Salmonelloosi on Salmonella-sukuun kuuluvan suolistobakteerin aiheuttama tauti. Salmonella tarttuu ulosteen välityksellä. Nisäkkäät, linnut ja matelijat voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina. Salmonella voi levitä niiden ulosteista ympäristöön, jossa se säilyy pitkään.
Salmonella-suvun bakteereissa on noin 2 500 erilaista serotyyppiä. Monet serotyypeistä poikkeavat toisistaan taudinaiheutuskyvyn ja ympäristössä säilymisen suhteen. Tärkein Suomessa esiintyvä salmonellan serotyyppi on Typhimurium. Sen faagityyppi 1 esiintyy kotoperäisenä Suomessa ja sitä tavataan ajoittain eri eläinlajeilla. Typhimurium faagityyppi 41 on ominainen lokeille, faagityyppi 40 taasen lintulaudan pikkulinnuille, joista se helposti tarttuu muun muassa lemmikkieläimiin. Faagityyppi DT104 on pelätty koska se on resistentti monelle antibiootille. Enteritidis on maailmanlaajuisesti tärkeä serotyyppi, ja sitä esiintyy ajoittain Suomessa. Infantis on kuulunut kotoperäisiin serotyyppeihin, mutta harvinaistunut viime aikoina.
Salmonelloosi ihmisissä
Salmonellatartunnasta voi aiheutua vakava suolistotulehdus. Salmonellatartunta on tavallisimmin seurausta ulosteen saastuttaman elintarvikkeen nauttimisesta. Ihmisen Salmonella enterica-infektio määritellään tartuntatautiasetuksessa yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi.
Valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin on 2000-luvulla ilmoitettu 2000–3000 Suomessa todettua salmonelloositapausta vuosittain. Kotimaassa saatujen tartuntojen osuus on ollut noin 15 % ja ulkomailla saatujen tartuntojen osuus noin 80 %. Tartuntamaata ei ollut ilmoitettu noin 5 % tapauksista. Yleisimmin todetut Salmonella-serotyypit ovat olleet S. Enteritidis, S. Typhimurium, S. Stanley ja S. Virchow. Valtaosa kotimaisista tartunnoista ovat olleet S. Typhimurium- ja ulkomaisista S. Enteritidis-serotyypin aiheuttamia.
Salmonellan aiheuttamia ruokamyrkytysepidemioita on ilmoitettu ruokamyrkytysrekisteriin vuosittain 1–7.
Kuva: Ilmoitetut salmonelloositapaukset väestössä vuodesta 2000 (pdf)
Salmonella elintarvikkeissa
Vähittäismyynnin elintarvikkeet
Lihan salmonellaseuranta perustuu pääosin valvontaohjelmaan sisältyvään teurastamo- ja leikkaamonäytteenottoon. Siksi vähittäismyyntitasolla salmonellaa seurataan lihassa vain ajoittain tehtävillä selvityksillä. Selvityksissä on tutkittu broilerinlihaa, mutta myös sianlihaa ja kebab-lihaa on tutkittu. Lihan lisäksi salmonellatutkimukset ovat kohdistuneet juustoihin, kasviksiin, äyriäisiin ja simpukoihin sekä mausteisiin, joista ei ole todettu salmonellabakteereita.
Kun vielä vuosina 1989–1994 tutkituista raaoista broileripaloista salmonellapositiivisiksi todettiin noin 10 %, niin vuosina 2000–2004 tutkituista raaoista siipikarjanlihanäytteistä ei yhdestäkään todettu salmonellaa. Tilannetta on parantanut salmonellavalvontaohjelman voimaantulo 1995 ja edelleen valvontaohjelman herkkyyden parantaminen vuonna 1999. Tämä on todennäköisesti osaltaan vähentänyt salmonellan esiintyvyyttä kotimaisessa siipikarjanlihassa.
