Pikkumärehtijärutto on Small Ruminant Morbilliviruksen (SRMV; aiempi nimi PPRV) aiheuttama virustauti. Virus kuuluu Paramyksoviridae-heimon sukuun morbillivirukset.
Samaan sukuun kuuluu myös karjaruttovirus sekä penikkatautivirus. SRMV aiheuttaa tautia lampailla ja vuohilla, sekä näiden luonnonvaraisilla sukulaisilla. Taudin vakavuus vaihtelee eri viruskannoilla ja eläinlajeilla. Erityisesti vuohilla kuolleisuus voi olla erittäin suurta, jopa n.90 %.
Pikkumärehtijärutto ei tartu ihmiseen.
Oireet
Itämisaika on yleensä 4-6 vuorokautta, mutta voi vaihdella kolmen ja kymmenen päivän välillä. Akuutissa sairaudessa oireet alkavat korkealla kuumeella. Eläin on apea ja ruokahaluton. Sairastuneella eläimellä on silmä- ja sierainvuotoa, joka on aluksi kirkasta, mutta muuttuu märkäiseksi. Turpaan ja sieraimiin voi kerääntyä karstaa. Suuhun, sieraimiin ja joskus jopa silmiin kehittyy haavaumia. Sairastuneilla eläimillä voi olla yskää ja hengitysvaikeuksia ja erityisesti sairauden loppuvaiheessa ripulia.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tauti varmistetaan laboratoriotutkimuksilla ja näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Leviäminen
Infektoituneet eläimet erittävät virusta syljessä, sierain- ja silmävuodossa sekä virtsassa ja ulosteessa. Virus tarttuu pisara/aerosolitartuntana eläimen yskiessä, pärskiessä ja hengittäessä virusta ympäristöönsä. Pikkumärehtijärutto leviävää pääasiassa suorassa kontaktissa eläinten välillä. Virus voi kuitenkin levitä myös epäsuorasti välillisen kontaktin kautta, kuten saastuneiden vaatteiden, ajoneuvojen tai välineiden välityksellä.
Vastustaminen ja ehkäisy
Pikkumärehtijärutto luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan A-luokan eläintaudiksi lampailla ja vuohilla, sekä kamelieläimillä ja hirvieläimillä (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee pikkumärehtijäruttoa, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille välittömästi. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Jos tilalla todetaan pikkumärehtijäruttoa, Ruokavirasto määrää pitopaikan eläimet lopetettavaksi, ruhot hävitettäväksi ja tilat desinfioitavaksi. Taudin leviämistä muihin pitopaikkoihin ehkäistään myös perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhyke, jonka alueella eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut tulla pitopaikkaan, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/687, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Jo puhjenneeseen pikkumärehtijäruttoon ei ole hoitoa ja siksi sen varhainen toteaminen, ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Lisäksi taudin esiintyminen Suomessa vahingoittaisi koko maan eläintuotantoa, koska vaikutukset voivat ulottua laajalle. Todettu tartunta voi keskeyttää monien elintarvikkeiden viennin. Taudin nopea havaitseminen ja tartunnan saaneiden eläinten välitön hävittäminen minimoivat taudin aiheuttamat tappiot ja vastustamisesta aiheutuvat kustannukset.
Hyvä tautisuojaus eläinten pitopaikoissa sekä ulkomaisten maatilavierailujen jälkeisen karenssiajan noudattaminen ennen eläintiloille menemistä ovat avainasemassa taudin torjunnassa. Myös eläinten tai elintarvikkeiden maahantuonnissa on tärkeää noudattaa lainsäädännön asettamia ehtoja. Tautia vastustetaan tehokkaimmin varmistamalla, ettei tartuntaa kantavia eläimiä tai viruksella mahdollisesti saastuneita tuotteita tuoda Suomeen. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme tuonti, vienti ja sisämarkkinasiirrot.
Seuranta
Pikkumärehtijäruton esiintymistä eri eläimissä ei Suomessa seurata säännöllisin näytteenotoin, mutta kaikki taudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi.
Esiintyminen
Pikkumärehtijäruttoa ei ole koskaan todettu Suomessa.
Pikkumärehtijäruttoa esiintyy kotoperäisenä esim. Afrikan maissa sekä Lähi-Idän alueella ja useissa Aasian maissa. Euroopan alueella tautia todettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2018, yhdellä tilalla Bulgariassa, eikä se päässyt leviämään laajemmin. Kesällä 2024 pikkumärehtijäruttoa todettiin Kreikassa ja Romaniassa, ja myöhemmin tauti levisi myös Bulgariaan ja Unkariin sekä Albaniaan.