Sinikielitauti eli bluetongue on polttiaisten (Culicoides spp.) levittämä märehtijöiden virustauti. Sen aiheuttaja on orbivirus, josta tunnetaan 24 vastustettavaa serotyyppiä sekä joitakin epätyypilllisiä uusia serotyyppejä. Tautia esiintyy kotieläiminä pidetyissä ja luonnonvaraisissa märehtijöissä sekä kamelieläimissä (alpakka, laama).
Sinikielitauti ei tartu ihmiseen.
Oireet
Itämisaika on 4–12 vuorokautta. Kaikki tartunnan saaneet eläimet eivät oireile tai niiden oireet voivat olla erittäin lieviä. Kaikkia oireita ei ilmene samalla eläimellä tai edes samassa karjassa. Vakavimmat oireet todetaan yleensä lampailla, naudat ovat usein oireettomia. Joillakin lampailla kieli voi taudin loppuvaiheessa turvota ja muuttua sinertäväksi verenkiertohäiriön vuoksi. Tauti on nimetty tämän harvinaisen oireen mukaan.
Oireet naudoilla:
-
sierainvuoto
-
turvotus kaulan ja pään alueella, erityisesti silmien ja turvan ympärillä
-
punoittavat ja vuotavat silmät
-
haavaumat suussa
-
kuolaaminen, maiskuttelu ja hampaiden narskuttelu
-
turvotus tai punoitus vetimissä ja häpyalueella
-
ontuminen ja sorkkarajan turvotus
-
kuume ja huonokuntoisuus.
Oireet lampailla:
- silmä- ja sierainvuoto, joka muuttuu paksuksi ja karstaiseksi
- kuolaaminen turvotuksen ja/tai suussa olevien haavaumien vuoksi
- kuume ja huonokuntoisuus
- turvotus kaulan ja pään alueella erityisesti silmien ja turvan ympärillä
- voimakas ontuminen, haluttomuus nousta jalkeille
- sorkkarajan turvotus ja punoitus
- nahanalaiset ja ihonsisäiset verenvuodot
- vaikeutunut hengitys
- turvotus ja sinerrys kielessä.
Muilla märehtijöillä voi esiintyä samankaltaisia oireita kuin naudoilla tai lampailla.
Taudin määritys ja näytteenotto
Elävistä eläimistä diagnoosi voidaan varmistaa EDTA- ja seerumiverinäytteistä. Äskettäin kuolleista, abortoituneista tai kuolleista vastasyntyneistä eläimistä otetaan kudosnäytteet pernasta, maksasta, imusolmukkeista ja keuhkoista sekä verta sydämestä. Abortoituneista ja kuolleista vastasyntyneistä eläimistä otetaan näytteeksi myös aivokudosta. Virusta vastaan muodostuneet vasta-aineet voidaan osoittaa seerumista ja virus EDTA-verestä ja kudosnäytteistä. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.
Leviäminen
Sinikielitautia aiheuttava bluetonguevirus (BTV) leviää pääasiassa vertaimevien polttiaisten välityksellä. Polttiaiset saavat tartunnan virusta kantavasta märehtijästä ja siirtävät tartuntaa muihin märehtijöihin seuraavilla syöntikerroilla. Virus voi tarttua eläimestä toiseen myös sperman välityksellä, emosta sikiöön istukan kautta ja vastasyntyneeseen maidon välityksellä. Myös uudelleen käytetyt, viruksella saastuneet injektioneulat voivat levittää tautia eläinten välillä. Sinikielitauti ei leviä elintarvikkeiden välityksellä eikä tartu ihmisiin. Lampailla viruksen löytyminen verestä, toisin sanoen viremia, kestää 3–20 vuorokautta. Naudoilla tartunta on usein oireeton ja viremia voi kestää jopa 60 vuorokautta. Tästä syystä naudat ovat tärkeitä taudin leviämisen kannalta.
Vastustaminen ja ehkäisy
Sinikielitauti (serotyypit 1-24) luokitellaan EU -lainsäädännön mukaan C-luokan eläintaudiksi seuraavissa eläimissä: onttosarviset (mm. naudat, lampaat ja vuohet), hirvieläimet, kamelit, hanka-antiloopit, kirahvieläimet, myskihirvet sekä kääpiökauriit (2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee eläimellä sinikielitautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa menettelyohjeet, ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi.
Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Taudin leviämistä muihin pitopaikkoihin ehkäistään myös perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhyke, jonka alueella eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan. Tautia todettaessa selvitetään myös, mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/689, sekä kansallisessa eläintautilaissa (76/2021). Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.
Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa eläimissä ole sinikielitautia, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu, sekä polttiaisten torjunnasta on huolehdittu. Tuonti on suositeltavaa ajoittaa talvikauteen, jolloin polttiaisten aktiivisuus on vähäisintä. Koska Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan sinikielitaudista vapaa asema, on eläinten siirroissa Suomeen noudatettava lainsäädännön mukaisia lisävaatimuksia. Lisävaatimukset sinikielitaudin suhteen riippuvat mm. siitä, esiintyykö eläinten lähtöpitopaikan tai siirtokuljetuksen reitin alueella sinikielitautia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme. Maissa, joissa sinikielitautia esiintyy, sitä vastustetaan mm. rokotuksin.
Seuranta
Sinikielitaudin esiintymistä naudoissa seurataan Suomessa vuosittain otettavin näyttein esimerkiksi teurastamolla. Myös kaikki sinikielitaudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi. Seurannan tavoitteena on osoittaa, että tautia ei esiinny Suomessa, ja näin varmistaa virallisen tautivapauden säilyminen.
Esiintyminen
Sinikielitautia esiintyy maailmanlaajuisesti, ja Euroopan alueella tautia on viime vuosina todettu mm. Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Kreikassa, Saksassa ja Belgiassa. Suomessa tautia ei toistaiseksi ole todettu, ja Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan virallisesti sinikielitaudin tartunnasta vapaa asema.