Vuonna 2003 tutkituista sisämarkkinakaupan olleista naudan-, sian-, siipikarjan ja muiden eläinten lihaeristä, siipikarjan raakalihavalmiste-eristä ja muista raakalihavalmiste-eristä sen sijaan todettiin 3,6 %:ssa salmonella. Tutkituista tuote-eristä 72 % kuului salmonellalisävakuuksien piiriin, myös niistä 3,6 %:ssa todettiin salmonellaa.
Vuonna 2001 ravintoloista ja liha-alan laitoksista otetuista kebab-lihanäytteistä ei todettu salmonella, vaikka samana vuonna ruokamyrkytysepidemian selvitystyön yhteydessä salmonellaa todettiin Hollannissa valmistetusta raa'asta kebab-lihasta. Saastuneemmasta erästä todettiin useita salmonellan serotyyppejä: S. Manhattan, S. Lexington, S. Kottbus ja S. Bredeney. Vähemmän saastuneesta erästä todettiin vain S. Manhattan.
Taulukko: Salmonellan esiintyminen eräissä Suomessa tutkituissa elintarvikkeissa (pdf)
Muut elintarvikkeet
Siipikarjanliha ja kananmunat
Salmonellan esiintyvyyttä broilereilla, kalkkunoilla ja munintakanoilla seurataan pääpainoisesti eläinten kasvatusvaiheessa. Esiintyvyyden seurannan lisäksi, pyrkimyksenä on havaita salmonellatartunta jo varhaisessa vaiheessa ennen broilereiden ja kalkkunoiden teurastusta tai ennen muninnan alkamista. Salmonellan esiintyvyyttä tutkitaan lisäksi siipikarjanruhoista ja -lihasta teurastamoissa ja muissa liha-alan laitoksissa. Esiintyvyyden seuranta perustuu kansalliseen salmonellan valvontaohjelmaan.
Tavoitteena on pitää salmonellan esiintyvyys broilereilla, kalkkunoilla ja munintakanoilla sekä niiden lihassa ja kananmunissa alle 1 %. Jokainen lihaksi kasvatettava broileri- ja kalkkunakasvatuserä tutkitaan salmonellan varalta. Vuodesta 2002 lähtien vuosittain lihaksi kasvatetuista broileri- ja kalkkuna kasvatuseristä salmonellapositiivisiksi on osoitettu selvästi alle 1 %. EU -laajuisen selvityksen puitteissa, kartoitettiin vuosina 2005–2006 salmonellan esiintyvyyttä lihaksi kasvatetuissa broilereissa ja 2006-2007 kalkkunoissa. Suomesta tutkimukseen valikoituneesta 360:stä broilerierästä 0,1 % todettiin salmonellaa, sen sijaan yhdestäkään tutkimukseen valikoituneesta 133:sta kalkkunaerästä ei todettu salmonellaa.
Kuva: Siipikarjalihatuotantoon liittyvät salmonellatutkimukset vuodesta 2000 (pdf)
2000-luvulla broilereissa on todettu kymmentä eri salmonellaserotyyppiä, joista yleisimpiä ovat olleet S. Infantis ja S. Livingstone. Kalkkunoista on todettu vajaa kymmenen eri salmonellaserotyyppiä, joista yleisin on ollut S. Typhimurium.
Vuosina 2002–2012 salmonellan esiintymistä siipikarjan lihassa tutkittiin liha-alan laitoksissa pääosin leikkaamoissa otetuista lihanäytteistä. Vuonna 2012 liha-alan laitosten näytteenottoa muutettiin. Vuodesta 2012 eteenpäin näytteenotto on painottunut pääosin teurastamoissa otettaviin ruhonäytteisiin. Teurastamonäytteiden lisäksi salmonellaa tutkitaan muun muassa leikkaamoiden lihanäytteistä sekä jauhelihasta ja raakalihavalmisteista. Vuosina 2003 ja 2004 tutkituista näytteistä salmonellapositiivisia oli noin 0,1 %. Vuoden 2004 jälkeen ei ole todettu yhtään positiivista siipikarjan ruho- tai lihanäytettä. 2000-luvulla salmonellapositiivisissa siipikarjan lihanäytteissä yleisin salmonellaserotyyppi on ollut S. Infantis.
