Hevosten herpesviruksia (Equine herpes virus, EHV) on useita eri tyyppejä. EHV- 1 ja EHV-4 kuuluvat alfaherpesviruksiin ja voivat aiheuttaa eri tautimuotoja:
- hengitystietauti (rinopneumoniitti, EHV-1, EHV-4)
- keskenvarsominen (virusabortti, EHV-1)
- vastasyntyneen varsan tauti (EHV-1)
- hermosto-oireinen tauti (myeloenkefalopatia, EHV-1).
Oireet
EHV-1 ja EHV-4 aiheuttamat hengitystieinfektiot ovat melko tavallisia. Varsinkin EHV-4 on erittäin yleinen ja se sairastuttaa pääasiassa nuoria hevosia. EHV-4 -infektion oireita ovat muun muassa sierainvuoto, kuume ja ruokahaluttomuus. EHV-1 voi aiheuttaa hengitystieoireiden lisäksi tiineillä tammoilla luomisia. Tyypillisesti tamma luo tällaisessa tapauksessa silloin, kun tiineys on jatkunut yli viisi kuukautta. EHV-1 aiheuttaa myös vastasyntyneiden varsojen kuolemaan johtavaa tautia.
EHV-1 -tartunta voi aiheuttaa neurologisia oireita, jotka vaihtelevat lievistä takaosan liikkeiden koordinaatiohäiriöistä raajojen täydelliseen halvaantumiseen. Vaikeimmin oireilevilla hevosilla tauti voi olla parantumaton.
Luomiset, varsojen vakavat sairastumiset ja neurologiset oireet ovat hengitystiemuotoa harvinaisempia.
Taudin määritys ja näytteenotto
Hengitystiesairauden aiheuttajan tunnistaminen oireiden perusteella on mahdotonta. Tarttuvaa tautia tulee epäillä, jos useita tallin hevosia sairastuu lyhyen ajan sisällä tai jos sairas hevonen on ollut ennen sairastumistaan suoraan tai epäsuorasti tekemisissä muilla talleilla sairastuneiden hevosten kanssa. Hengitystiesairauden aiheuttava virus voidaan tunnistaa joko eristämällä se tai toteamalla tartunnan aiheuttama vasta-aineiden muodostuminen.
Herpesvirusten suoraan osoitukseen käytetään PCR-menetelmiä sierainlima- tai keuhkohuuhtelunestenäytteestä sekä abortoidusta sikiöstä jälkeisineen kuolinsyyn selvityksen yhteydessä. Näytteet tulisi ottaa ensimmäisten sairauspäivien aikana tai pian abortin jälkeen, jolloin virus on varmimmin todettavissa.
Näytteenottotikulla tai kuivalla topsytikulla (3 kpl) otetut pyyhkäisynäytteet tai huuhtelunesteet lähetetään laboratorioon virusnäytteille tarkoitetussa kuljetusputkessa (esimerkiksi UTM-RT tai Virocult) tai tyhjässä näyteputkessa (esimerkiksi seerumiputki tai maitoputki). Tikkuja tulee olla 3 kpl/hevonen, jotta näytettä riittää kaikkiin testeihin. Bakteriologisille näytteille tarkoitettuja kuljetuselatusaineita ei tule käyttää virusnäytteiden lähetykseen.
Jos halutaan todeta viruksen aiheuttama vasta-ainetason nousu, tulee hevosesta ottaa pariseeruminäyte, joista ensimmäinen näyte heti sairauden alussa ja toinen 2–3 viikkoa myöhemmin. Yksittäinen seeruminäyte ei anna luotettavaa tietoa tautioireiden aiheuttajasta, sillä hevosella voi olla vasta-aineita aiemmin sairastetusta taudista, oireettomasta tartunnasta tai rokotuksesta. Pariseeruminäytteessä todettu, vähintään nelinkertainen vasta-ainetiitterin nousu on merkki siitä, että hevosella on ollut ensimmäistä näytettä otettaessa kyseisen viruksen aiheuttama infektio. Luoneesta tammasta tiitterin nousua ei voida havaita, sillä infektio ja sitä seuraava vasta-aineiden nousu on tapahtunut jo aiemmin.
