Lintuinfluenssa märehtijöillä
Influenssa A -virukset ovat monimuotoinen virusryhmä, joka jaotellaan eri alatyyppeihin. Lisäksi ne jaotellaan linnuille taudinaiheuttamiskyvyn perusteella matalapatogeenisiin (heikosti tautia aiheuttaviin) ja korkeapatogeenisiin (voimakkaasti tautia aiheuttaviin) viruksiin. Valtaosa influenssa A -virusten alatyypeistä on taudinaiheuttamiskyvyltään heikkoja, osa voi kuitenkin aiheuttaa linnuille korkeaa kuolleisuutta, laajoja lintuinfluenssaepidemioita ja suuria taloudellisia menetyksiä siipikarjataloudelle.
Osa lintuinfluenssaviruksista voi tarttua myös nisäkkäisiin, kuten turkiseläimiin, petoeläimiin ja kissaeläimiin. Märehtijöillä on aiemmin todettu tartuntoja hyvin harvoin, mutta Yhdysvalloissa lintuinfluenssa on aiheuttanut lypsykarjatiloilla keväästä 2024 alkaen laajalti levinneen epidemian.
Lintuinfluenssa on zoonoosi, joten se voi tarttua myös ihmiseen ja aiheuttaa vakavaa tautia. Tartunnat ihmisillä ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja lähes kaikki infektioon sairastuneet ihmiset ovat saaneet tartunnan käsiteltyään lintuinfluenssaan sairastunutta tai kuollutta eläintä tai niiden eritteitä.
Tällä sivulla käsitellään lintuinfluenssan esiintymistä erityisesti märehtijöissä. Lisätietoa lintuinfluenssasta siipikarjalla ja muilla linnuilla tai turkiseläimissä löytyy sivuiltamme.
Oireet
Yhdysvalloissa lintuinfluenssaan sairastuneista naudoista voimakkaimmat oireet ovat olleet lypsylehmillä. Oireina on useimmiten ollut voimakas maidontuotannon lasku, vakava utaretulehdus sekä muutokset maidon koostumuksessa ja lisäksi selvä rehunkulutuksen lasku. Lypsylehmillä on myös ollut yleisoireita, kuten kuumetta ja ripulia, ja osa sairastuneista naudoista on oireiden vakavuuden takia jouduttu lopettamaan. Vasikoilla oireet ovat olleet lievempiä, lähinnä hengitystieoireilua ja sierainvuotoa. Tartunnan saaneilla lypsykarjatiloilla oireita on havaittu yleisimmin noin 10-15 %:lla lehmistä.
Taudin määritys
Lintuinfluenssaa ei voi todeta vain oireiden perusteella, koska samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa muutkin taudinaiheuttajat. Diagnoosi perustuu ensisijaisesti viruksen osoittamisen laboratoriomenetelmillä, esimerkiksi maidosta tai hengitysteistä otetuista sivelynäytteistä tai ruumiinavauksen yhteydessä otetuista elinnäytteistä. Viruksen osoittamiseen käytetään molekyylibiologista RT-PCR-menetelmää EU:n vertailulaboratorion ohjeiden mukaisesti.
Vasta-ainemäärityksellä voidaan havaita karjan aiempi altistuminen virukselle, ei akuuttia sairautta. Vasta-aineiden määrittäminen perustuu kahteen rinnakkaiseen serologiseen menetelmään, ELISA- sekä HI-testiin. Käyttämällä kahta rinnakkaista, eri periaatteella toimivaa testiä varmistetaan tulosten oikeellisuus ja minimoidaan virheellisten positiivisten tulosten mahdollisuus.
Näytteenotossa noudatetaan Ruokaviraston erikseen antamia ohjeita.
