Kanan ohutsuolen suolinkainen Ascaridia galli on yleinen kanojen suolistoloinen sekä harraste- että tuotantokanoissa, etenkin lattiakanaloissa. Tartunnan hävittäminen on haastavaa, koska loisen erittämät munat ovat erittäin kestäviä ja säilyvät tartuntakykyisinä ympäristössä pitkään.
Oireet
Lievissä tartunnoissa, jolloin matoja on vain yksittäisiä, madot eivät aiheuta kanalla ongelmia. Runsas matotartunta aiheuttaa tuotannonlaskua (muninta laskee ja kananmunan laatu heikkenee valkuaisen muuttuessa vetiseksi), ja kanoilla voi esiintyä anemiaa ja ripulia, jopa kuolleisuutta. Runsaissa esiintymisissä Ascaridia galli -madot voivat aiheuttaa suolitukoksen. Satunnaisesti Ascaridia galli -madon voi löytää myös kananmunan sisältä: tällöin mato joutuu yhteissuolen kautta munanjohtimeen, jossa munankuori on valmistumassa, ja mato päätyy kananmunan sisälle. Kanan suolinkainen ei tartu ihmiseen, mutta elintarvikkeissa niitä ei saa esiintyä.
Taudin määritys
Täysikasvuiset Ascaridia galli -madot ovat helposti todettavissa paljain silmin ohutsuolen sisällössä. Madon erittämiä munia voidaan todeta tutkimalla kanojen ulosteista tehtyjä näytteitä mikroskoopilla.
Kanan umpisuolissa voi elää myös toinen suolistoloinen, umpisuolen suolinkainen Heterakis gallinarum, jota ei voi paljain silmin havaita ja joka on kanalle harmiton. Heterakis -madon munia ei voi erottaa Ascaridia -madon munista mikroskopoimalla, mikä hankaloittaa suolinkaisten esiintymisen arvioimista elävistä linnuista.
Elinkierto ja leviäminen
Ascaridia galli -loisen elinkierto on yksinkertainen. Kanan ohutsuolessa elävät täysikasvuiset madot erittävät jatkuvasti munia, jotka ulosteen mukana päätyvät pehkuun. Pehkussa tai maaperässä madon munassa kehittyy suotuisissa olosuhteissa (kostea ja lämmin 20-30°C) noin kahdessa viikossa tartuntakykyinen toukka. Kun kanat ravintoa etsiessään nokkivat pehkua tai maata, ne saavat näitä tartuntakykyisiä munia ruuansulatuskanavaansa. Suolistossa munasta kuoriutuu toukka, joka kaivautuu suolen limakalvoon. Limakalvosta ne palaavat takaisin suolen sisältöön ja kehittyvät siellä täysikasvuisiksi uusia madon munia tuottaviksi yksilöiksi. Tämä elinkierto madonmunasta uusia munia tuottavaksi aikuiseksi madoksi kestää noin 60 päivää. Munat säilyvät maaperässä tartuntakykyisinä useita vuosia.
Ennaltaehkäisy ja hoito
Hyvällä hygienialla sekä ulkoilevien kanojen laidunkierrolla saadaan loistartunnat pysymään riittävän alhaisina, jolloin niistä ei ole haittaa linnuille eikä tuotannolle. Kuivikepohja on tärkeää pitää kuivana, ja lievissä suolinkaistartunnoissa tämä saattaa riittää. Runsaammissa tartunnoissa madon munien määrää voidaan vähentää lisäämällä uutta kuiviketta tai poistamalla vanhaa ja korvaamalla se uudella. Ulkotarhan pinnan voi talveksi muokata, jotta pakkanen pääsee vähentämään loismunien määrää maaperässä. Maan pintakerros kanalan lähettyvillä, jossa kanat enimmäkseen oleilevat, tulisi tarpeen mukaan vaihtaa uuteen. Tämä alue olisi hyvä peittää karkealla soralla, joka ei kerää vettä ja pysyy siten kuivempana. Kuivassa ympäristössä suolinkaisen munat kehittyvät heikommin tartuntakykyisiksi.
Kanojen suolinkaistartuntojen hoitoon on saatavilla flubendatsolivalmisteita, joita löytyy sekä rehuun että juomaveteen sekoitettavina valmisteina. Lääkkeiden käytössä on aina noudatettava valmistajan ohjeita, jotta lääkeresistenssin kehittymisriski pidetään mahdollisimman pienenä. Matokuurista ei seuraa varoaikaa munille, mutta lihalle tulee 3 vrk:n (luomussa 6 vrk:n) varoaika.
Seuranta
Tuotantokanaloissa suolinkaisten esiintymistä kannattaa seurata, jotta tiedetään mitä toimenpiteitä kanalassa ja sen ympäristössä kannattaa tehdä. Loisten määrä saattaa vuosien varrella lisääntyä ja lopulta aiheuttaa ongelmia ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta. Seurantaa tulisi tehdä etenkin nuorikkokasvattamoissa, jotta voidaan estää loisten pääseminen munituskanalaan.
Seurannan tueksi on suunniteltu siipikarjan suolinkaisseurantaohjelma.