Vuoden 2024 alusta lähtien voimassa ollut laki eläinten hyvinvoinnista toi uusia vaatimuksia myös hevoseläinten pitäjille. Vaatimuksia täsmennetään nyt valtioneuvoston antamalla asetuksella hevosten hyvinvoinnista (321/2025), joka astuu voimaan 1.1.2026. Asetus koskee hevosten lisäksi myös aaseja ja muuleja.
Asetuksella säädetään tarkemmin mm. hevosten hoidosta sekä hevosten pitopaikan koosta, rakenteista ja olosuhteista. Lisäksi vaatimuksilla edistetään hevosten olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttymistä. Joidenkin vaatimusten toteuttamiselle on annettu 5 tai 10 vuoden siirtymäaika, kun taas muiden vaatimusten tulee täyttyä heti ensi vuoden alusta alkaen. Kiireisin aikataulu on niillä tiloilla, joilla uudet vaatimukset edellyttävät varsomiskarsinoiden koon päivittämistä tai muutoksia pihaton rakenne- tai ruokintaratkaisuihin.
Asetuksessa hevoselle säädetyt vaatimukset koskevat samalla tavalla niin hevosia, poneja, aaseja kuin aasin ja hevosen risteymiä. Aasien pidolle on lisäksi säädetty erikseen joitakin muita hevoseläimiä tarkempia vaatimuksia. Näistä nopeinta reagointia edellyttää säännös aasien sosiaalisista suhteista, jonka johdosta joillain tiloilla voi olla edessä lajikumppanin hankkiminen aasille ennen vuodenvaihdetta.
Asetuksen vaatimusten lisäksi on hyvä muistaa, että tietyistä hevosia koskevista vaatimuksista on säädetty jo lakitasolla, eikä näitä vaatimuksia enää toisteta asetuksella. Tällaisista säännöksistä on kerrottu tarkemmin mm. Ruokaviraston verkkosivulla Hevosten pitoa koskevia uusia vaatimuksia.
Tallia ja pihattoa koskevia vaatimuksia
Jokaisella hevosella on oltava paikka joko tallissa tai pihatossa.
Talli
Tallilla tarkoitetaan rakennusta, jossa hevosia pidetään joko yksittäis- tai ryhmäkarsinoissa.
Yksittäiskarsinoiden kokovaatimukset säilyvät suurelta osin entisellään, ainoastaan suurimpien eli yli 170 cm säkäkorkeudelta olevien hevosten karsinakokoa on suurennettu. Nykyisen yhdeksän neliömetrin karsinan sijasta yli 170 mutta enintään 180 cm korkuisille hevosille edellytetään jatkossa vähintään 10 m² karsinaa, ja yli 180 cm korkuisille hevosille karsinan vähimmäiskoko on jatkossa 11 m². Talleilla, jotka ovat jo toiminnassa tai joiden rakennuslupa on vireillä asetuksen tullessa voimaan 1.1.2026, edellytetään uuden asetuksen mukaisia karsinakokoja vasta 1.1.2036 lähtien. Jos kuitenkin tallia peruskorjataan siirtymäkauden aikana, tai sen tilalle rakennetaan uusi talli, sovelletaan uusia karsinan vähimmäiskokovaatimuksia siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli on valmistunut.
Asetuksessa ei oteta kantaa karsinan muotoon tai lyhimmän sivun mittaan, mutta mitoituksessa tulee huomioida pinta-alan lisäksi eläinten hyvinvointilain vaatimus siitä, että eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta.
Ryhmäkarsinassa on oltava jatkossa tilaa vähintään yksittäiskarsinan verran jokaista hevosta kohden. Täysikasvuisten, säkäkorkeudeltaan enintään 170 cm hevosten osalta ryhmäkarsinoiden pinta-alavaatimukset säilyvät entisellään. Yli 170 cm säkäkorkeudeltaan olevien hevosten osalta ryhmäkarsinan tilavaatimus kasvaa, noudattaen yksittäiskarsinan vähimmäiskoolle säädettyä muutosta.
