Hepatiitti E -virus (HEV) on tarttuvan maksatulehduksen aiheuttaja ja sitä esiintyy laajasti ympäri maapalloa. Hepatiitti E -viruksista osa on zoonoottisia eläimistä ihmisiin leviäviä, kun taas osa niistä kykenee leviämään vain ihmisestä toiseen tai ainoastaan tiettyjen eläinlajien välillä. Sikoja, mukaanlukien villisikoja, pidetään zoonoottisten HEV genotyyppien pääasiallisena säilömönä, mutta niitä esiintyy myös monilla muilla eläimillä.
HEV ihmisillä
Hepatiitti E -virustartunta on useimmiten oireeton. Raskaana oleville ja immuunipuolustukseltaan heikentyneille henkilöille tartunta voi kuitenkin aiheuttaa vakavan taudin. Yleensä tartunta saadaan viruksella saastuneen elintarvikkeen tai veden välityksellä. Yleisin lähde on raakaa tai riittämättömästi kypsennettyä maksaa, sianlihaa tai riistanlihaa sisältävä elintarvike. Tartuntaa kantavien eläinten ja niiden ruhojen kanssa kosketuksissa olevat henkilöt voivat altistua suoraan hepatiitti E -virukselle. Suomalaisilta verenluovuttajilta kerätyissä näytteissä IgG-vasta-aineiden osuus vuosina 2020–2021 oli 7,4 % (95 % CI 5,9 %–9,2 %) (Mättö ym. 2023).
Tartuntatautirekisteriin ilmoitetaan vuosittain noin 30-60 ihmisellä todettua HEV-tapausta. Valtaosan Suomessa todetuista tartunnoista arvioidaan olevan kotimaisia. Suomessa, kuten useissa muissa EU-/ETA-maissa, todettujen HEV-tapausten määrä on kasvanut. Kasvu saattaa selittyä HEV-infektioiden aiempaa paremmalla tunnistamisella ja diagnostiikalla sekä sillä, että HEV-infektion mahdollisuus huomioidaan aiempaa aktiivisemmin. HEV-tapausten ilmoituskäytäntö Suomessa muuttui vuonna 2015 ja vanhoista infektioista ilmoitettiin vielä vuoteen 2021 asti, nämä osaltaan ovat vaikuttanut ilmoitusten määrään.
Vuonna 2019 havaittiin yhdeksän tapauksen tartuntaryväs (genotyyppi HEV 3e), jonka tartuntalähdettä ei onnistettu tunnistamaan. Vuonna 2024 todettiin laaja 127 tapausta käsittänyt HEV -epidemia (genotyyppi HEV 3c,3e ja 3f). Tartuntojen todennäköinen lähde oli meetvursti.
Kuva: Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut hepatiitti E -tapaukset vuodesta 2000 lähtien. (pdf)
HEV elintarvikkeissa
Hepatiitti E -virus voi levitä virusta kantavien eläinten ulosteen välityksellä veteen ja elintarvikkeisiin. Virus kertyy tartunnan saaneen eläimen maksaan, josta se voi päätyä erityisesti maksaa sisältäviin elintarvikkeisiin, kuten makkaraan.
Viruksen päätymistä elintarvikkeisiin selvitettiin vuonna 2018, jolloin HE-viruksen perimää etsittiin 60 teurastetun sian maksasta, joista kahdessa todettiin viruksen RNA:ta (Honkanen 2018). Vuonna 2020 tutkittiin 60 teurassiasta kerätyt pallealihasnestenäytteet, joista yhdessäkään ei havaittu HEV:n genomia (Mitronen 2021). Ruokamyrkytysepidemiaselvityksen yhteydessä, vuonna 2024, HEV-genomia todettiin useammasta Suomessa valmistetusta meetvurstierästä sekä niihin käytetystä liharaaka-aineesta. HEV-genomia sisältänyt sianliha oli peräisin Suomen ulkopuolelta.
HEV eläimillä
Suomessa HEV:n esiintymistä on selvitetty sioissa ja riistaeläimissä. HEV:n vasta-aineita esiintyi tuotantosioilla vuonna 2019 yleisesti ja esiintyvyys oli samaa 87 % luokkaa kuin vuosina 2005–2011 (Maunula ym. 2022). Suomessa sioista todettu HEV on ollut zoonoottista genotyyppiä HEV-3 ja vain harvan sian osoitettiin kantavan virusta enää teurastusikäisenä (Kantala 2017).
Luonnonvaraisista villisioista HEV:n vasta-aineita on todettu noin joka viidennellä, joista osalla osoitettiin myös viruksen perimää. Villisioilla todettu HEV oli samaa zoonoottista genotyyppiä HEV-3, jota oli todettu myös suomalaisilla tuotantosioilla (Maunula ym. 2022). Metsästyskaudella 2008–2009 kaadetun riistan tutkimusten perusteella, HEV-vasta-aineita esiintyi hirvistä noin 9 % ja valkohäntä- ja metsäkauriista vain yksittäisillä eläimillä (Loikkanen ym. 2020).
Hepatiitti E -viruksen merkitys Suomessa
Hepatiitti E -virustartunnoilla on edelleen kohtalaisen vähäinen merkitys ihmisten terveyteen Suomessa. Vasta-ainelöydösten perusteella hepatiitti E:tä esiintyy yleisesti sioilla ja vähemmän riistaeläimillä.
Lähteet
Honkanen E. (2018). Hepatiitti E -viruksen esiintyvyys suomalaisilla teurassioilla. Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto, ELTDK, Helsingin yliopisto. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma.
Kantala T. (2017). Presence of hepatitis E virus (HEV) and markers for HEV infection in production swine, human patients with unexplained hepatitis, and veterinarians in Finland. Artikkeliväitöskirja. University of Helsinki, Faculty of Veterinary Medicine, 7.
Loikkanen E, Oristo S, Hämäläinen N, Jokelainen P, Kantala T, Sukura A, Maunula L. (2020). Antibodies against hepatitis E Virus (HEV) in European moose and white-tailed deer in Finland. Food Environ Virol,12(4):333–341. doi: 10.1007/s12560-020-09442-0. Epub 2020 Sep 7.
Maunula L, Loikkanen E, Honkanen E, Mitronen A, Salminen J, Korhonen I, Gadd T, Kantala T, Kyyrö J, Tuominen P, Joutsen S, Mikkelä A, Pirhonen M, Pasonen P, Järvelä T. (2022). Virusten esiintyvyys ja säilyvyys elintarviketuotantoketjussa ja elintarviketeollisuuden prosesseissa (VirSta). Makera-hankkeen loppuraportti.
Mitronen A. (2021). Hepatiitti E -viruksen esiintyvyys suomalaisessa teurassianlihassa. Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto, ELTDK, Helsingin yliopisto. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma.
Mättö J, Putkuri N, Rimhanen-Finne R, Laurila P, Clancy J, Ihalainen J, Ekblom-Kullberg S. (2023). Hepatitis E virus in Finland: epidemiology and risk in blood donors and in the general population. Pathogens, 12(3):484. https://doi.org/10.3390/pathogens12030484.