Kananmunatuotantoon liittyvät munintakanalat tutkitaan salmonellan varalta 15 viikon välein. Salmonellaa on todettu 0–4 munintakanaparvessa vuosittain. Yleisin 2000-luvulla munintakanaparvissa todettu salmonellaserotyyppi on ollut S . Typhimurium. Poikkeuksellisesti keväällä 2009 rehun välityksellä levinnyt S . Tennessee –tartunta todettiin 25 munintakanaparvessa.
EU -laajuisen selvityksen puitteissa, kartoitettiin vuonna 2004–2005 salmonellan esiintyvyyttä munintakanaloissa. Suomesta tutkimukseen valikoituneesta 250 munintakanalasta 0,4 % todettiin salmonellaa.
Rehun välityksellä tiloille levinneen salmonellasaastutuksen selvitystyöhön liittyen tutkittiin vuonna 2009 myös kananmunia 34 munintakanalasta. Munissa ei todettu salmonellaa.
Sianliha
Salmonellan esiintyvyyttä teurassioissa seurataan teurastuksen yhteydessä otetuista suoliston imusolmuke- ja ruhon pintasivelynäytteistä, sekä leikkaamoissa tuotantolinjoilta otetuista lihanäytteistä. Esiintyvyyden seuranta perustuu kansalliseen salmonellan valvontaohjelmaan. Näytteet kerätään satunnaisotantana. Teurassikojen ja emakkojen imusolmukenäytteitä on tutkittu kumpiakin vuosittain noin 3000.
Kuva: Sianlihantuotantoon liittyvät salmonellatutkimukset vuodesta 2000 (pdf)
Vuosittain tutkituista sikojen imusolmukkeista salmonellapositiivisia on ollut 0,2 % tai sen alle. EU -laajuisen selvityksen puitteissa, kartoitettiin vuonna 2006–2007 salmonellan esiintyvyyttä teurassioissa. Yhdestäkään Suomesta tutkimukseen valikoituneesta 419:sta siasta otetusta imusolmukkeesta ei todettu salmonellaa.
Vuosittain tutkituista sianruhon pintasivelynäytteistä salmonellapositiivisia on ollut alle 0,1 %. Vuosina 2000 ja vuoden 2004 jälkeen ei ole todettu yhtään salmonellapositiivista sianruhoa. Lihaleikkaamoiden tuotantolinjoilta otetuista sianlihanäytteistä Salmonellaa on löydetty 2000-luvulla vain vuosina 2002, 2003 ja 2007, jolloin niiden osuus oli alle 0,1 %.
Sikojen teurastamo- ja leikkaamonäytteissä 2000-luvulla on todettu kaikkiaan 14 eri salmonellaserotyyppiä, joista S. Typhimurium on ollut yleisin.
Naudanliha
Salmonellan esiintyvyyttä teurasnaudoissa seurataan teurastuksen yhteydessä otetuista suoliston imusolmuke- ja ruhon pintasivelynäytteistä, sekä leikkaamoissa tuotantolinjoilta otetuista lihanäytteistä. Esiintyvyyden seuranta perustuu kansalliseen salmonellan valvontaohjelmaan. Näytteet kerätään satunnaisotantana. Lihaleikkaamoissa on otettu vuosittain keskimäärin 2273 lihanäytettä naudoista.
Kuva: Naudanlihatuotantoon liittyvät salmonellatutkimukset vuodesta 2000 (pdf)
Vuosittain tutkituista nautojen imusolmukkeista salmonellapositiivisia on ollut 0,3 % tai sen alle. Vuosittain tutkituista naudan ruhon pintasivelynäytteistä salmonellapositiivisia on ollut 0,3 % tai alle. Vuoden 2006 jälkeen ei ole todettu yhtään salmonellapositiivista naudan ruhoa.
Lihaleikkaamoiden tuotantolinjoilta otetuista naudanlihanäytteistä salmonellaa on löytynyt 2000-luvulla 0,4 %:sta tutkituista näytteistä tai sen alle. Vuoden 2004 jälkeen ei ole todettu yhtään salmonellapositiivista lihanäytettä.