Myös varsojen ja alle 2-vuotiaiden nuorten hevosten tilavaatimus ryhmäkarsinassa kasvaa. Jatkossa näilläkin eläimillä on oltava ryhmäkarsinassa tilaa vähintään niiden säkäkorkeuden mukaisen yksittäiskarsinan pinta-alan verran.
Tamman ja varsan yhteiskarsinaan eli ns. varsomiskarsinaan sovelletaan ryhmäkarsinan vähimmäiskokoa tamman ja varsan säkäkorkeuksien mukaan. Varsomiskarsinaan on tähänkin asti sovellettu ryhmäkarsinan tilavaatimuksia, mutta asiasta on selkeyden vuoksi nyt mainittu erikseen. Huomioitavaa on kuitenkin, että varsan vaatiman tilan suureneminen ryhmäkarsinassa kasvattaa koko varsomiskarsinan pinta-alavaatimusta. Esimerkiksi 155 cm säkäkorkeudeltaan olevan tamman ja sen 100 cm kokoisen varsan yhteiskarsinan koon tulee olla jatkossa vähintään 8 m² + 4 m² = 12 m².
Tamman ja varsan yhteiskarsinoiden mitoituksessa - niin karsinoiden koon kuin myös niiden lukumäärän suhteen - tulee varautua myös tilanteisiin, joissa tammat varsoineen voidaan joutua ottamaan laitumelta sisälle myöhemminkin laidunkauden mittaan.
Ryhmäkarsinoita koskevien uusien pinta-alavaatimusten tulee täyttyä jo 1.1.2026 lähtien.
Yksittäis- ja ryhmäkarsinoiden sisäkorkeutta koskevat vaatimukset säilyvät entisellään. Vähimmäispinta-alan ylittävä osa karsinasta saa olla vähimmäiskorkeutta matalampi.
Pihatto
Pihatolla tarkoitetaan rakennusta tai rakennuksen osaa, jossa hevosilla on kuiva makuutila ja mahdollisuus ulkoilla vapaasti.
Pihatossa on oltava kiinteä pohja. Kiinteällä pohjalla tarkoitetaan lähtökohtaisesti valettua pohjaa, kuitenkin eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta kiinteäksi pohjaksi voitaisiin katsoa myös esimerkiksi puupohja. Tältä osin on kuitenkin huomioitava myös ympäristölainsäädännön vaatimukset (ns. nitraattiasetus), jotka asettavat vaatimuksia eläinsuojan pohjamateriaalille. Maapohjaa ei katsota kiinteäksi pohjaksi.
Pihatossa on oltava lisäksi katto ja neljä maahan asti ulottuvaa seinää, sekä yksi tai useampi oviaukko. Oviaukkojen on oltava suunniteltu siten, että myös lauman alempiarvoiset hevoset pääsevät kulkemaan sisälle ja ulos. Pihaton seinien on suojattava tuulelta, ja myös pihaton oviaukossa tai oviaukoissa on tarvittaessa oltava tuulensuoja.
Pihaton sisäkorkeusvaatimuksiin ei ole tulossa muutoksia, mutta pihaton kuivitetun makuutilan tilavaatimus kasvaa. Uusissa pihatoissa hevosten kuivitetussa makuutilassa on jatkossa oltava tilaa vähintään yksittäiskarsinan verran jokaista hevosta kohden. Pihattoihin, jotka ovat jo toiminnassa tai joiden rakennuslupa on vireillä asetuksen tullessa voimaan 1.1.2026, sovelletaan nykyisen asetuksen mukaista vähimmäispinta-alavaatimusta 31.12.2030 saakka. Jos kuitenkin pihattoa tai sen osastoa peruskorjataan siirtymäkauden aikana, tai sen tilalle rakennetaan uusi pihatto tai osasto, sovelletaan uusia kuvitetun makuutilan pinta-alavaatimuksia siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi pihatto / osasto on valmistunut. Siirtymäkaudenkin aikana pihaton kuivitetussa makuutilassa on kuitenkin oltava riittävästi tilaa, jotta kaikilla hevosilla on mahdollisuus maata kyljellään kuivituksella samanaikaisesti. Kuiviketta on oltava niin paljon, että hevonen pysyy riittävän puhtaana ja hevosen makuupaikka on riittävän pehmeä.
