Ruokavirastoon toimitetaan tutkittavaksi kokonaisia susia kuolin- tai sairauden syytutkimuksiin. Myös poikkeuksellisen käyttäytymisen vuoksi lopetetut yksilöt pyritään tutkimaan sairauksien varalta. Susiin kohdistuvan yleisen kiinnostuksen takia Ruokaviraston sähköiseen tietokantaan kirjatuista susista on nyt tehty yhteenveto, jossa käydään läpi susien kuolinsyitä ja sairauksia.
Pääasiat
- susien ruhoja on tutkittu 81 kappaletta 2000-luvulla
- eniten susia toimitettu Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta
- yleisin susien kuoleman aiheuttaja oli liikenneonnettomuus (31 kappaletta, 38 % kaikista)
- sairaudet harvinaisia, yleisin kapi (6 kappaletta, 7,4 %)
- luvattomia tappoja 14 kappaletta (17 %)
- vanhoja ampumajälkiä seitsemässä sudessa (9 %)
- poliisin luvalla lopetetuista susista hieman yli puolella (56 %) oli vakavia vammoja tai sairauksia.
Ruokaviraston sähköiseen tietokantaan on kirjattu tutkituksi kokonaisia susia vuosina 2001-2014 yhteensä 81 kappaletta. Vuosittain tutkittava määrä on ollut korkeimmillaan 2010-luvulla, kun susien tutkimuksia on pyritty keskittämään Ruokavirastoon (kuva 1).
Kuva 1. Ruokavirastossa tutkittujen kokonaisten susien määrä vuosittain.
Susia on toimitettu eniten Itä-Suomesta (kuva 2). Ruokavirastoon tulisi toimittaa kaikki kuolleena löydetyt sudet (myös liikenneonnettomuuksissa kuolleet) sekä loukkaantumisen, sairauden tai poikkeavan käytöksen takia lopetetut sudet. 
Kuolinsyyt
Sudet voidaan karkeasti jakaa esitietojen ja kuolinsyiden mukaan neljään isompaan ryhmään, liikenneonnettomuuksiin (31 kappaletta), poliisin luvalla tapettuihin (18 kappaletta), luvattomiin tappoihin (14 kappaletta) ja muista syistä kuolleisiin tai lopetettuihin (16 kappaletta). Kaksi sutta oli lopetettu vahinkoperusteisella luvalla, nämä olivat terveitä yksilöitä. Yleensä vahinkoperusteisella luvalla tapettujen susien ruhot menevät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen käsiteltäviksi, ja niistä toimitetaan myöhemmin Ruokavirastoon elinnäytteitä tautitutkimuksiin.
Liikenneonnettomuudet
Liikenneonnettomuuksista yleisin oli autokolari (26 kappaletta). Neljä sutta oli jäänyt junan ruhjomaksi ja yksi traktorin alle. Eniten onnettomuuksia oli ollut Pohjois-Savossa (kuva 3). Useimmiten (15 tapausta) yliajaja oli itse ilmoittanut tapauksesta viranomaisille, yhdeksässä tapauksessa susi oli löydetty tien tai junaradan läheltä kuolleena, seitsemässä tapauksessa Ruokaviraston tietoon ei tullut tarkempaa löytötapaa. Suurin osa (23 kappaletta) oli kuollut itse törmäyksessä, ja viisi sutta oli jouduttu kolarin jälkeen lopettamaan. Näistä kolme oli vakavasti loukkaantuneita ja kaksi lievemmin loukkaantuneita kapisia yksilöitä. Kolmen suden kohdalla ei esitiedoissa ilmoitettu selvästi kuolintapaa. Alle vuoden ikäisiä susia oli 13 kappaletta, aikuisia susia 13 kappaletta ja ilman ikämerkintää oli viisi sutta. Suurin osa kolarisusista oli uroksia (20 kappaletta eli 65 %). Kolarisudet olivat pääosin terveitä, mutta kolmella niistä todettiin kapi. Yhdellä kolarisudella todettiin koteloituneita hauleja nahan alla.
