Ekinokokkoosi on Echinococcus-suvun heisimatojen eli ekinokokkien toukkamuotojen aiheuttama tauti. Ekinokokit kuten E. canadensis, E. multilocularis, E. granulosus ja muut lajit ovat lihansyöjien loisia. Suomessa tavataan E. canadensis -lajia eli hirviekinokokkia. Ekinokokkiheisimatojen elämänkiertoon kuuluu pääisäntänä petoeläin (esimerkiksi koira, susi tai kettu) ja väli-isäntänä pääisännän ravinnoksi soveltuva kasvinsyöjänisäkäs (esimerkiksi lammas, nauta, poro, hirvi, sika, myyrä). Väli-isäntä saa tartunnan toukkia sisältävistä pääisännän ulosteista tai ulosteiden saastuttamasta ympäristöstä. Väli-isännässä loisen toukkavaiheet lisääntyvät suvuttomasti ja muodostavat sisäelimiin nesteen täyttämiä rakkulamaisia muodostumia. Tavallisimmin rakkuloita esiintyy maksassa ja keuhkoissa. Loisen elämänkierto alkaa alusta, kun pääisäntä syö loisrakkuloita sisältäviä elimiä. Ihminen voi saada tartunnan väli-isännän tavoin.
Ekinokokkoosi ihmisissä
Ihminen voi toimia ekinokokkien harhaisäntänä. Ihmisessä toukat muodostavat kudoksissa nestetäytteisiä rakkuloita. E. granulosus sensu lato -loisen aiheuttamaa tautia sanotaan kystiseksi ekinokokkoosiksi (elimissä yksilokeroisia kystia) ja E. multilocularis -loisen aiheuttamaa tautia alveolaariseksi ekinokokkoosiksi (elimissä monilokeroisia kystia). Ihminen voi saada tartunnan esimerkiksi koiran, ketun tai suden ulosteen tai sen saastuttaman veden, marjojen, sienien tai kasvisten välityksellä tai koiran turkkiin tarttuneista madon munista. Vielä viime vuosisadan puolivälissä kystinen ekinokokkoosi oli Lapin paikallisväestössä endeeminen, mutta 1970-luvun loppupuolelle tultaessa tautia ei enää juuri esiintynyt.
Vuodesta 2000 lähtien tartuntatautirekisteriin on vuosittain ilmoitettu 0–8 ihmisellä todettua kystistä ekinokokkoosia. Tartunnat ovat lähes kaikki olleet peräisin ulkomailta. Vuonna 2015 henkilöllä todettiin E. canadensis G10:n aiheuttama kystinen ekinokokkoosi, kyseessä oli ensimmäinen kotoperäinen tartunta yli 50 vuoteen (Hämäläinen 2015). Tartunta oli todennäköisimmin saatu perheen koiralta. Tartuntatautirekisteriin on 2020-luvulla lisäksi ilmoitettu kahdesta ulkomailta peräisin olleesta E. multilocularis -tartunnasta. Kotoperäisiä alveolaarisia ekinokokkooseja ei Suomessa ole todettu.
Kuva. Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut Echinococcus-infektiot vuodesta 2000 (pdf)
Ekinokokkoosi eläimissä
Aikuiset ekinokokkiloiset elävät pääisäntänsä ohutsuolessa. Tartunta ei aiheuta isäntäeläimelle oireita. Pääisäntinä toimivat monet lihansyöjäeläimet kuten koira, susi ja kettu. Pääisäntä saa tartunnan syödessään tartuntaa kantavan väli-isännän sisäelimissä olevan toukkarakkulan.
Hirviekinokokki
E. canadensis -loisen eli hirviekinokokin väli-isäntä luonnossa on hirvi, poro tai metsäpeura ja pääisäntä susi. Myös koira voi saada tartunnan. Vielä 1950-luvulla E. granulosus -kompleksiin kuuluva loinen (tarkentunut sittemmin E. canadensis -lajiksi) oli verrattain yleinen porojen ja porokoirien välisessä elämänkierrossa, josta se teurashygienian parantumisen, loishäätöohjelmien ja poropaimentolaiskulttuurin muutosten myötä lähes hävisi 1970-luvulla (Hirvelä-Koski ym. 2003).
Hirviekinokokkiloista on 2000-luvulla löydetty maastamme lähinnä Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Kuusamosta ja Sallasta. Vuodesta 2017 alkaen loista on löytynyt hirvistä ja susista myös perinteisen levinneisyysalueen länsipuolelta.