Pihatossa on oltava riittävä määrä juoma-astioita tai juoma-automaatteja, jotta eläinten saatavilla on jatkuvasti sulaa vettä ja myös lauman alempiarvoisilla hevosilla on mahdollisuus käydä juomassa. Juomapaikkojen määrä on suhteutettava pihatossa pidettävään eläinmäärään. Juoma-automaatteja on oltava vähintään yksi jokaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohden. Veden virtausnopeuden automaatissa on oltava vähintään kuusi litraa minuutissa. Jos käytetään juoma-astioita, niitä on oltava vähintään yksi alkavaa 20 hevosen ryhmää kohden kuitenkin siten, että juoma-astioita on yli 10 hevosen ryhmälle oltava vähintään kaksi.
Esimerkki:
| Pihatossa hevosia, kpl | Juoma-automaatteja vähintään | Juoma-astioita vähintään |
| 1–10 | 1 | 1 |
| 11–20 | 2 | 2 |
| 21–30 | 3 | 2 |
| 31–40 | 4 | 2 |
Jos pihatossa ruokitaan hevosia esimerkiksi ruokintapöydältä tai -häkistä, jossa rehua on tarjolla useammalle eläimelle kerralla, kaikkien hevosten on mahduttava syömään samanaikaisesti.
Kuivitetun makuutilan pinta-alavaatimusta lukuun ottamatta pihaton rakennevaatimusten tulee täyttyä jo 1.1.2026 lähtien.
Ulkoilu ja säänsuoja
Hevosella on oltava mahdollisuus liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin. Vapaasti liikkumiselle ei ole säädetty minimiaikaa, mutta on hyvä huomioida, että vapaana liikkumisen tarpeen tyydyttyminen on tärkeää hevosen psyykkiselle hyvinvoinnille. Ratsastus tai ajo eivät poista hevosen vapaan ulkoilun tarvetta. Myöskään hevosen pitämistä tai juoksuttamista vapaana maneesissa ei katsota riittäväksi, vaan hevosen pitää saada liikkua vapaasti ulkona tarhassa tai laitumella. Vaatimuksesta voidaan poiketa ainoastaan eläinlääketieteellisistä syistä, hevosten kilpailu- ja valmennustapahtumien aikana, tai poikkeuksellisissa sääolosuhteissa.
Uusien hevostallien rakentamisessa tulee jatkossa huomioida myös hevosten jaloittelutarhojen vaatima tilantarve. Asetuksen voimaantulon jälkeen rakennettavan talli- ja pihattorakennuksen yhteydessä olevan tarhan pinta-alan on oltava vähintään 300 neliömetriä. Kokovaatimus ei koske sairastarhoja. Vaatimusta ei sovelleta ennen 1.1.2026 rakennettuihin talleihin ja pihattoihin, paitsi jos niissä ei ole pidetty hevosia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Asetus ei ota kantaa siihen, kuinka montaa hevosta minimikokoisessa tarhassa voidaan pitää.
Tarhan pohjan on oltava hevoselle turvallinen. Kasvukauden ulkopuolella myös laidun katsotaan tarhaksi. Tarhaa ei voi pitää turvallisena, jos sen pohja upottaa voimakkaasti, tarhan pohja on jäätynyt hyvin epätasaiseksi tai tarhan pohja on liukas. Keliolosuhteista riippumatta tarhassa on oltava vähintään yksi paikka, jossa hevonen voi seistä ilman, että sen kaviot uppoavat liettyneeseen maa-ainekseen.
