakteerin pääreservuaari luonnossa.
Leptospiroosi ihmisissä
Useimmat Leptospira-bakteerin serotyypit aiheuttavat ihmiselle oireiltaan influenssaa muistuttavan kuumetaudin. Joillain sairastuneilla tauti on kaksivaiheinen ja toinen vaihe saattaa aiheuttaa keskushermosto-oireita tai sisäelinvaurioita. Tartunta saadaan muun muassa eläinten eritteistä rikkoutuneen ihon tai limakalvojen kautta kosketustartuntana sekä sairaiden eläinten virtsan saastuttamasta vedestä ja maaperästä.
Laboratoriot ilmoittavat ihmisillä toteamansa leptospiratartunnat viranomaisille. 2000–luvulla ihmisillä todettuja tapauksia on ilmoitettu tartuntatautirekisteriin 0–12 vuodessa. Vuoden 2020 jälkeen ei ole raportoitu yhdestäkään todetusta tartunnasta.
Leptospiroosi eläimissä
Leptospiroosin isäntäeläinten kirjo on laaja ja monenlaiset luonnonvaraiset eläimet voivat ylläpitää tartuntaa. Kroonisesti infektoituneet eläimet voivat pysyä taudin kantajina ja oireettomina erittäjinä lopun ikäänsä.
Viime vuosikymmenten aikana sioilla ja naudoilla ei ole Suomessa todettu kliinisiä Leptospira-tartuntoja. Sioista ja naudoista Leptospira-vasta-aineita on tutkittu lähinnä keinosiemennystoiminnan ja eläinten vientien yhteydessä. Kun vuosituhannen vaihtuessa sikojen tutkimukset kattoivat 1450 näytettä, niin vuoteen 2010 mennessä näytteitä tutkittiin enää reilu 200 vuodessa. Vuoden 2013 jälkeen sikojen vasta-aineita ei ole tutkittu kuin yksittäisistä näytteistä, lukuun ottamatta vuotta 2023, jolloin tutkittiin yli 130 näytettä. Vuosien 2000–2008 välisenä aikana sikojen näytteissä Leptospira-vasta-aineita todettiin vuositasolla reilusta 1–14 %, tämän jälkeen vasta-aineita ei ole todettu. Nautojen Leptospira-vasta-ainetutkimukset kattoivat ennen vuotta 2021 noin 50–270 näytettä vuodessa, joista muutamassa todettiin vasta-aineita. Nautojen vasta-aineita ei ole tutkittu vuoden 2021 jälkeen.
Leptospira-vasta-aineita on tutkittu myös kliinisissä tautiepäilyissä pääasiassa koirista, joskus myös muista eläimistä, esimerkiksi hevosista. Ulkomailla matkustaneilla koirilla on todettu vuosittain yksittäisiä kliinisiä leptospiratartuntoja. Vuosina 2024 ja 2025 Ruokavirastoon tehtiin poikkeuksellisen paljon ilmoituksia (yhteensä 19) tautiepäilyistä tai todetuista kliinisistä tapauksista koirilla, joista yhdeksällä tartunta oli varmistettu PCR-tutkimuksella. Osalla koirista tartunnan epäillään olleen kotoperäinen, sillä ne eivät olleet koskaan käyneet ulkomailla. Hevosilla on Suomessa todettu muutama leptospiratartunnan aiheuttama ERU-tapaus (equine recurrent uveitis, periodinen oftalmiitti).
Leptospiroosin merkitys Suomessa
Leptospiroosilla on ollut vähäinen merkitys ihmisten terveyteen Suomessa. Ilmaston lämpeneminen ja äärisääilmiöt, kuten rankkasateet ja tulvat, voivat lisätä tartuntoja eläimillä ja ihmisillä.