IB eli tarttuva keuhkoputkentulehdus tarttuu ainoastaan kanaan eikä muihin lintulajeihin. Aiheuttaja on koronavirus, josta on useita taudinaiheuttamiskyvyltään erilaisia viruskantoja. Kaikki kannat aiheuttavat hengitystietulehduksen, vaikka tropismissa (kohde-elin/elinhakuisuus) on eroja. Jotkut kannat ovat nefrotrooppisia eli munuaishakuisia aiheuttaen munuaiskiviä hengitystieoireiden väistyttyä.
Oireet
Taudin itämisaika on vain 18–36 tuntia. Taudin oireet kestävät lintuyksilössä 5–7 päivää ja parvessa 10–14 päivää, mikäli ei tule jälkitartuntoja.
Kaiken ikäiset linnut voivat sairastua. Kananpoikasille tartunta aiheuttaa yskää ja nuhaa ja usein jälkitartuntana bakteeritulehduksia. Pikkupoikasilla IB-tartunta voi vaurioittaa munanjohtimia niin etteivät poikaset myöhemmin pysty munimaan. Kananuorikoilla tartunta voi mennä ohi ilman oireita. Muniville kanoille IB-tartunta aiheuttaa muninnan laskun ja munan laadun heikkenemistä.
Taudin määritys
Verinäytteistä voidaan tutkia vasta-aineita, joita tartunnan läpikäyneille linnuille muodostuu. Viruseristys tai viruksen osoitus PCR:llä on mahdollinen diagnoosin varmistamiseksi.
Leviäminen
IB-virus leviää horisontaalisesti eli suoran tai välillisen viruskontaktin kautta parvessa erittäin nopeasti ja siirtyy tuulen mukana kanalasta toiseen. Persistoiva infektio, jossa lintu levittää virusta aika ajoin, on mahdollinen. Virus tuhoutuu kuumennettaessa ja on herkkä yleisesti käytetyille desinfektioaineille.
Ehkäisy
IB on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (kuukausittain ilmoitettava, MMMa 325/2021).
Taudin leviäminen estetään noudattamalla yleisiä tautisuojausohjeita. Eläinten terveys ETT ry antaa ohjeita siitä, miten voi suojautua IB-tartunnalta siipikarjan maahantuonnin yhteydessä.
Seuranta
Siipikarjan terveystarkkailussa seurataan verinäytteistä IB-vasta-aineita, jotta mahdolliset piilevät tartunnat todettaisiin ajoissa. Suomessa ei käytetä eläviä IB-rokotteita. Osalla siipikarjatoimijoista on kuitenkin käytössä inaktivoitu eli tapettu IB-rokote. ETT:n tuontiohjeiden mukaisesti tuontiparvia tutkitaan IB:n varalta.
Esiintyminen
IB on levinnyt maailmanlaajuisesti aiheuttaen sekä munan- että broilerituotannolle suuria tappioita. Koska IB-viruskannat vaihtelevat, on uusien rokotteiden kehittäminen jatkuva haaste. Ruotsiin IB levisi vuonna 1994 ja pian sen jälkeen siellä aloitettiin säännölliset rokotukset IB:tä vastaan.
Huhtikuussa 2011 todettiin IB-tartunta munintakanalassa Etelä-Suomessa. Tilan kanssa tekemisissä olleiden tilojen ja muiden tilojen lintuja tutkittiin, ja IB-vasta-aineita todettiin lukuisissa harrastekanaloissa. Tutkimustulokset merkitsevät sitä, että tartunta on kiertänyt harrastekanoissa jo pidemmän aikaa.
Kesästä 2011 lähtien on tuotantopuolen siipikarjassa todettu IB-tartuntaa. Tästä johtuen eräät tuottajat ovat ottaneet käyttöön inaktivoidun IB-rokotteen. Tuotantosiipikarjasta eristetty IB-virus on ollut rokoteviruksen kaltainen.