Eläinten hyvinvointilain mukainen luvanvarainen eläinten pito

1 Johdanto

Tässä ohjeessa käsitellään seuraavanlaista luvanvaraista toimintaa:

• eläintarha
• pysyvä eläinnäyttely
• kiertävä eläinnäyttely
• sirkus

Eläimiä voidaan edellä kuvattujen lisäksi pitää lyhytaikaisesti näytteillä esimerkiksi maatalousnäyttelyissä tai eläinnäyttelyissä. Ruokaviraston näkemyksen mukaan lyhytaikaiseksi näytteillä pidoksi katsotaan tapahtuma, joka on avoinna korkeintaan kuusi vuorokautta vuoden aikana. Kyseinen näkemys pohjautuu eläintarhadirektiivin määritelmään eläintarhasta. Tässä ohjeessa ei käsitellä lyhytaikaisten eläinnäyttelyiden ohjeistusta, vaan sitä koskevaa ohjeistusta on Ruokaviraston verkkosivustolla Ruokavirasto.fi > Eläimet > Eläinten hyvinvointi > Eläinkilpailut ja -näyttelyt löytyvässä ohjeessa 3539/04.01.00.01/2023 Eläinkilpailun ja eläinnäyttelyn järjestäminen ja niihin osallistuminen.

Tämä ohje sisältää eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) luvanvaraista eläinten pitoa koskevia vaatimuksia. Ohje on tarkoitettu pääasiassa viranomaisille, mutta sitä voivat hyödyntää myös toimintaa harjoittavat tai sellaisen aloittamista aikovat toimijat.

Tässä ohjeessa on esitetty sekä eläinten hyvinvointilainsäädännön vaatimuksia että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Suorat lainaukset lainsäädännöstä on esitetty erillisissä laatikoissa. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat tarkennuksia lain hallituksen esityksen yksityiskohtaisista perusteluista ja Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Tuomioistuin ratkaisee viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset.

2 Lainsäädäntö ja määritelmät

Luvanvaraisen toiminnan kohteena voi olla luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluvia eläimiä, tuotantoeläimiä sekä seura- ja harrastuseläimiä. Luvanvaraista eläintenpitoa tai muuta eläimiin liittyvää luvanvaraista toimintaa harjoittavien tulee noudattaa eläinten hyvinvointilainsäädännön yleisiä vaatimuksia sekä toiminnalle säädettyjä lisävaatimuksia.

• Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023) (jäljempänä EHL)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (2/EEO/2003) (jäljempänä MMA)

Muuta huomioitavaa lainsäädäntöä

• Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa (1999/22/EY) (jäljempänä eläintarhadirektiivi)
• Vieraslajeja koskevat EU:n ja kansallisen tason säädökset

2.1 Määritelmiä

Luonnonvaraisella eläinlajilla tarkoitetaan sellaisia eläinlajeja, joiden perimää ihminen ei ole jalostuksella muuttanut.

Luonnonvaraisella eläimellä tarkoitetaan eläinyksilöä, joka

• kuuluu luonnonvaraiseen eläinlajiin, ja
• elää luonnossa, on syntynyt luonnossa tai kasvatettu luontoon päästämistä varten.

Luontoon päästettäväksi kasvatettavia eläimiä ovat esimerkiksi riistanhoidollisessa tarkoituksessa tarhattavat nisäkkäät ja linnut, sekä kalaistutuksia varten kasvatettavat kalat.

Luonnonvaraisena eläimenä ei pidetä kesyeläinlajiin kuuluvaa, luonnossa elävää eläintä, kuten villiintynyttä kissaa. Luonnonvaraisena eläimenä ei myöskään pidetä luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluvaa eläintä, jota ei ole kasvatettu luontoon päästämistä varten, vaan joka on karannut ihmisen hoidosta, jos se on erotettavissa luonnossa syntyneistä eläimistä. Tällainen tapaus voisi olla esimerkiksi tuotantotarhasta luontoon karannut villisika, joka on erotettavissa luonnonvaraisista villisioista sen korvamerkkien perusteella.

Tuotantoeläimillä tarkoitetaan jossain tuotantotarkoituksessa pidettäviä eläimiä. Eläinlajit, joita on sallittua pitää tuotantoeläiminä, on listattu eläinten hyvinvoinnista annetun lain liitteessä 1.

Liitteen 1 lajilistalla määriteltyjen nisäkäs- ja lintulajien lisäksi tuotantoeläimenä saa pitää muita kuin nisäkkäisiin tai lintuihin kuuluvia eläinlajeja, kuten esimerkiksi kaloja ja hyönteisiä.

