Pernarutto on itiöllisen Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama tauti. Bakteerin muodostamat itiöt voivat säilyä maaperässä vuosikymmeniä.
Pernarutto ihmisissä
Ihmisten pernaruttotartunnat ovat erittäin harvinaisia, ja suurin osa tartunnoista tapahtuu ihon kautta. Hengitysteiden ja mahasuolikanavan kautta tapahtuneet tartunnat ovat taudinkuvaltaan vakavia ja johtavat hoitamattomina kuolemaan. Pernarutto voi tarttua ihmiseen infektoituneista eläimistä, bakteeri-itiöitä sisältävistä eläintuotteista (esimerkiksi nahoista), tai saastuneesta maaperästä hengitysteiden, ihohaavan tai hyvin harvoin ruoansulatuskanavan kautta. Kaikista varmistetuista pernaruttotapauksista on tehtävä ilmoitus viranomaisille. Suomessa ei ole todettu pernaruttotapauksia ihmisillä vuosikymmeniin.
Pernarutto eläimissä
Pernarutto tunnetaan lähinnä nautakarjan, lampaiden, vuohien ja muiden kasvissyöjäeläinten sairautena. Tartunta voi tapahtua suoliston, vaurioituneen ihon tai hengitysteiden (itiöpölyn) kautta. Yleisimmin tartunta tapahtuu suoliston kautta ja tartunnan lähteenä on saastunut rehu tai vesi. Maaperässä säilyneet itiöt voivat aiheuttaa eläimillä epidemioita samoilla alueilla vuosikymmenienkin kuluttua.
Vuodesta 1930 lähtien Suomessa on todettu 343 pernaruttotapausta. Kun 1940- ja 1950-luvuilla tapauksia oli toista sataa, niin 1960-luvulla niitä todettiin enää 27. Tapauksia esiintyi lähes koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta, mutta eniten Uudellamaalla ja Länsi-Suomessa. Tämän jälkeen pernaruttoa on todettu Suomessa vuosina 1974, 1988, 2004 ja viimeksi vuonna 2008. Tietoisuus taudin epidemiologiasta, parantunut hygienia eläinten ruokinnassa ja toimenpiteet taudin ehkäisemiseksi (esim. raatojen käsittely) ovat vaikuttaneet taudin vähenemiseen. 2000-luvulla tapaukset todettiin samalla tilalla Päijät-Hämeessä, ja tulvilla epäillään olleen osuutta tilalla esiintyneisiin tautitapauksiin.
Kuva: Laboratoriotutkimuksin vahvistetut pernaruttotapaukset Suomessa vuodesta 1930 (pdf)
Pernaruttoepäilyt eläimillä tutkitaan aina. 2010- ja 2020-luvulla pernaruttoa on vuosittain tutkittu noin 20–30 karjasta, näistä yhdestäkään ei ole pernaruttoa todettu. Suurin osa näytteistä on naudoista, ja näytteiden tutkiminen on liittynyt joko pernaruttoepäilyyn tai pernaruton poissulkuun.
Pernaruton merkitys Suomesssa
Pernaruttoa ei ole todettu Suomessa viime vuosina. Pernaruttoitiöitä on Suomen maaperässä, ja muun muassa kuivuus, sitä seuraavat rankkasateet ja tulvat sekä maansiirtotyöt voivat nostaa ne maan pinnalle ja johtaa yksittäisiin tartuntoihin. Tulvilla epäilläänkin olleen osuutta 2000-luvulla naudoilla todettuihin tapauksiin.