Kryptosporidit (Cryptosporidium spp.) ovat kokkideihin kuuluvia yksisoluisia alkueläimiä, joita esiintyy lukuisilla nisäkäs-, lintu-, kala- ja matelijalajeilla. Lajeja tunnetaan lähes neljäkymmentä, joista yli kahtakymmentä pidetään perusteltuna eli validina. Yksi tärkeimmistä vasikkaripulin aiheuttajista kaikkialla maailmassa on Cryptosporidium parvum. Viime vuosina C. parvum -loista on todettu aikaisempaa enemmän myös Ruokavirastossa tutkituissa vasikoiden näytteissä. Tyypillisesti kryptosporidit aiheuttavat runsaan itsestään rajoittuvan ripulin muutaman viikon ikäisillä vasikoilla. C. parvum on myös zoonoosi, eli se voi tarttua myös ihmiseen, mikä on syytä pitää mielessä käsiteltäessä ripuloivia pikkuvasikoita.
Tartuntaa esiintyy lypsy- ja emolehmäkarjoissa ja vasikkakasvattamoissa. Kryptosporidilöydökset naudoilla vuodesta 2005 lähtien löydät täältä (pdf). C. parvum on todettu myös harvinaisena ripuloivien kilien ulostenäytteistä. Sen sijaan lampailla Suomessa todetut kryptosporidit ovat olleet muita lajeja.
Tauti vasikoilla
Cryptosporidium parvum -tartunta esiintyy tyypillisesti 1–2 viikon ikäisillä vasikoilla. Yli viiden viikon ikäisillä vasikoilla kryptosporideja todetaan vain harvoin, ja silloin kyseessä ovat olleet kryptosporidilajit, joita ei pidetä tautia aiheuttavina (C. ryanae, C. bovis). Kryptosporidien aiheuttama ripuli on vetistä ja runsasta, ja ulosteessa on usein tyypillinen imelä ominaishaju. Myös oireeton vasikka voi erittää kryptosporideja, mukaan lukien C. parvum -lajia.
Kryptosporideilla on suora elämänkierto, ja tartunta leviää ulosteen välityksellä muihin vasikoihin. Sairastunut vasikka erittää ulosteeseen suuria määriä ookystia muutamista päivistä reiluun viikkoon kestävän ajan. Ookystat ovat ulosteeseen erittyessään valmiiksi sporuloituneita, siis infektiivisiä. Tartuntatiloilla on todettu usein kryptosporidien lisäksi myös muita ripulinaiheuttajia, erityisesti rotavirusta, mikä voi pahentaa taudinkuvaa.
Ehkäisy ja hoito
Hoitamaton C. parvum -tartunta aiheuttaa jatkuvasti ripulia uusissa syntyvissä vasikoissa ja tartuntariskin hoitajille. Se voi levitä välitysvasikoiden mukana edelleen myös kasvatustilalle. Sen takia taudin ehkäisytoimiin tulee panostaa ja suunnitella toimenpiteet yhdessä tilan hoitavan eläinlääkärin kanssa.
Tärkein kryptosporidien hallintakeino on hyvä ympäristön hygienia ja sairaiden vasikoiden eristäminen. Riittävä ternimaidon saanti tukee vastustuskykyä. Kryptosporidit ovat erittäin kestäviä ulkoisia olosuhteita ja useimpia desinfektioaineita vastaan. Ookystat voivat säilyä useita kuukausia kosteassa ja viileässä ympäristössä. Infektiivinen annos on pieni, vain muutama kymmenen ookystaa riittää aiheuttamaan taudin. Vasikka saa tartunnan ympäristöstään usein pian syntymän jälkeen.
Vasikkakarsinoiden huolellinen mekaaninen puhdistus näkyvästä liasta ja pesu kuumalla vedellä vähentävät tartuntapainetta. Ookystat kestävät huonosti kuivuutta, joten kunnollinen rakenteiden kuivuminen pesun jälkeen ja riittävä karsinoiden kuivitus ovat olennainen osa tartuntaketjun katkaisemista.
Kryptosporidioosi paranee yleensä itsestään, kunhan riittävästä nesteen saannista huolehditaan. Kryptosporidioosin hoitoon ei ole saatavana tehokasta lääkitystä. Halofuginonilaktaatti on joissakin tutkimuksissa ennaltaehkäisevästi käytettynä vähentänyt ookystien eritystä vasikoilla. Eläinlääkärin harkinnan mukaan sitä voidaan väliaikaisesti käyttää muiden toimenpiteiden tukena. Immuniteetin kehitys lääkityillä vasikoilla saattaa kuitenkin viivästyä, ja ne voivat sairastua kryptosporidioosiin myöhemmällä iällä. Aineen ohjeen mukainen annostelu on myös tarkkaa sen toksisuuden takia. Useimmiten tilanne saadaan hallintaan muilla toimenpiteillä.
Tartunnat ihmisillä
Suomessa on esiintynyt useita tapauksia, joissa ihmiset ovat saaneet tartunnan ripulia sairastaneista vasikoista. Kryptosporidien genotyypityksellä on vahvistettu, että sama loinen aiheutti tartunnan ihmisissä ja vasikoissa (Autio ym. 2012).
Ihmisille C. parvum aiheuttaa yleensä itsestään rajoittuvan voimakkaan vesiripulin, johon voi liittyä oksentelua, pahoinvointia ja vatsakipuja. Immuunipuutteisille henkilöille tauti saattaa olla vakavampi. Oireet alkavat tavallisesti viikon kuluttua tartunnan saamisesta ja voivat kestää muutamasta päivästä useisiin viikkoihin.
Jos pikkuvasikoissa esiintyy ripulia, on karjanhoitajien oltava erityisen tarkkoja hygienian suhteen, koska kryptosporidin infektioannos on alhainen. Tartunnan siirtyminen ihmisiin on ehkäistävissä huolehtimalla tavanomaisista hygieniakäytännöistä. Eläinkontaktin jälkeen käsien huolellinen pesu saippuaa käyttäen on tehokas keino estää ulosteen sisältämien ookystien joutumista suuhun.
Koska kryptosporidimääritys ei kuulu ihmisillä ulostenäytteiden perustutkimuspakettiin, on vasikkakontaktista ja kryptosporidioosiepäilystä hyvä mainita lääkärille. Pikkuvasikoista peräisin olevan C. parvum -tartunnan mahdollisuus on syytä pitää mielessä ihmisten sairastuessa rajuun vatsatautiin, vaikkei tartuntaa olisi vasikoissa vielä todettukaan.
Näytteet
Kryptosporiditutkimus kuuluu Ruokaviraston ripulitutkimuspakettiin alle 5 viikon ikäisille naudoille, lampaille ja vuohille. Lisäksi kryptosporidit ja muut ikäryhmälle tyypilliset suolistotulehduksen aiheuttajat tutkitaan avattavaksi tulevista ripulivasikoista, -karitsoista ja -kileistä. Kryptosporidit tunnistetaan konsentroidusta ulostenäytteestä modifioidulla Ziehl-Neelsen -värjäyksellä. Tarkempi lajinmääritys värjäyksessä positiivisista näytteistä tapahtuu molekyylibiologisin menetelmin.
Ripulin aiheuttajien tutkimusta varten otetaan yksilökohtaiset ulostenäytteet vähintään 3–5 tyypillisessä iässä sairastuneesta lääkitsemättömästä vasikasta. Tutkimuspaikka on Ruokavirasto Kuopio.