Ekinokokkoosi on Echinococcus granulosus tai Echinococcus multilocularis loismadon aiheuttama tauti. E. granulosus ja E. multilocularis ovat heisimatoihin kuuluvia lihansyöjien loisia. Heisimatojen elinkiertoon kuuluu madon aikuisvaihe pääisännässä ja toukkavaiheet väli-isännässä. Aikuiset ekinokokki-madot elävät lihansyöjäeläinten ohutsuolessa. Madon munat leviävät pääisännän ulosteen välityksellä ympäristöön ja sitä kautta väli-isäntään. Väli-isännässä loisen toukkavaiheet lisääntyvät suvuttomasti ja muodostavat sisäelimiin nesteen täyttämiä rakkulamaisia muodostumia, hydatidikystoja. Tavallisimmin rakkuloita esiintyy maksassa ja keuhkoissa. Loisen elämänkierto umpeutuu, kun pääisäntä syö loisrakkuloita sisältäviä elimiä.
Ekinokokkoosi ihmisissä
Ihminen voi toimia molempien E. granulosus ja E. multilocularis heisimatolajien väli-isäntänä. Ihminen voi saada tartunnan esimerkiksi koiran, ketun tai suden ulosteen tai sen saastuttaman veden välityksellä tai koiran turkkiin tarttuneista madon munista. Ihminen voi saada tartunnan myös loista kantavan koiran tai suden ulosteen saastuttaman marjojen tai sienien välityksellä. Ihmisessä toukat muodostavat kudoksissa nestetäytteisiä rakkuloita niin sanottuja hydatidikystoja.
Vuodesta 2000 lähtien valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin on tehty muutamia ilmoituksia ihmisillä todetuista Echinococcus granulosus- infektiosta vuosittain. Tätä ennen rekisteriin oli tehty vain yksi ilmoitus vuonna 1998. Vuoteen 2018 asti kaikki todetut tartunnat ovat olleet ulkomailla saatuja lukuun ottamatta keväällä 2015 todettua toistaiseksi ainutta kotoperäistä tartuntaa.
E. multilocularis tartuntaa ei ole koskaan todettu ihmisellä Suomessa.
Kuva. Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut Echinococcus granulosus -infektiot vuodesta 2000 (pdf)
Ekinokokkoosi eläimissä
Aikuiset ekinokokkiloiset elävät pääisäntänsä ohutsuolessa. Tartunta ei aiheuta isäntäeläimelle oireita. Pääisäntinä toimivat monet lihansyöjäeläimet kuten koira, susi ja kettu.
Muilla kotieläimillä kuten naudoilla, lampailla, sioilla, poroilla ja hevosilla voi esiintyä E. granulosus -toukkia sisältäviä loisrakkuloita. Lihantarkastuksen yhteydessä sellaiset ruhon osat ja elimet, joissa havaitaan loisrakkuloita, hylätään ja ne hävitetään.
Suomessa esiintyvän E. granulosus –genotyypin (G10) väli-isäntiä ovat hirvet ja porot, minkä takia loista kutsutaan meillä hirviekinokokiksi. Samalla periaatteella E. multilocularis –lajia kutsutaan myyräekinokokiksi, koska väli-isäntiä ovat myyrät. E. multilocularis-loista ei ole toistaiseksi todettu Suomessa, mutta sitä tiedetään esiintyvän esimerkiksi Virossa, jossa se todettiin vuonna 2005. Joulun alla 2010 ammuttiin Länsi-Ruotsissa tartunnankantajaksi osoittautunut kettu. Tämä oli ensimmäinen havainto loisesta Fennoskandiassa.
Ekinokokkoosin leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää, että kaikki sisäelimien rakkulamuodostelmat tutkitaan erityisesti riistan lihantarkastuksen yhteydessä ja hävitetään siten, etteivät ne voi joutua lihansyöjien ravinnoksi. Lisäksi koirien säännöllisestä heisimatolääkityksestä on syytä huolehtia varsinkin poronhoitoalueella. Metsästyskoirat tulisi lääkitä ennen ja jälkeen metsästyskauden. Erityisesti E. multilocularis-loisen leviämisen estämiseksi Suomeen saapuvat koirat edellytetään lääkittävän heisimatojen varalta ennen maahan tuloa.
Koti- ja riistaeläimet
Suomessa kotoperäisiä E. granulosus–tartuntoja ei ole todettu muissa kotieläimissä kuin poroissa. Poroissakin tartunnat ovat olleet harvinaisia. Valtaosa porojen tartunnoista on todettu aivan Suomen itärajan tuntumassa Sallan ja Kuusamon kunnissa. Hirvien keuhkoista loista on löytynyt Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta.
2000-luvulla, lihantarkastuksen ja erillisten seurantahankkeiden yhteydessä E. granulosus -loista eli hirviekinokokkitartuntoja on todettu poroilla ja hirvillä. Varmistettujen tartuntojen määrä poroissa on laskenut 2000-luvun aikana. Hirvien suhteen ajalliset vaihtelut ekinokokkilöydösten määrissä eivät kuvaa todellista tautitilannetta, koska seuranta ei voi olla yhtä systemaattista kuin poroissa. Tartuntoja on toisinaan todettu myös maahantuoduilla hevosilla.
Luonnonvaraiset eläimet
Ekinokokkitartuntojen esiintymistä luonnonvaraisilla eläimillä seurataan Suomesssa vuosittain. Susia tutkitaan vuosittain 15–30 yksilöä ja näistä muutamalla (0–3 kpl/vuosi) on todettu E. granulosus -loisia eli hirviekinokokkitartunta. Vuosittain tutkituista E. multilocularis – loisen pääisännistä ketuista ja supikoirista, sekä loisen väli-isännistä myyristä, ei ole Suomessa todettu myyräekinokokkitartuntaa.
Kuva. E. multilocularis -loisen eli myyräekinokokkitartunnan varalta Suomessa vuosittain tutkitut supikoirat, ketut ja myyrät vuodesta 2000 alkaen