Eurooppaa koettelee historian pahin lintuinfluenssatilanne. Kaksi vuotta sitten alkanut tautiaalto jatkuu yhä, ja tapausmäärät näyttävät kasvavan vuosi vuodelta. Siipikarjaelinkeinolle taudinpurkaukset ovat aiheuttaneet valtavia taloudellisia tappioita Keski- ja Etelä-Euroopassa. Tilannetta seurataan tarkasti myös Suomessa. Pitkittynyt epidemia on korostanut tartuntojen ennaltaehkäisyn, tautisuojauksen kehittämisen ja toimijoiden yhteistyön merkitystä.
Suomen siipikarjaelinkeinon toimijat ja eläinterveysviranomaiset olivat koolla Ruokavirastossa, Viikissä 25. lokakuuta järjestetyssä lintuinfluenssaseminaarissa pohtimassa keinoja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.
– Tauotta vuodesta 2020 huonona jatkunut lintuinfluenssatilanne johtuu viruskannasta, joka on erityisen tarttuva vesilintuihin, totesi neuvotteleva virkamies Katri Levonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Euroopassa jo lähes 18 miljoonaa lintua on lopetettu taudinpurkausten takia. Pahiten lintuinfluenssa on koetellut siipikarjaa Ranskassa, Italiassa, Unkarissa ja Puolassa, joissa kaikissa tautia on löytynyt paljon myös luonnonvaraisista linnuista. Esimerkiksi Alankomaissa ja Ruotsissa on herännyt epäilyjä, että virus kulkeutuisi tiloille ilmanvaihdon mukana, mutta näyttöä tästä Levosen mukaan ei ole.
Lintuinfluenssan vastustaminen ja torjunta ovat paikoin politisoituneet ja esimerkiksi Ranska ajaa voimakkaasti rokotteiden käytön mahdollistamista EU:ssa. Huolta aiheuttaa myös talousvaje EU:n maksamien taudintorjunnan hätätoimenpiteiden korvaamisessa jälkikäteen jäsenmaille.
Rokottaminen ei Levosen mukaan ole yksinkertainen ratkaisu, sillä rokotteen tulisi olla edullinen ja sopia monelle lajille. Rokotteessa pitäisi olla myös DIVA ominaisuus, jotta rokotetut linnut erottuisivat seurannassa rokottamattomista. Lisäksi maailmalla kiertää useita eri lintuinfluenssavirustyyppejä. On mahdollista, että luonnonvirus, johon rokote ei sovi, leviää oireettomana linnuissa ja mahdollisesti muuntuu. Siksi seuranta on oleellinen osa lintuinfluenssarokottamista.
Aasiassa siipikarjan rokottamisella ei ole onnistuttu hävittämään tautia siipikarjasta, vaan vain vähennetty tautitapausten määrää. Rokottamisella ei voida korvata lintujen pitopaikkojen tautisuojaustoimia. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSAn on määrä antaa tieteellinen mielipide rokottamisesta korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan ensi kesänä.
Suomessa tilanne huonompi kuin kertaakaan aiemmin
Myös Suomessa lintuinfluenssatilanne on viimeisen kahden vuoden aikana ollut huonompi kuin kertaakaan aiemmin. Tapauksia on todettu luonnonvaraisissa linnuissa viime vuoden alusta lähtien tasaisesti, ja niitä on varmistunut vähintään yksi kerran kuussa, kertoi ylitarkastaja Tiia Tuupanen Ruokavirastosta.
Siipikarjassa korkeapatogeenista lintuinfluenssaa on todettu Suomessa onneksi vain kerran: Viime vuoden helmikuussa tautia todettiin fasaanitilalla Janakkalassa, mikä johti mittaviin toimiin taudin hävittämiseksi. Suomen tautivapaa asema siipikarjan lintuinfluenssasta palautui toimien myötä toukokuussa 2021.