Nautojen teurastamo- ja leikkaamonäytteistä 2000-luvulla on todettu kaikkiaan 7 eri salmonellaserotyyppiä, joista S. Typhimurium on ollut yleisin.
Salmonella eläimissä
Salmonellatartunnat eivät yleensä näy eläinten sairastumisina. Suojautuakseen salmonellatartunnoilta suurin osa broilertiloista Suomessa käyttää vapaaehtoista CE-käsittelyä (competitive exclusion). Käsittelyllä pyritään estämään salmonellabakteerien kiinnittymistä untuvikkojen suolistoon ja lisäämään niiden vastustuskykyä. Menetelmää on käytetty Suomessa siipikarjan salmonellan vastustamiseen hyvällä menestyksellä 1970-luvulta lähtien.
Siipikarja
Salmonellan esiintyvyyden seuranta siipikarjassa perustuu kansalliseen salmonellan valvontaohjelmaan. Kanojen, broilerien ja kalkkunoiden emoksi kasvatettavat untuvikot tutkitaan niiden saavuttua kasvattamoon, 4 viikon iässä, sekä ennen siirtoa emokanalaan. Munivat broilereiden ja kalkkunoiden emoparvet tutkitaan kahden viikon välein ja munintakanojen emoparvet kolmen viikon välein emokanalassa.
Broileriemoparvissa on 2000-luvulla todettu neljästi ja kalkkunaemokanaloissa kuudesti salmonellaa. Vuonna 2003 salmonella positiivisiksi todetut kalkkunaemoparvet olivat kasvatuksessa samanaikaisesti ja tartunnan jäljille päästiin hautomossa todetun tuotantoympäristönäytteen perusteella. Myös haudontaerän poikasissa todettiin S. Typhimurium FT1 – tartunta.
EU -laajuisen selvityksen puitteissa, kartoitettiin vuonna 2006–2007 salmonellan esiintyvyyttä emoksi kasvatetuissa kalkkunoissa. Yhdestäkään Suomesta tutkimukseen valikoituneesta 15:sta kalkkunaerästä ei todettu salmonellaa.
Kuva: Broilerituotantoon liittyvät salmonellalöydökset Suomessa vuodesta 2000 (pdf)
Kuva: Kalkkunantuotantoon liittyvät salmonellalöydökset Suomessa vuodesta 2000 (pdf)
Munantuotantokanaparvien salmonellatutkimukset aloitetaan, kun untuvikkoparvet saapuvat kasvattamoon. Seuraavat näytteet otetaan ennen lintujen siirtoa kanalaan. Munintakauden aikana näytteet otetaan 15 viikon välein. Kasvattamoista ja kanaloista kasvatusmuodosta riippuen tutkitaan tossu- tai ulostenäytteet, sekä lisäksi valvovan viranomaisen ottama pöly- tai sivelypölynäyte.
Munantuotannon jalostus- tai siitoskanaloissa on 2000-luvulla todettu kolmesti salmonellaa. Vuonna 2004 todettiin emokanalasta S. Typhimurium ja 2007 tuontikaranteenissa olleesta jalostukseen tarkoitetusta untuvikkoparvesta S. Heidelberg. Vuonna 2013 todettiin S. Typhimurium emokanalassa sekä hautomossa, johon oli toimitettu emoparven siitosmunia, ja kolmessa kasvatuskanalassa.
Poikkeuksellisesti keväällä 2009 rehun välityksellä levinnyt S. Tennessee -tartunta todettiin 15 munantuotannon kasvatusparvessa. Muuten 2000-luvulla tuotantopolven parvista on todettu salmonellaa 0–4 parvessa vuosittain. Yleisin serotyyppi on ollut S. Typhimurium. Vuonna 2011 todettiin harrastekanalassa S. Enteritidis.
Kuva: Kananmunantuotantoon liittyvät salmonellalöydökset Suomessa vuodesta 2000 (pdf)
Siat
Salmonellan esiintyvyyden seuranta sikaloissa perustuu keinosiemennysasemille myytyjen karjujen ja niiden lähtötilojen ulostenäytteiden salmonellatutkimuksiin. Salmonella tutkitaan lisäksi aina epäiltäessä sikatilalla salmonellatartuntaa.