Poliisin luvalla ammutut
Poliisin luvalla ammutuista susista suurin osa oli nuoria yksilöitä (12 kappaletta eli 67 %), kun taas aikuisia oli neljä ja ilman ikämerkintää 2 kappaletta. Molempia sukupuolia oli yhtä paljon. Eniten poliisiluvalla ammuttuja susia tuli Pohjois-Karjalasta (kuva 4).
Tappoluvan myöntämisen taustalla oli kolmenlaisia pääsyitä: jatkuva liikkuminen asutuksen lähellä (8 kappaletta), eläinsuojelulliset syyt (7 kappaletta) ja vaaran aiheuttaminen ihmisille ja kotieläimille (3 kappaletta). Nämä syyt saatettiin joskus mainita myös yhdessä. Susissa todettiin usein erilaisia vammoja ja joskus myös vanhoja ampumajälkiä (taulukko 1).
Luvattomat tappamiset
Luvattomasti tapettuja oli aineistossa 14 kappaletta. Näistä yhdeksän oli aikuisia ja viisi nuoria yksilöitä. Naaraita oli viisi ja uroksia yhdeksän. Tapauksista yksi oli Lapista, muut Lapin eteläpuolelta siten, että kahdeksan oli maan länsipuoliskosta ja viisi itäpuoliskosta.
Kaikki sudet oli ammuttu, lukuunottamatta yhtä, joka oli myrkytetty strykniinillä. Susista suurin osa (10 kappaletta) oli löytynyt kuolleena maastosta, usein piilotettuna (esimerkiksi vesistöön upotettuna). Neljä oli tapettu ilman asianmukaista lupaa, mutta niistä ilmoitettiin heti poliisille. Yhdessä sudessa oli muutamia koteloituneita hauleja, mutta sen kunto oli kuitenkin ollut normaali.
Viisi ruhoa oli ehtinyt pilaantua pitkälle eikä niiden terveydentilaa voinut tarkemmin arvioida. Lopuista susista seitsemän ravitsemustila oli hyvä tai melko hyvä ja kahden kohdalla ravitsemustila oli heikko. Sairauksia näissä susissa ei todettu.
Itsestään kuolleet tai sairauden takia lopetetut
Itsestään kuolleita, maastosta löytyneitä susia, joissa ei epäilty luvatonta tappamista, oli aineistossa 12 kappaletta. Näistä kahdeksän oli aikuisia ja neljä nuoria. Naaraita oli viisi ja uroksia seitsemän kappaletta. Sudet löytyivät enimmäkseen Itä-Suomesta (Kainuu 6 kappaletta, Pohjois-Karjala 4 kappaletta, Pohjois-Savo 1 kappaletta). Yksi susi oli peräisin Satakunnasta.
Kahdella pennulla todettiin suolitulehdus. Kaksi sutta oli todennäköisesti toisten susien tappamia ja kolmella oli ruhjevammoja, joiden alkuperästä ei ollut varmuutta, mutta jotka saattoivat olla hirven aiheuttamia. Yhdellä sudella todettiin kapi ja siihen liittyvä bakteeri-infektio ja yhdellä krooninen munuaisvika. Yksi susi oli menehtynyt pannoitusyrityksen yhteydessä nukutuksen komplikaatioon. Yhdellä sudella oli runsaasti vanhoja ampuma-arpia ja hauleja eri puolilla ruhoa, sen hampaat olivat kuluneet, ja susi oli lopulta nääntynyt kuoliaaksi. Yksi kuolleena löytyneistä susista oli pelkkä luuranko, jossa todettiin muutamia parantuneita luunmurtumia, mutta kuolinsyytä ei voitu määrittää.
