Sikaruusuksi kutsutun sairauden aiheuttaa Erysipelothrix rhusiopathiae -bakteeri, jota esiintyy yleisesti maaperässä.
Sikaruusu ihmisissä
Erysipelothrix rhusiopathiae aiheuttaa ihmisillä sikaruusuna tunnetun ihon tulehduksen 2–7 vuorokauden itämisajan jälkeen. Tartunta saadaan yleensä ihohaavan tai naarmun kautta käsiteltäessä sairaita eläimiä tai kaloja.
Suomessa ei seurata ihmisissä sikaruusun esiintymistä valtakunnallisella tasolla. Jos E. rhusiopathiae aiheuttaa harvinaisen yleisinfektion, jossa se voidaan viljellä verestä tai selkäydinnesteestä, ilmoitetaan laboratoriolöydös valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin.
Erysipelothrix rhusiopathiae elintarvikkeissa
Teurastettavaksi lähetetyissä sioissa ei saa esiintyä sikaruusun oireita. Lihantarkastuksen yhteydessä todettu sikaruusu johtaa ruhon hylkäämiseen ja poistamiseen elintarvikekäytöstä.
Sikaruusu eläimissä
Sikaruusubakteeri aiheuttaa sioille tyypillisesti korkeaa kuumetta, ihon läiskittäistä punoitusta sekä niveltulehduksia ja sydänläppätulehduksia. Bakteeri voi tarttua myös muihin nisäkkäisiin ja lintuihin. Siipikarjassa, erityisesti kalkkunoissa, bakteeri voi aiheuttaa vakavan yleisinfektion. Tartunta leviää sairastuneiden ja oireettomasti tartuntaa kantavien eläinten eritteiden, bakteerin saastuttaman maaperän tai rehun välityksellä.
Sioissa todettu sikaruusu kuuluu lakisääteisesti kuukausittain ilmoitettaviin eläintauteihin. Ilmoitusten määrä on 2000-luvulla tasaisesti vähentynyt. Sikojen tapausmäärän väheneminen heijastaa ilmeisemmin ennaltaehkäisevän rokotuksen yleistymistä.
Sikaruusua todetaan toisinaan myös siipikarjatiloilla. Sikaruusutartuntojen ennaltaehkäisyyn kiinnitetään erityistä huomiota myös kalkkunatiloilla.
Kuva: Ilmoitetut sikaruusutapaukset sikatiloilla vuodesta 2000 (pdf)
Kuva: Todetut sikaruusutapaukset siipikarjatiloilla vuodesta 2000 (pdf)