Sikaloissa on 2000-luvulla todettu salmonellaa vuosina 2000, 2003–2004, 2007, 2009 ja 2010. Vuonna 2000 S. Infantis -tartunta todettiin yhdistelmätuotantotilan sioissa että naudoissa. Keväällä 2009 rehun välityksellä levinnyt S. Tennessee –tartunta todettiin 12 sikalan sioissa. Sikaloissa on 2000-luvulla todettu kaikkiaan 5 eri salmonellaserotyyppiä.
Kuva: Ulostetutkimuksiin perustuvat salmonellapositiiviset sikalat vuodesta 2000 (pdf)
EU -laajuisen selvityksen puitteissa, kartoitettiin vuonna 2008 salmonellan esiintyvyyttä porsastuotantotiloilla. Yhdestäkään tutkimukseen Suomesta valikoituneesta 207:stä sikalasta ei todettu salmonellaa.
Naudat
Salmonellan esiintyvyyden seuranta nautakarjoissa perustuu keinosiemennysasemille myytyjen sonnien ja niiden lähtökarjojen ulostenäytteiden sekä muun eläinkaupan yhteydessä tehtäviin salmonellatutkimuksiin. Salmonella tutkitaan lisäksi aina epäiltäessä nautatilalla salmonellatartuntaa.
Ulostenäytepositiivisia salmonellakarjoja on 2000-luvulla todettu vuosittain kymmenkunta (7–15).
Kuva: Ulostetutkimuksiin perustuvat salmonellapositiiviset nautakarjat vuodesta 1993 (pdf)
Nautakarjatiloilta 2000-luvulla on todettu kaikkiaan toistakymmentä eri Salmonella enterica subsp. enterica - alalajin serotyyppiä, joista yleisin on ollut S. Typhimurium. Lisäksi nautakarjatiloilta on todettu kahdesti Salmonella enterica subsp. diarizonae - alalajia.
Vuonna 2004 todettiin keinosiemennysasemalle sonneja lähettävässä karjassa Salmonella ssp. IIIb (= subsp. diarizonae). Suomessa ei oltu aiemmin eristetty naudoilta muita kuin Salmonella enterica subsp. enterica - alalajin kantoja. Diarizonae alalajin– eristykset olivat olleet pääsääntöisesti vaihtolämpöisistä eläimistä (muun muassa liskot, käärmeet, kilpikonnat). Toinen saman alalajin kanta eristettiin lypsykarjasta myös vuonna 2007.
Hevoset
Tuotantoeläinten lisäksi salmonellakantoja on eristetty hevosista, joilla on esiintynyt myös epidemioita.
Salmonella muissa eläimissä
Tuotantoeläinten lisäksi salmonellakantoja on eristetty luonnonvaraisten eläinten, lemmikkieläinten, eläintarhaeläinten ja muiden hyötyeläinten näytteistä. 2000-luvulla tällaisia kantoja on varmistettu noin 50–150 kappaletta vuosittain ja niistä on todettu noin 60 erilaista salmonellaserotyyppiä. S. Typhimurium on ollut selvästi yleisimmin eristetty serotyyppi, seuraavaksi eniten on todettu S. Enteritidis – serotyyppiä.
Lähes kolmannes vuosina 2001–2004 ja noin 10–20 % vuoden 2005 jälkeen muista eläimistä eristetyistä ja tyypitetyistä kannoista on kuulunut muihin kuin S. enterica subsp. enterica – alalajeihin (subsp. salamae, subsp. arizonae, subsp. diarizonae ja subsp. houtenae). Lähes kaikki kyseiset kannat ovat olleet peräisin kilpikonnista, käärmeistä tai liskoista.
Salmonella rehuissa
Valvomalla salmonellan esiintyvyyttä eläinten rehuissa pyritään estämään salmonellabakteerin pääsy elintarvikkeisiin. Toiminnalla pyritään ennaltaehkäisemään sekä ihmisten että eläinten salmonellatartuntoja. Ulkomaisia kasviperäisiä rehuaineita pidetään salmonellan kannalta erityisen riskialttiina. Rehulainsäädännön mukaan rehuissa ei saa esiintyä salmonellaa.