Lähettäjän toivotaan kuvaavan lähetteen taustatietokohtaan taudin oireet, niiden keston sekä tiedot hevosen rokotuksista sekä tiedon pariseeruminäytteestä.
Kaikki näytteet tulee lähettää mielellään kylmäkuljetuksena laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteiden ottamisen jälkeen.
Leviäminen
Herpesvirusten aiheuttamaa kuumeista hengitystiesairautta tavataan tyypillisesti alle 3-vuotiailla hevosilla. Tartuntojen itämisaika on 2–8 vuorokautta. Virusta erittyy hengitystie-eritteisiin jo taudin itämisaikana sekä myöhemminkin viruksen uudelleen aktivoituessa. Herpesvirukset leviävät pääasiassa pisaratartuntana, mutta voivat levitä myös sierainliman likaamien käsien, vaatteiden tai tavaroiden välityksellä, joten hyvästä hygieniasta huolehtiminen on tärkeää erityisesti siirryttäessä tallilta toiselle. Mikäli tamma on abortoinut EHV-1 -tartunnan takia, ovat sikiö, jälkeiset ja kohtunesteet erittäin tartuntavaarallisia. Tamma tulisikin pitää eristyksissä mahdollisuuksien mukaan kunnes ensimmäinen kiima on ohi.
Herpesviruksille on tyypillistä, että ne voivat jäädä piileviksi elimistöön ja aktivoitua myöhemmin stressin yhteydessä, jolloin hevonen voi sekä tartuttaa muita hevosia että saada itse oireita, jotka yleensä ovat kuitenkin myöhemmillä kerroilla lievempiä tai puuttuvat kokonaan.
Ehkäisy
Tartuntatautien ehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, koska sairastumiset aiheuttavat aina lisätyötä ja hevosen ”pakkolepoa”. Tallilla on hyvä olla erillinen karanteenitila, johon uudet hevoset sijoitetaan muutamaksi ensimmäiseksi viikoksi. Kantavien tammojen kontaktit vieraisiin hevosiin ja erityisesti kisoissa käyviin kilpahevosiin ja nuoriin hevosiin on pyrittävä minimoimaan. Suuri eläinmäärä samassa tilassa lisää sairastumisia, jos virustartunta pääsee talliin. Tämän vuoksi ison tallin jakaminen pienempiin yksikköihin olisi edullista. Myös ihmiset voivat kuljettaa viruksia mukanaan, joten käsien pesu on tärkeää ja tallivierailuille pitäisi aina olla eri vaatteet, joilla ei mennä omaan talliin.
Hevoset voidaan rokottaa EHV-1 ja EHV-4 aiheuttamia hengitystietulehduksia vastaan. Paras suoja saadaan rokottamalla tallin kaikki hevoset.
Tartuntatautia epäiltäessä on hevosen eristäminen tärkeää. Sairaille hevosille olisi hyvä olla eri hoitaja kuin terveille. Jos samat ihmiset hoitavat sekä sairaita että terveitä hevosia, tulee terveet hevoset hoitaa mahdollisuuksien mukaan ennen sairaita. Ellei tämäkään ole mahdollista, tulee huolehtia käsien ja hoitotarvikkeiden pesusta sekä vaatteiden vaihdosta.
Kaikki hengityssairauksia aiheuttavat virukset, myös yleensä lieväoireisina esiintyvät, voivat olla hengenvaarallisia pikkuvarsoille, jotka eivät ole saaneet riittävästi hyvälaatuista ternimaitoa. Näiden varsojen suojaaminen tartunnoilta hyvillä hygieniakäytännöillä on erittäin tärkeää.
EHV-1 ja EHV-4 on luokiteltu kansallisessa lainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi. (kuukausittain ilmoitettava, MMMa 325/2021). Kyseessä ei kuitenkaan ole lainsäädännön perusteella vastustettava eläintauti, joten sen toteaminen ei johda eläinten siirtorajoituksiin tai muihin toimenpiteisiin eläintenpitopaikassa.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
EHV-1 ja EHV-4 aiheuttamat hengitystieinfektiot haittaavat hevostaloutta ympäri maailman. Varsinkin EHV-4 on erittäin yleinen ja se sairastuttaa pääasiassa nuoria hevosia. Ruokavirastossa tutkituissa näytteissä todetaan lähes aina EHV-4 -vasta-aineita.