Tarhassa tai laitumella on oltava säänsuoja, tai hevoset on otettava sisälle, jos sää- tai muut olosuhteet sitä vaativat, tarvittaessa myös esimerkiksi kesken työpäivän. Säänsuojaa tai sisälle ottamista voi edellyttää voimakkaan sateen, tuulen tai auringon paahteen lisäksi myös esimerkiksi hyönteisten runsas esiintyminen. Hevosella suojana epäsuotuisia sääoloja vastaan toimii rakennettu säänsuoja, tai joissain olosuhteissa myös luonnon puustosta voi muodostua riittävä säänsuoja. Rakennetussa säänsuojassa on oltava katos ja vähintään kaksi seinää. Katos suojaa hevosia sateelta ja kovalta auringon paahteelta. Seinät on rakennettava siten, että ne suojaavat hevosta tuulelta ja mahdollistavat hevosten hakeutumisen suojaan myös tuulen suunnan vaihtuessa. Luonnon puusto voi toimia säänsuojana edellyttäen, että se on riittävän tiheä hevosten suojaamiseksi sateelta ja tuulelta. Sekä rakennetussa että puuston muodostamassa säänsuojassa on oltava riittävästi tilaa kaikille tarhassa tai laitumella pidettäville hevosille.
Muista hevoseläimistä poiketen, aasilla on oltava laitumella ja tarhassa aina rakennettu säänsuoja. Vaatimusta sovelletaan 1.1.2026 toiminnassa oleviin talleihin 1.1.2031 lähtien. Jos kuitenkin tallia peruskorjataan siirtymäkauden aikana, tai sen tilalle rakennetaan uusi talli, sovelletaan vaatimusta aasin rakennetusta säänsuojasta siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli on valmistunut.
Hevosella on oltava myös tarhassa tai laitumella ollessaan mahdollisuus riittävään päivittäiseen lepoon makuulla. Jos olosuhteet eivät tarhassa tai laitumella tarjoa hevoselle mahdollisuutta riittävään lepoon makuulla, esimerkiksi jos alueella ei ole kuivaa makuupaikkaa, on hevosen päästävä päivittäin lepäämään talliin tai pihattoon.
Jos tarhassa ruokitaan hevosia esimerkiksi ruokintahäkistä, kaikkien hevosten on mahduttava syömään samanaikaisesti.
Hevosten ruokinta ja juotto
Hevosen on saatava riittävästi karkearehua, kuten heinää, säilöheinää, nurmea, säilörehua tai olkea. Karkearehun saanti on järjestettävä siten, ettei hevosen tarvitse olla ilman karkearehua yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia. Lisää karkearehua on siis tarjottava viimeistään kuuden tunnin kuluttua siitä, kun aiemmin tarjottu karkearehu on loppunut. Vaatimusta sovelletaan 1.1.2026 toiminnassa oleviin talleihin 1.1.2031 lähtien. Jos kuitenkin tallia peruskorjataan siirtymäkauden aikana, tai sen tilalle rakennetaan uusi talli, sovelletaan vaatimusta siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli on valmistunut. Siirtymäkausi ei koske pihattoja.
Karkearehun saantiväliä voidaan säätää esimerkiksi erilaisilla ns. slow feeding -ratkaisuilla tai heinäautomaatilla. Karsinassa tai pihatossa sijaitsevan heinäautomaatin vaatimaa tilaa ei vähennetä pinta-alasta.
Eläinten hyvinvointilain mukaan nisäkkäiden ja lintujen pysyvässä pitopaikassa on oltava jatkuvasti vettä eläimen saatavilla. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan. Asetuksella vaatimusta laajennetaan siten, että hevosella on oltava vettä jatkuvasti saatavilla myös muussa kuin pysyvässä pitopaikassa. Hevosella on siis oltava jatkossa vettä saatavilla jatkuvasti myös sellaisessa pitopaikassa, jossa sitä pidetään vuorokauden aikana vain tilapäisesti. Jos juottamiseen käytetään juoma-automaattia, veden virtausnopeuden on oltava vähintään kuusi litraa minuutissa.
Muussa kuin pysyvässä pitopaikassa voidaan vapaasta vedensaannista poiketa talvikaudella veden jäätyessä, mutta tällöinkin vettä on oltava hevosen saatavilla vähintään kuuden tunnin välein. Esimerkiksi juotettaessa hevosia pakkasella tarhaan, uutta vettä on tarjottava viimeistään kuuden tunnin kuluttua siitä, kun aiemmin tarjottu vesi on jäätynyt tai viety pois. Vaatimusta sovelletaan 1.1.2026 toiminnassa oleviin talleihin 1.1.2031 lähtien. Jos kuitenkin tallia peruskorjataan siirtymäkauden aikana, tai sen tilalle rakennetaan uusi talli, sovelletaan vaatimusta siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli on valmistunut.