Se, että eläinlajia saa pitää tuotantoeläimenä, ei tarkoita, että kaikki kyseisen eläinlajin yksilöt olisivat tuotantoeläimiä. Samaa eläinlajia on mahdollista pitää useammassa eri tarkoituksessa, esimerkiksi kuusipeuroja tai fasaaneja voidaan tarhata joko lihan tuottamiseksi, jolloin ne katsotaan tuotantoeläimeksi, tai riistanhoidollisessa tarkoituksessa, jolloin niiden katsotaan olevan luonnonvaraisia eläimiä luontoon vapauttamisen jälkeen.

2.2 Laitostyypin määrittely

Rajanveto siitä, minkälaisesta toiminnasta on kysymys, määräytyy seuraavien kriteereiden mukaan:

• mitä eläinlajeja laitoksessa pidetään
• paljonko on luonnonvaraisia eläinlajeja tai luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläinyksilöitä
• paljonko on muita kuin luonnonvaraisia eläinlajeja tai muita kuin luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläinyksilöitä
• näytteillä pidettävien luonnonvaraisten eläinlajien suojelustatus sekä todettu suojelun tarve

2.3 Eläintarha

Ruokaviraston näkemyksen mukaan pysyvä laitos katsotaan eläintarhaksi, jos siellä on:

• näytteillä yksikin luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluva luonnossa syntynyt eläin tai eläinyksilö, joka on kasvatettu luontoon päästettäväksi
• näytteillä yksikin luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluva yksilö, joka kuuluu luonnonsuojeluarvoltaan erityisen tärkeään eläinlajiin, tai
• viittä (5) tai useampaa luonnonvaraista eläinlajia, tai
• luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia nisäkäs-, lintu-, matelija-, sammakko- tai kalayksilöitä on 31 tai useampi.

Tällöin laitoksen on täytettävä kaikki eläintarhoille asetettavat vaatimukset aina kun laitoksessa on eläimiä.

Pääsääntöisesti eläintarhoja ovat laitokset, joissa pidetään luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetulla neuvoston direktiivillä (92/34/ETY, luontodirektiivi) tai luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (2009/147/EY, lintudirektiivi) tiukasti suojeltuihin lukeutuvia eläinlajeja tai niihin kuuluvia eläimiä. Lisäksi kansallisella lainsäädännöllä uhanalaiseksi määriteltyjä eläinlajeja tai esimerkiksi kansainvälisillä sopimuksilla erittäin uhanlaiseksi määriteltyjä eläinlajeja (IUCN Red List of Threatened Species) pitävät laitokset ovat pääsääntöisesti eläintarhoja. Eläintarhan tavoitteena on luonnonvaraisten eläinten ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, jota pyritään noudattamaan edellä kuvattuja säädöksiä ja sopimuksia noudattaen.

2.4 Pysyvä eläinnäyttely

Ruokaviraston näkemyksen mukaan pysyvä laitos katsotaan pysyväksi eläinnäyttelyksi, jos siellä on:

• näytteillä yksinomaan tai pääasiassa muita kuin luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä; tai
• näytteillä pidettävä luonnonvaraisten eläinlajien tai luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvien eläinten määrä on vähäinen (kts. eläinlaji- ja eläinyksilökohtaiset määrät kohdasta 2.3 Eläintarha), eivätkä ne kuulu luonnonsuojeluarvoltaan erityisen tärkeisiin eläinlajeihin.

Kotieläinpihalla tarkoitetaan sellaista pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä yksinomaan sellaisia nisäkäs- ja lintulajeja, joita saadaan pitää tuotantoeläimenä (EHL Liite 1. 1-kohta), sekä koiria ja kissoja. Kotieläinpihan pito ei ole luvanvaraista toimintaa, mutta se edellyttää aluehallintovirastolle tehtävää toimintailmoitusta. Kotieläinpihojen osalta ohjeistusta löytyy Ruokaviraston verkkosivustolta Ruokavirasto.fi > Eläimet > Eläinten hyvinvointi > Eläinsuojelu pitopaikassa > Ilmoituksenvarainen eläintenpito löytyvässä ohjeessa Ilmoituksenvarainen eläintenpito ja muu toiminta (3568/04.01.00.01/2023).

Sellainen laitos, jossa toteutetaan eläinten kanssa erilaisia terapia-, hyvinvointi- tai elämystoimintoja, katsotaan joko pysyväksi eläinnäyttelyksi tai kotieläinpihaksi. Se, onko tällaisessa toiminnassa kyse luvanvaraisesta pysyvästä eläinnäyttelystä, vai ilmoituksenvaraisesta kotieläinpihasta, riippuu toiminnan kohteena olevista eläinlajeista. Tässä ohjeessa käsitellään luvanvaraiseksi pysyväksi eläinnäyttelyksi luokiteltavaa eläinavusteisesta terapia-, hyvinvointi- ja elämystoimintaa.  Luvanvaraiseksi toiminnaksi luokitellaan toiminta, jossa käytetään joko pelkästään tai myös muita eläinlajeja kuin eläinten hyvinvointilain liitteen I listattuja nisäkäs- ja lintulajeja, kissoja tai koiria.

