Eläinjalostustoiminta

Tuotantoeläinten jalostusta ohjataan EU:n eläinjalostusasetuksella (EU) 2016/1012 sekä eläinjalostustoiminnasta annetulla lailla (319/2014, muutettu 514/2018). Eläinjalostuslainsäädäntöä sovelletaan puhdasrotuisiin nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin ja hevoseläimiin sekä risteytettyihin jalostussikoihin. Eläinjalostusasetuksella säädetään edellä mainittujen eläinlajien osalta muun muassa jalostukseen käytettävistä eläimistä pidettävästä kantakirjasta ja risteytettyjen jalostussikojen jalostusrekisteristä, kantakirjaa tai jalostusrekisteriä pitävistä yhteisöistä, jalostuseläinten ja niiden sukusoluista ja alkioista syntyneiden jälkeläisten merkitsemisestä kantakirjaan tai jalostusrekisteriin ja niiden hyväksymisestä jalostukseen, sekä jalostukseen käytettävien eläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden kaupasta ja tuonnista sekä vaadittavista asiakirjoista. 

Jalostuseläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden kaupassa edellytetään jalostustodistusta, jonka malli on säädetty komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/717 ja sen muutoksilla (EU) 2020/602 ja (EU) 2021/761. Hevosten osalta jalostustodistuksen malli on säädetty komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/1940. Lisätietoa löytyy sivulta Jalostusaineksen kauppa.

Eläimen merkitseminen kantakirjaan tai jalostusrekisteriin

Jalostusjärjestöt merkitsevät kantakirjaansa eläimen pitäjän hakemuksesta eläimet, jotka kuuluvat kyseisen jalostusohjelman kohteena olevaan rotuun ja täyttävät jalostuslainsäädännössä ja ko. jalostusohjelmassa esitetyt vaatimukset. Vastaavasti toimitaan tiettyyn rotuun, linjaan tai risteytykseen kuuluvien risteytettyjen jalostussikojen rekisteröimisessä jalostusrekisteriin.

Luettelo Suomessa hyväksytyistä rodun kantakirjaa tai risteytettyjen jalostussikojen jalostusrekisteriä pitävistä yhteisöistä löytyy sivulta Kantakirjaa pitävät yhteisöt.

Eläin voidaan merkitä myös toisessa jäsenvaltiossa ylläpidettävään kantakirjaan tai jalostusrekisteriin, jos se on eläinjalostusasetuksen 12 artiklan ilmoitusmenettelyn mukaisesti laajennettu Suomen alueelle. Ruokaviraston sivulta Kantakirjaa pitävät yhteisöt löytyy lista toisessa jäsenvaltiossa tunnustetuista jalostusjärjestöistä, jotka toteuttavat jalostusohjelmaansa myös Suomessa. Jalostusjärjestö, jonka tietoja ei löydy em. listasta, ei voi merkitä kantakirjaansa tai jalostusrekisteriinsä Suomessa pidettävää eläintä.

Hevosrotujen kantakirjoja pitävät jalostusjärjestöt myöntävät myös tunnistusasiakirjat kyseiseen kantakirjaan merkityille tai merkittäville varsoille. Lisätietoa löytyy Ruokaviraston eläinten merkinnän ja rekisteröinnin sivustolta Hevoseläimet.      

Kantakirjaa tai jalostusrekisteriä pitävän yhteisön hyväksyminen

Ruokavirasto voi hakemuksesta hyväksyä julkisoikeudellisen tai yksityisoikeudellisen yhteisön rodun kantakirjaa tai risteytettyjen jalostussikojen jalostusrekisteriä pitäväksi yhteisöksi, jos yhteisöllä on tehtävään riittävä asiantuntemus sekä hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset, ja se täyttää eläinjalostusasetuksessa ja eläinjalostustoimintalaissa säädetyt muut edellytykset.

Vapaamuotoiseen hakemukseen on liitettävä selvitys hyväksynnän edellytyksenä olevista seikoista, sekä ehdotus rotua tai linjaa koskevaksi ohjesäännöksi. Hakemukset käsitellään Ruokaviraston Eläinten hyvinvoinnin ja tunnistamisen yksikössä, yhteydenottosähköposti EU-elain@ruokavirasto.fi. Käsittely on maksullinen, ja sen hinnasta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Hinta löytyy Ruokaviraston hinnastosta

Eläinjalostus ja eläinsuojelu

Eläinjalostusta koskevista yleisistä reunaehdoista on säädetty eläinsuojelulainsäädännössä. Nämä säännökset koskevat kaikkia jalostukseen käytettäviä eläimiä, niin tuotantoeläimiä kuin harrastus- ja lemmikkieläimiäkin.

Eläinsuojelulain mukaan eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty. Säännöksen tarkoituksena on estää sellainen eläinjalostus, jonka seurauksena syntyy yksilöitä, joiden ilmiasusta tai perimästä aiheutuu eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa. Lisäksi tarkoituksena on estää epäasiallisen eläinjalostuksen aiheuttamien vaikeiden synnytysten lisääntyminen ja pysyvien epämuodostumien syntyminen jälkeläisiin. Eläinsuojeluasetuksessa on lisäksi säädetty, että sellaista luonnollista tai keinollista lisäämistä tai sellaista jalostusmenetelmää, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa eläimelle kärsimystä tai vahingoittaa sitä, ei saa käyttää.

Eläinsuojelulaissa on säädetty myös eläinten keinollista lisäämistä harjoittavien henkilöiden kelpoisuusvaatimuksista.

 

Sivu on viimeksi päivitetty 30.10.2022