Asetuksella säädetyistä juotto- ja ruokintavaatimuksista voidaan poiketa eläinlääketieteellisestä syystä.
Sosiaaliset suhteet
Hevosta ei ole enää mahdollista pitää yksin tai pelkästään muun lajisten tuotanto- tai harrastuseläinten seurassa, vaan hevosella on oltava pysyvässä pitopaikassaan näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen. Lisäksi hevosella on oltava mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen toisen hevosen kanssa. Päivittäinen turpakosketusmahdollisuus voidaan järjestää toteutuvaksi karsinassa, pihatossa, tarhassa tai laitumella. Hevosella tarkoitetaan asetuksessa kaikkia hevoseläimiä, joten hevosen kaveriksi kelpaa myös muuli tai aaseja, vastaavasti muulilla voi olla kaverina toisen muulin sijasta hevonen tai muutama aasi. Aasille on muita hevoseläimiä tärkeämpää, että kaverina on nimenomaan lajitoveri, minkä johdosta asetuksella on säädetty, että aasilla on oltava pysyvässä pitopaikassaan näkö- ja kuuloyhteys toiseen aasiin, sekä mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen toisen aasin kanssa. Pelkästään yhden aasin pitäminen, vaikka sen kaverina olisi hevosia tai muuleja, ei ole 1.1.2026 lähtien mahdollista. Säännöksellä ei ole siirtymäaikaa.
Näkö- ja kuuloyhteydestä sekä turpakosketusmahdollisuudesta on mahdollista poiketa siksi ajaksi, kun toinen hevonen on poissa lyhytaikaisesti tarhauksen, liikuttamisen, kilpailu- tai valmennusmatkan tai muun vastaavan lyhytaikaisen syyn vuoksi. Lisäksi vaatimuksesta voidaan poiketa lyhytaikaisesti eläinlääketieteellisestä syystä.
Mahdollisuutta päivittäiseen turpakosketukseen ei tarvitse olla oriilla, eläinlääkärin toimitiloissa, karanteenitalleissa ja siittoloissa olevalla hevosella eikä silloin, kun hevonen on lyhyen ajan kilpailu- tai valmennustapahtumassa. Tällöinkin hevosella on oltava pysyvässä pitopaikassa näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen.
Jos yhdestä tai useammasta hevosesta joudutaan äkillisesti luopumaan, on jäljelle jäänyttä hevosta mahdollista pitää yksin enintään 12 viikon ajan. Tässä ajassa sille on hankittava toinen hevonen seuraksi, tai järjestettävä paikka pitopaikasta, jossa on muita hevosia.
Alle kaksivuotiailla hevosilla on oltava tarhassa ja laitumella vähintään yksi toinen hevonen seuranaan. Tästä voidaan poiketa, jos hevoset ovat kengitettyjä ja on vaarana, että ne vahingoittavat toisiaan.
Varsojen vieroitus
Varsa voidaan vieroittaa aikaisintaan puolen vuoden ikäisenä. Säännöstä sovelletaan 1.1.2031 lähtien. Vieroituksen aiheuttaman stressin lievittämiseksi vieroituksen on tapahduttava vaiheittain.
Vieroitusiästä ja vaiheittaisesta vieroituksesta voidaan poiketa, jos poikkeaminen on perusteltua varsan kokonaishyvinvoinnin kannalta, ja varsa on kehitystasoltaan valmis vieroitettavaksi. Vieroitusiästä voidaan poiketa kuitenkin enintään 15 päivää. Vieroitusiästä ja vaiheittaisesta vieroituksesta voidaan poiketa myös, jos tamman tai varsan terveys sitä eläinlääkärin arvion mukaan edellyttää.