Leviäminen
Lintuinfluenssan alkuperä on luonnonvaraisissa linnuissa. Lintuinfluenssatartuntojen määrän lisääntyminen alueen luonnonlinnuissa lisää märehtijöiden riskiä sairastua tautiin. Märehtijät voivat saada tartunnan suoraan virusta kantavalta linnulta tai nisäkkäältä, tai epäsuorasti sairaiden eläinten saastuttamasta ympäristöstä tai rehusta. Tärkeintä on huolehtia karjatilojen hyvästä bioturvallisuudesta ja pyrkiä estämään märehtijöiden altistuminen influenssavirukselle. Ihmisten on vältettävä suoraa kontaktia kuolleisiin luonnonlintuihin ja myös muiden kotieläinten kuin märehtijöiden kontaktit lintuihin tulisi pyrkiä estämään.
Lintuinfluenssavirus voi tarttua myös märehtijöiden välillä ja levitä siten karjan sisällä eläimestä toiseen. Tartunnan saanut lypsylehmä erittää virusta maitoon, joten tartunta voi siirtyä myös maidon välityksellä. Maitoa on kuitenkin turvallista käyttää pastöroinnin tai sitä vastaavan kuumennuskäsittelyn jälkeen.
Vastustaminen ja ehkäisy
Lintuinfluenssa märehtijöillä on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (325/2021), ja eläinlääkärin on ilmoitettava viimeistään seuraavana arkipäivänä virkaeläinlääkärille epäillessään tai todetessaan lintuinfluenssaa märehtijöillä. Eläimen omistajan tai muun eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilön tulee ilmoittaa virkaeläinlääkärille tuotantomäärien (kuten maidontuotannon) merkittävästä vähentymisestä ilman selkeää syytä, sekä eläinten epätavallisesta kuolleisuudesta. Virkaeläinlääkärin on ilmoitettava eläimellä todetusta lintuinfluenssatartunnasta hyvinvointialueelle tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Lisätietoa tautien ilmoitusvelvollisuuksista löytyy sivuiltamme.
Lintuinfluenssan varhainen toteaminen ja leviämisen tehokas estäminen on tärkeää. Hyvä lintusuojaus eläinten pitopaikoissa on tärkeä keino lintuinfluenssan leviämisen hillitsemiseksi. Märehtijöiden pitopaikoissa luonnonvaraisten lintujen pääsy kosketuksiin paitsi eläinten, myös rehujen, kuivikkeiden tai muiden tarvikkeiden ja välineiden kanssa tulee estää.
Seuranta
Kaikki lievätkin lintuinfluenssan oireisiin viittaavat tautiepäilyt on syytä tutkia tartunnan varalta, samoin utaretulehdukset, joille ei löydetä taustasyytä muilla menetelmillä. Lintuinfluenssatartuntojen seuranta säännöllisillä näytteenotoilla terveistä märehtijöistä ei tällä hetkellä ole tarpeen.
Esiintyminen
Lintuinfluenssaa esiintyy maailmanlaajuisesti erityisesti luonnonvaraisilla linnuilla, mutta myös siipikarjassa. Korkeapatogeenista lintuinfluenssaa on todettu myös luonnonvaraisilla maa- ja merinisäkäillä eri puolilla maailmaa, Suomessa löydöksiä on tehty yksittäisillä luonnonvaraisilla ketuilla, saukoilla ja ilveksillä.
Märehtijöissä korkeapatogeenista H5N1-lintuinfluenssaa on todettu lähinnä USA:ssa, jossa tauti on levinnyt lypsykarjatiloilla usean osavaltion alueella. Tapauksia on todettu myös muissa nisäkäslajeissa (mm. vuohissa, alpakoissa, kissoissa ja hiirissä). USA:ssa naudoista todetut virukset ovat keskenään hyvin samankaltaisia, mutta ne kuuluvat H5N1-genotyyppiin, jota ei ole tavattu Euroopassa. Euroopan alueella korkeapatogeenista lintuinfluenssaa on märehtijöillä todettu vain muutama yksittäinen tapaus.
Lisätietoa lintuinfluenssan esiintymisestä linnuissa ja turkiseläimissä.