Suomessa lainsäädäntö edellyttää siipikarjatilojen suojaamista luonnonvaraisten lintujen tartunnoilta. Siipikarjan pitäjien on mm. toteutettava asianmukaisia tautisuojaustoimenpiteitä ja vastattava tautien leviämisriskin minimoinnista.
Lintuinfluenssa aiheuttaa suurta tuhoa, jos virus pääsee siipikarjan pitopaikkaan. Vaikutukset eivät kohdistu pelkästään tartunnan saaneeseen pitopaikkaan, jonka linnut sairastuisivat ja kuolisivat tai jouduttaisiin lopettamaan, vaan tapauksen vuoksi rajoituksia lintujen ja munien siirroille tulisi koko tartuntapaikan ympärille asetettavalla rajoitusvyöhykkeellä. Lisäksi kolmansiin maihin suuntautuva siipikarjalihan ja munien vienti voi pysähtyä taudinpurkauksen ajaksi. Lintuinfluenssavirukset tarttuvat onneksi huonosti ihmiseen, ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen luonnonvaraiseen lintuun, siipikarjaan tai niiden eritteisiin.
Siipikarjatiheys haasteena mahdollisissa taudinpurkauksissa
Tuottajien terveiset seminaariin tuonut toiminnanjohtaja Hanna Hamina, Suomen Siipikarjaliitosta, totesi, että tiloilla on hyvät rutiinit eläintautien torjumisessa. Hän nosti esiin kuitenkin siipikarjatiheyden ja tilojen maantieteellisen keskittymisen tuomat haasteet.
Riskit Haminan mukaan sijoittuvat Turun ja Vaasan väliselle alueelle. Esimerkiksi Lounais-Suomessa kahdeksan kunnan alueella on yli kahdeksan miljoonaa tuotantolintua, mikä on yli 40 prosenttia Suomen siipikarjasta.
– Tuolla alueella on paljon vesistöjä, joilla luonnonlinnut pysähtyvät matkallaan. Jos tuolle alueelle osuu HPAI (korkeapatogeeninen lintuinfluenssa), vaikuttaisi se isoon osaan suomalaista siipikarjatuotantoa. Myös riski tilalta toiselle siirtymiselle on suuri.
Hamina esitti toiveen, että paikalliset toimijat ja viranomaiset ottaisivat tosissaan, mikäli siipikarjatilalla ilmenisi vaaralliseen eläintautiin viittaavia oireita. Ilmoituskynnys tautiepäilystä tulisi pitää matalalla.
Jos siipikarjassa tai muissa linnuissa havaitaan lintuinfluenssaan viittaavia oireita, normaalista poikkeavaa kuolleisuutta tai muutoksia tuotannossa, on asiasta ilmoitettava heti kunnan- tai läänineläinlääkärille. Veden ja rehun kulutuksen tai munantuotannon väheneminen voivat olla merkkejä lintuinfluenssatartunnasta. Tarvittaessa virkaeläinlääkäri lähettää näytteitä tutkittavaksi Ruokavirastoon.
Seminaarissa kuultiin myös elinkeinon lintuinfluenssavarautumisesta hautomossa ja riistatarhaajan kokemuksista taudin osuessa omaan siipikarjaan.
Ruokaviraston, maa- ja metsätalousministeriön, Suomen Siipikarjaliitto ry:n ja Eläinten terveys ETT ry:n yhdessä järjestämässä lintuinfluenssaseminaarissa oli mukana 140 toimijaa mm. siipikarjatiloilta, hautomoista, teurastamoista, rehualalta, alaa edustavista yhdistyksistä ja eri eläinterveysviranomaisista.
Lintuinfluenssateema jatkuu joulukuussa, jolloin järjestetään Lintuinfluenssariski Suomessa -hankeen loppuseminaari.
Lue lisää:
Lintuinfluenssa Suomessa
Usein kysyttyä lintuinfluenssasta
ETT: Ajankohtaista lintuinfluenssasta
Siipikarjaliitto: Lisätietoa lintuinfluenssalta suojautumisesta (pdf)
Kuva: Jaana Salokannel