Hevosen hoito ja käsittely
Asetuksella on säädetty aiempaa yksityiskohtaisemmin myös hevosen hoidosta. Kavioiden hoitoa ja kengittämistä koskevat säännökset ovat entisellään. Hevosen kaviot on vuoltava säännöllisesti, noin 4–8 viikon välein, ja tarvittaessa kengitettävä. Uutena asetukseen on lisätty säännös hevosen loishäädöstä huolehtimisesta ja hevosen rokottamisesta tarvittaessa. Hevosenpitäjän on myös huolehdittava siitä, että eläinlääkäri tarkastaa hevosen suun ja hampaat säännöllisesti. Raspauksen tarve arvioidaan suututkimuksen perusteella. Hampaat on hoidettava tarvittaessa.
Jos hevosella käytetään kuolaimia, kuolainalueen kunto on tarkastettava säännöllisesti. Tarkastuksen voi tehdä hevosen hoidosta vastaava henkilö. Tarkastettavaan kuolainalueeseen kuuluu suupielen ulkopuoli, suupielen sisäpuoli, hammasloman ikenet, posken etuosan limakalvot sekä kielen etuosa, eli kohdat, jotka voidaan tarkastaa ilman suunavaajaa. Tarkastuksen tekemiseksi riittää vastaava osaaminen, jolla haavat ja vauriot muualla hevosessa voidaan tunnistaa. Jos tarkastuksessa havaitaan kuolainalueella vaurioita, eläimenpitäjän on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin vaurioiden korjaamiseksi ja uusien vaurioiden ehkäisemiseksi. Suuvaurion asteen mukaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kuolainten välttämistä, kunnes vaurio on parantunut, ja sopivamman varusteen käyttöönottoa vaurion uusiutumisen ehkäisemiseksi. Eläinten hyvinvointilain mukaan hevosella ei saa käyttää sellaisia välineitä tai varusteita, jotka aiheuttavat sille tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa. Tarvittaessa hevosenpitäjän on kutsuttava eläinlääkäri tekemään hevosen suun tarkastus ja antamaan eläinlääketieteellistä hoitoa.
Hevosta ei saa kytkeä kuolaimista. Hevosen jalkojen sitominen yhteen on sallittua ainoastaan hevosen astutuksen tai siemennyksen yhteydessä (ns. astutusliinojen käyttö) tai eläinlääketieteellisen tutkimuksen ja toimenpiteen yhteydessä.
Varusteet ja välineet
Asetuksella on tarkennettu myös hevosille käytettäviä varusteita ja niiden käyttöä. Piikkikannukset sekä muut vastaavat hevoselle kipua aiheuttavat ohjaus- ja hallintavälineet on kielletty jo lakitasolla, samoin kuin eläimeen kiinnitettävät ja eläimelle sähköiskun antavat laitteet, kuten sähköä tehosteena käyttävä ns. imppauspanta (puunpurijan panta), jolla pyritään estämään hevosta toteuttamasta stereotyyppistä häiriökäyttäytymistä. Asetuksella kiellettyjen laitteiden joukkoon lisätään myös tavallinen imppauspanta tietyin poikkeuksin. Imppauspantaa saa jatkossa käyttää ainoastaan eläinlääketieteellisestä syystä viimesijaisena keinona, jos muut toimenpiteet hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi eivät estä imppaamista.
Ravihevosten kielen sitomiselle kilpailusuorituksen ajaksi on säädetty reunaehtoja. Hevosen kielen saa sitoa vain ajamisen ajaksi, jos se on tarpeen estämään kielen nostaminen kuolaimen päälle. Sitomiseen saa käyttää vain sellaista materiaalia, esimerkiksi kangasta tai nahkaa, joka ei aiheuta kudosvaurioita eikä häiritse verenkiertoa. Kielen sitomisen on oltava lyhytaikaista, eli toimenpidettä voi käyttää vain lyhyen harjoituksen tai kilpailusuorituksen aikana.
Kaikkien hevosilla käytettävien varusteiden on oltava hevoselle sopivia, ehjiä ja puhtaita. Esimerkiksi liian kireän turpahihnan käyttäminen on kiellettyä. Sopivalla varusteella tarkoitetaan hevoselle sopivan kokoista, oikein sovitettua ja käyttötarkoitukseensa soveltuvaa varustetta.
Asetustekstin voi lukea kokonaisuudessaan täältä: Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista (321/2025).