Tiedot salmonellaesiintymistä rehuissa perustuvat virallisiin rehuvalvontatutkimuksiin sekä rehualan omiin laadunvarmistustutkimuksiin.
Vuonna 1995 todettiin rehun välityksellä levinnyt S. Infantis -epidemia nautatiloilla. Epidemian aikana tartunta todettiin noin 0,7 %:lla Suomen nautatiloista. Keväällä 2009 rehun välityksellä levisi S. Tennessee -bakteeri todettiin noin 4 %:lla Suomen kanaloista ja noin 2 %:lla Suomen sikaloista.
Suomeen saapuvat rehut
Salmonellan esiintyvyystiedot Suomeen saapuneista rehuista perustuvat virallisiin rehuvalvontatutkimuksiin. Rehuerät joissa todetaan salmonellaa, käsitellään ennen markkinoille saattamista, hävitetään tai palautetaan alkuperämaahan.
2000-luvulla Suomeen on saapunut kasviperäisiä rehuaineita keskimäärin 340 miljoonaa kiloa vuosittain, josta keskimäärin vajaat 8 prosenttia on todettu salmonellan saastuttamaksi. Kasviperäisistä rehuaineista suurin osuus, noin 73 %, on ollut öljykasvien siemen- tai siemensivutuotteita (kuten soija- ja rypsi/rapsirouheita). Näistä rehuaineista keskimäärin lähes 10 % on todettu salmonellan saastuttamaksi. Eniten salmonellan saastuttamaa rehuainetta saapui Suomeen vuosina 2002 ja 2004. Yleisimmät kasviperäisistä rehuista todetut serotyypit ovat olleet S. Tennessee, S. Agona, S. Senftenberg sekä S. Mbandaka.
Kuva: Suomeen saapuneitten rehujen ja rehuaineiden salmonellatutkimukset vuodesta 2000 (pdf)
Kotimainen rehunvalmistus
Kotimaisten rehujen salmonellan esiintyvyystiedot perustuvat virallisiin rehuvalvontatutkimuksiin. Virallinen näytteenottotiheys perustuu valmistusmäärään ja valmisteiden luonteeseen ja se kohdistuu valmiisiin rehuihin. Lisäksi rehualan toimijat tutkivat salmonellaa tuotteiden laadun varmistamiseksi. Jos valmistuksen yhteydessä rehuseoksissa todetaan salmonellaa, valmistus saastuneella tehdaslinjalla pysäytetään puhdistuksen ajaksi. Saastunnan lähde selvitetään ja saastuneet rehut jäljitetään.
Rehualan ilmoitusten perusteella Suomessa on 2000-luvulla vuosittain tuotettu tai valmistettu keskimäärin kasviperäisiä rehuaineita 480 miljoonaa kiloa ja eläinperäisiä rehuaineita 150 miljoonaa kiloa. Saamaan aikaan tuotantoeläinten rehuseoksia on vuosittain valmistettu keskimäärin 1430 miljoonaa kiloa, turkiseläinten tuoreita rehuseoksia 380 miljoonaa kiloa ja lemmikkieläimille tarkoitettuja rehuja vajaa 7,6 miljoonaa kiloa.
Kotimaassa valmistetuista kasviperäisistä rehuaineista salmonellaa on löydetty 2000-luvulla kolme kertaa; vuonna 2004 yhdestä rypsipuriste-erästä, vuonna 2007 turkiseläimille tarkoitetusta kauraerästä ja vuonna 2008 kahdesta vehnälese-erästä. Eläinperäisistä rehuaineista salmonellaa todettiin vuonna 2005 kahdessa lihaluujauhonäytteessä.
Turkiseläinten rehuseoksista salmonellaa on todettu vuosina 2002–2005, 2007 ja 2008. Lemmikkieläinten rehujen valmistuksen yhteydessä otetuista näytteistä ei salmonellaa ole löydetty.