Hirviekinokokin esiintymistä loisen väli-isännissä seurataan lihantarkastuksen yhteydessä, jolloin sellaiset ruhon osat ja elimet, joissa havaitaan loisrakkuloita, hävitetään. Hirviekinokokkitartuntojen ilmaantuvuus poroissa on pientä. Viime vuosina tartuntoja on esiintynyt 1–2 / 10 000 poroa. Hirvien suhteen ajalliset vaihtelut ekinokokkilöydösten määrissä eivät kuvaa todellista tautitilannetta, koska seuranta ei ole yhtä systemaattista kuin poroissa. Hirviekinokokkirakkuloita on löytynyt myös metsäpeuroista, joita on tutkittu kuolinsyyn varalta.
Tartuntojen esiintymistä loisen pääisännissä eli luonnonvaraisilla petoeläimillä seurataan vuosittain metsästettyjen tai muuten kuolleiden näyte-eläinten avulla. Esimerkiksi vuosina 2011–2021 tutkituista lähes 400 sudesta 21 %:lla todettiin E. canadensis -loisia eli hirviekinokokkitartunta.
Myyräekinokokki
E. multilocularis -loisen eli myyräekinokokin väli-isäntiä ovat myyrät ja tärkein pääisäntälaji on kettu. Myös supikoira ja koira voivat olla loisen pääisäntiä. Myyräekinokokkia ei ole koskaan todettu eläimillä Suomessa.
Myyräekinokokin esiintymistä loisen väli-isäntinä toimivilla myyrillä on seurattu Luonnonvarakeskuksen (Luke) myyräkantaseurannan yhteydessä. Eri myyrälajeista on kerätty näytteitä yli 50 paikassa ympäri Suomea, suurin osa paikoista on kettujen suosimia. Myyrillä ei ole todettu E. multilocularis -loisrakkuloita.
Suomella on myyräekinokokkitartunnasta vapaan maan asema, mikä edellyttää jatkuvaa loisen esiintymisen seurantaa sen pääisäntäeläimissä, ketuissa ja supikoirissa. Myyräekinokokin varalta tutkitaan vuosittain 300–500 kettua ja supikoiraa. Tutkituista ketuista ja supikoirista ei ole todettu E. multilocularis -loistartuntaa. Seurannan perusteella myyräekinokokin esiintyvyys pienpedoissa on arvioitu olevan Suomessa 95 % luotettavuudella korkeintaan 1 prosenttia (EFSA ym. 2022).
Kuva. E. multilocularis -loisen eli myyräekinokokkitartunnan varalta Suomessa vuosittain tutkitut supikoirat, ketut ja myyrät vuodesta 2000 alkaen (pdf)
Muut ekinokokit
Suomessa on tavattu yksittäisillä maahantuoduilla hevosilla E. equinus -lajia, joka muodostaa pieniä toukkarakkuloita hevosen maksaan. Loisen pääisäntä on koira. Kotoperäisenä tätä tai muita tuotantoeläinten ekinokokkilajeja ei Suomessa ole todettu.
Ekinokokkoosin merkitys Suomessa
Ekinokokkoosi on hyvin harvinainen ihmisillä Suomessa. Hirviekinokokkoosin merkitys ihmisten terveyteen on viime vuosituhannen puoleen väliin verrattuna vähäinen. Hirviekinokokkiloista esiintyy poroilla ja hirvillä pääasiassa Itä-Suomessa. Myyräekinokokkia (E. multilocularis) ei ole koskaan todettu Suomessa. E. multilocularis -loisen leviämisen estämiseksi Suomeen saapuvat koirat edellytetään lääkittävän heisimatojen varalta ennen maahan tuloa. Loista esiintyy muun muassa Virossa ja Ruotsissa.
Lähteet
Hirvelä-Koski, V., Haukisalmi, V., Kilpelä, S.-S., Nylund, M. & Koski, P. Echinococcus granulosus in Finland. Vet. Parasitol. 111, 2003: 175–192.
Hämäläinen S, Kantele A, Arvonen M, Hakala T, Karhukorpi J, Heikkinen J, Berg E, Vanamo K, Tyrväinen E, Heiskanen-Kosma T, Oksanen A, Lavikainen A. (2015). An autochthonous case of cystic echinococcosis in Finland, 2015. Euro Surveill, 20(42):pii=30043.