Sinikielitauti eli bluetongue on polttiaisten (Culicoides spp.) levittämä märehtijöiden virustauti. Sen aiheuttaja on orbivirus, josta tunnetaan 24 vastustettavaa serotyyppiä sekä joitakin epätyypillisiä uusia serotyyppejä. Tautia esiintyy kotieläiminä pidetyissä ja luonnonvaraisissa märehtijöissä sekä kamelieläimissä (alpakka, laama).
Sinikielitauti ei tartu ihmiseen.
Oireet
Itämisaika on 4–12 vuorokautta. Kaikki tartunnan saaneet eläimet eivät oireile tai niiden oireet voivat olla erittäin lieviä. Kaikkia oireita ei ilmene samalla eläimellä tai edes samassa karjassa. Vakavimmat oireet todetaan yleensä lampailla, naudat ovat usein oireettomia. Joillakin lampailla kieli voi taudin loppuvaiheessa turvota ja muuttua sinertäväksi verenkiertohäiriön vuoksi. Tauti on nimetty tämän harvinaisen oireen mukaan.
Oireet naudoilla:
-
sierainvuoto
-
turvotus kaulan ja pään alueella, erityisesti silmien ja turvan ympärillä
-
punoittavat ja vuotavat silmät
-
haavaumat suussa
-
kuolaaminen, maiskuttelu ja hampaiden narskuttelu
-
turvotus tai punoitus vetimissä ja häpyalueella
-
ontuminen ja sorkkarajan turvotus
-
kuume ja huonokuntoisuus.
Oireet lampailla:
- silmä- ja sierainvuoto, joka muuttuu paksuksi ja karstaiseksi
- kuolaaminen turvotuksen ja/tai suussa olevien haavaumien vuoksi
- kuume ja huonokuntoisuus
- turvotus kaulan ja pään alueella erityisesti silmien ja turvan ympärillä
- voimakas ontuminen, haluttomuus nousta jalkeille
- sorkkarajan turvotus ja punoitus
- nahanalaiset ja ihonsisäiset verenvuodot
- vaikeutunut hengitys
- turvotus ja sinerrys kielessä.
Muilla märehtijöillä voi esiintyä samankaltaisia oireita kuin naudoilla tai lampailla.
Taudin määritys ja näytteenotto
Sinikielitaudin esiintyminen eläimellä voidaan varmistaa osoittamalla virus eläimestä otetussa näytteessä PCR-menetelmällä. Jos tautia epäillään eläimellä esiintyvien kliinisten oireiden perusteella, näytteitä otetaan pääsääntöisesti niistä eläimistä, joilla on kliinisiä oireita tai jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu sinikielitaudin oireiden vuoksi. Näytteiden ottaminen tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaan.
Virusta vastaan muodostuneita vasta-aineita voidaan määrittää seerumiverinäytteistä. Tällä menetelmällä voidaan selvittää, onko sinikielitautia esiintynyt eläimellä joskus aikaisemmin.
Sinikielitaudin epäilytutkimukset ovat toistaiseksi maksuttomia. Tutkimukset muun syyn vuoksi, kuten ennen eläinten siirtoja tehtävät tutkimukset, ovat maksullisia. Tarkemmat hintatiedot löytyvät Ruokaviraston hinnastosta: Laboratoriokäsikirja ja hinnasto.
Leviäminen
Sinikielitautia aiheuttava bluetonguevirus (BTV) leviää pääasiassa vertaimevien polttiaisten välityksellä. Polttiaiset saavat tartunnan virusta kantavasta märehtijästä ja siirtävät tartuntaa muihin märehtijöihin seuraavilla syöntikerroilla. Virus voi tarttua eläimestä toiseen myös sperman välityksellä, emosta sikiöön istukan kautta ja vastasyntyneeseen maidon välityksellä. Myös uudelleen käytetyt, viruksella saastuneet injektioneulat voivat levittää tautia eläinten välillä. Sinikielitauti ei leviä elintarvikkeiden välityksellä eikä tartu ihmisiin. Lampailla viruksen löytyminen verestä, toisin sanoen viremia, kestää 3–20 vuorokautta. Naudoilla tartunta on usein oireeton ja viremia voi kestää jopa 60 vuorokautta. Tästä syystä naudat ovat tärkeitä taudin leviämisen kannalta.
Vastustaminen ja ehkäisy
Sinikielitauti (serotyypit 1-24) luokitellaan EU -lainsäädännön mukaan D-luokan eläintaudiksi seuraavissa eläimissä: onttosarviset (mm. naudat, lampaat ja vuohet), hirvieläimet, kamelit, hanka-antiloopit, kirahvieläimet, myskihirvet sekä kääpiökauriit (2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee eläimellä sinikielitautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Koska samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa monet muutkin vakavat nautataudit, kuten suu- ja sorkkatauti sekä pienten märehtijöiden rutto, on oireista ilmoittaminen erittäin tärkeää. Virkaeläinlääkäri arvioi, onko pitopaikassa tarve tehdä tarkastuskäynti ja näytteenotto vakavien a-luokan eläintautien poissulkemiseksi.
Sinikielitauti ei ole eläintautilainsäädännön perusteella vastustettava eläintauti, joten sen toteaminen ei johda eläinten siirtorajoituksiin tai muihin toimenpiteisiin tilalla. Taudin leviämistä on vaikeaa estää, sillä vektorihyönteiset levittävät sitä tehokkaasti. Eläinten altistumista polttiaisille voi yrittää vähentää esimerkiksi sisätiloissa pitämisellä, erityisesti illankoitosta aamuhämärään, jolloin polttiaisten aktiivisuus on korkeimmillaan. Sinikielitaudin leviämistä ja oireiden aiheuttamia tappioita voidaan vähentää mm. rokotuksin. Rokottaminen sinikielitautia vastaan on sallittua koko Suomen alueella.
Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa eläimissä ole sinikielitautia, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu. Tuonti on suositeltavaa ajoittaa talvikauteen, jolloin polttiaisten aktiivisuus on vähäisintä. Eläinten tuontivaatimukset sinikielitaudin suhteen riippuvat mm. siitä, esiintyykö eläinten lähtöpitopaikan alueella sinikielitautia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.
Seuranta
Sinikielitaudin esiintymistä naudoissa on seurattu Suomessa pitkään, esimerkiksi teurastamoilla kerätyin näyttein. Sinikielitaudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan toistaiseksi maksutta, jotta saadaan tietoa taudin mahdollisesta esiintymisestä Suomessa.
Esiintyminen
Sinikielitautia esiintyy maailmanlaajuisesti, ja Euroopan alueella tautia todetaan tyypillisimmin Etelä-Euroopan maissa, kuten Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Kreikassa. Syksystä 2023 BTV serotyyppi 3 on aiheuttanut laajan epidemian pohjoisemman Euroopan alueella, ja tautia on todettu vuodesta 2024 myös Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Vuonna 2025 tautia todettiin ensimmäisen kerran Liettuassa, ja 2026 Latviassa. Suomessa tautia ei toistaiseksi ole todettu.