Kotimaassa valmistettujen rehujen salmonellatutkimustulokset on esitetty kuvassa. Kotimaisten rehujen valmistuksen valvontanäytteistä yleisimmin eristetyt salmonellatyypit ovat olleet S. Agona ja S. Poona, joita on eristetty turkiseläimille tarkoitetuista rehuista. Vuonna 2009 todettiin S. Tennessee munintakanojen ja sian rehuissa.
Kuva: Rehujen kotimaiseen valmistukseen liittyvät salmonellatutkimukset vuodesta 2000 (pdf)
Markkinoilla olevat rehut
Markkinoilla olevia rehuja tutkitaan kaupan, varastoinnin, luovutuksen ja käyttöön kohdistuvan valvonnan yhteydessä niin sanottuna markkinavalvontana. Markkinavalvonnan salmonellanäytteenotto on kohdistunut kaikkien eläinlajien rehuihin.
Huomattavin osa salmonellatutkimuksista on kohdistunut lemmikkieläinrehuihin. Koirille tarkoitetuista kuivatuista siankorvista ja muista vastaavista tuotteista keskimäärin 3,5 % ja muista lemmikkieläinrehuista keskimäärin 1,3 % on todettu salmonellasaastuneiksi. Saastuneet rehut ovat pääosin olleet muualla kuin kotimaassa valmistettuja. Kasviperäisistä rehuista salmonellaa on todettu ulkolintujen ruokintaan tarkoitetuista auringonkukansiemenistä. Saastuneita auringonkukansiemeneriä on kuitenkin todettu selvästi edellisvuosia vähemmän.
Yleisimmät koirille tarkoitetuista kuivatuista siankorvista ja muista vastaavista tuotteista eristetyt serotyypit ovat olleet S. Typhimurium, S. Derby, S. Anatum ja S. Havana. Kaiken kaikkiaan siankorvista ynnä muista sellaisista puruluista on tunnistettu 34 eri salmonellan serotyyppiä.
Elintarvikeketjuun kuuluvien tuotantoeläinten kotimaisista rehuseoksista on 2000-luvulla tehty yksi salmonellalöydös. Vuonna 2006 rahtisekoittajan valmistamasta nautakarjan tilaseoksesta löytyi S. Typhimurium. Markkinoille saatetussa tuontirapsirouheessa todettiin kesällä 2009 S. Mbandaka. Löydös johti rouheen takaisinvetoon ja tutkimuksiin nautatiloilla, tiloilla ei todettu salmonellaa.
Kuva: Suomessa markkinoilla olleiden rehujen ja rehuaineiden salmonellatutkimukset vuodesta 2000 (pdf)
Taulukko: Vuodesta 2000 rehuraaka-aineiden, rehuseoksien ja lemmikkieläinruokien salmonellatutkimuksissa useimmin todetut salmonellan serotyypit (pdf)
Salmonellan merkitys Suomessa
Vuoteen 1999 salmonellat olivat yleisin ihmisten suolistotulehdusten aiheuttaja Suomessa. 2000-luvulla salmonellat ovat olleet toiseksi yleisin ihmisen suolistotulehdusten aiheuttaja Suomessa. Valtaosa Suomessa todetuista ihmisten salmonelloosi tapauksista näyttävät liittyvän ulkomaanmatkailuun.
Verrattuna 1990-lukuun, salmonellaa esiintyy tuotantoeläimillä nykyään selvästi vähemmän. Suomalaisissa tuotantoeläimissä salmonellat ovat harvinaisia, ja niitä esiintyy selvästi vähemmän kuin useimmissa muissa maissa. Ulkomaisia kasviperäisiä rehuaineita pidetään tuotantoeläinten kannalta riskialttiimpana. Valvontaohjelmalla pyritään muun muassa pienentämään todennäköisyyttä, että salmonellan saastuttamia kananmunia tai lihaa pääsee kulutukseen. On epätodennäköistä, että Suomessa tuotettua salmonellan saastuttamaa lihaa pääsisi vähittäismyyntiin.