Lisäksi neljä sutta oli lopetettu sairauden tai vamman takia eläinsuojelullisista syistä ilman etukäteen saatua lupaa. Nämä neljä olivat kaikki naaraita, kolme aikuista ja yksi nuori ja kaikki Itä-Suomesta (Kainuu, Pohjois-Karjala, Kaakkois-Suomi, Etelä-Savo). Kaksi sutta oli lopetettu pannoituksen yhteydessä, kun oli todettu vakava jalkavika (märkivä niveltulehdus, kuolio tassuluissa). Yhdellä sudella toisen etujalan tassuosa puuttui kokonaan, ja suden yhyttänyt metsästysporukka lopetti sen. Yksi kapinen susi oli jäänyt ketun jalkanaruun, josta metsästäjä sen lopetti.
Ampumavammat
Suden ruhot on röntgenkuvattu ennen raadonavausta vuodesta 2012 alkaen, mikä on helpottanut koteloituneiden haulien havaitsemista.
Vanhoja ampumajälkiä todettiin seitsemässä sudessa (9 % kaikista). Röntgenkuvausaikana 2012-2014 tapauksia todettiin viisi (16 % kaikista) ja aiemmilta vuosilta kaksi (4 %). Kuudessa tapauksessa kyse oli hauleista ja yhdessä tapauksessa lihasvammassa olleista luodin jäänteistä. Pohjois-Karjalasta ja Varsinais-Suomesta oli kummastakin kaksi tapausta ja Kaakkois-Suomesta, Oulun alueelta ja Pohjois-Savosta kustakin yksi tapaus. Naaraita näistä oli viisi ja uroksia kaksi. Kolme oli aikuisia, kaksi nuorta ja kahdesta ei ollut ikätietoa. Tapauksista neljä oli vakavampia, joissa ampuminen oli vahingoittanut eläintä pahoin ja haitannut sen selviytymistä. Näistä kolme oli lopetettu poliisin antamalla luvalla ja yksi löytyi itsestään kuolleena, nääntyneenä. Kolmessa tapauksessa susi oli selvinnyt ampumisesta lievin vammoin. Näistä yksi lopetettiin poliisin luvalla (luunmurtumia muusta syystä kuin ampumisesta), yhtä oli juna töytäissyt ja yksi tapettiin ilman lupaa.
Sairaudet
Yleisin sairaus oli kapi eli Sarcoptes scabiei -punkin aiheuttama ihotulehdus ja yleistulehdus. Tapauksia oli yhteensä kuusi. Yksi susi oli kuollut kapiin ja siihen liittyneeseen bakteeri-infektioon (Staphylococcus intermedius), muut lopetettiin huonokuntoisina. Pitkälle edennyt kapi oli aiheuttanut susille hyvin laaja-alaista karvanlähtöä. Tapauksia oli viisi vuosina 2004–2006 Etelä-Savossa ja yksi vuonna 2014 Satakunnassa. Kaikki tapaukset todettiin talviaikaan. Yhtä lukuunottamatta sudet olivat nuoria yksilöitä. Neljällä nuorella kapisella sudella todettiin lisäksi keuhkomatojen (Crenosoma vulpis) aiheuttama keuhkoputkentulehdus.
Kahdella kuolleena löydetyllä pennulla todettiin suolitulehduksen merkkejä, toisella suoli oli tuppeutunut itsensä sisään. Pennut olivat löydettäessä jo pitkälle pilaantuneita. Yhdellä sudella oli munuaisvika, munuaiskiviä ja virtsanjohtimen tukkeuma. Yhdellä sudella todettiin märkäinen rintakalvontulehdus (pyothorax),joka oli saanut alkunsa rintakehän sisään tunkeutuneestä ohuesta puun oksasta. Lisäksi tällä sudella oli toinen etutassu vammautunut ja kuolioitunut varpaista. Se lopetettiin poliisin luvalla eläinsuojelullisista syistä.