Eläinten kanssa toteutettavaan terapia-, hyvinvointi tai elämystoimintaan liittyy tyypillisesti tilanteita, joissa asiakkaat ovat läheisessä kontaktissa eläimiin ja he usein myös käsittelevät eläimiä jollain tavalla. Eläimen hyvinvoinnin kannalta on olennaista järjestää toiminta siten, että eläimillä on mahdollisuus sopeutua toiminnan mukanaan tuomiin haasteisiin. Käytettävien eläinten on oltava luonteeltaan sopivia, esimerkiksi arkojen eläinten käyttöä tulee välttää. Eläinten on kyettävä ennakoimaan tapahtumia ja mahdollisuuksien mukaan myös vaikuttamaan niihin esimerkiksi poistumalla tilanteesta, jos ne kokevat sen epämiellyttäväksi. Toiminnan ohjaajien tulee pystyä ohjaamaan asiakkaita hyviin toimintatapoihin eläinten kanssa sekä huolehtimaan siitä, että eläimet eivät rasitu toiminnassa liikaa.

2.5 Kiertävä eläinnäyttely ja sirkus

Sirkuksen määritelmän täyttyminen edellyttää toimijalta jonkinlaista pysyväisluonteista organisoitumista ja sitä, että eläimet esittävät oppimiaan taitoja säännönmukaiseksi katsottavalla tavalla. Sirkuksen määritelmän ulkopuolelle jää esimerkiksi ihmisen ja koiran tanssiesityksen järjestäminen yksittäisessä tilaisuudessa. Tällainen yksittäinen esitys katsotaan eläinnäyttelyksi, joka ei ole luvanvaraista toimintaa, ja josta löytyy ohjeistusta Ruokaviraston ohjeesta 3539/04.01.00.01/2023 Eläinkilpailun ja eläinnäyttelyn järjestäminen ja niihin osallistuminen.

2.6 Loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen sijoittaminen

Loukkaantunutta luonnonvaraista eläintä voidaan hoitaa ilmoituksenvaraisissa luonnonvaraisten eläinten hoitoloissa. Hoidon tulee tähdätä luonnonvaraisen eläimen luontoon palauttamiseen. Mikäli luonnonvaraisen eläimen palauttaminen luontoon ei ole mahdollista, voidaan luonnonvarainen eläin sijoittaa ainoastaan eläintarhaan, eikä esimerkiksi pysyvään eläinnäyttelyyn. Luonnonvaraisen eläimen sijoittamisessa eläintarhaan tulee ottaa huomioon luonnonsuojelulain, metsästyslain sekä kalastuslain asettamat vaatimukset ja mahdolliset luvat eläinlajin mukaan.

3 Eläintarhan, pysyvän eläinnäyttelyn, kiertävän eläinnäyttelyn tai sirkuksen lupa ja sen hakeminen

3.1 Luvan hakeminen

Luvanvaraisessa toiminnassa toimijan vastuulla on usein suuri eläinmäärä ja toiminnassa on piirteitä, jotka lisäävät eläinten hyvinvoinnille aiheutuvaa riskiä. Tällaisessa toiminnassa korostuu toimijan vastuu ja velvollisuus olla tietoinen eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista.

Luvanvaraista eläintenpitoa tai muuta eläimiin liittyvää luvanvaraista toimintaa harjoittavien tulee noudattaa eläinten pitoa koskevan lainsäädännön yleisiä vaatimuksia. Lisäksi toiminnalle on säädetty eläinten hyvinvointia koskevia lisävaatimuksia.

Toimijoiden on ennen luvanvaraisen toiminnan aloittamista tehtävä viranomaiselle lupahakemus.

Luvanvaraista eläintenpitoa harjoittavien tulee huomioida toiminnassaan myös mm. eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön vaatimukset. Lisätietoa löydät ohjeen kohdasta 9 Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet.

Kirjallisessa lupahakemuksessa on luvan hakijan yksilöintiä sekä suunniteltua toimintaa koskevien yleistietojen kuten nimen, osoitteen ja kotipaikan lisäksi käytävä ilmi suunnitellun toiminnan yleistä järjestämistä koskevat tiedot. Tällaisia ovat tiedot esimerkiksi siitä, minkälaista toimintaa, missä ja minkälaisissa tiloissa on tarkoitus harjoittaa. Keskeisiä tietoja ovat ennen kaikkea toiminnan kohteena olevat eläinlajit ja eläinmäärät, selvitys eläinten pitopaikoista ja hoidosta sekä hoitajien pätevyydestä.

Pitopaikkoja koskevan selvityksen tulee sisältää lähinnä tietoja eläinten hyvinvointilain 3 luvussa säädetyistä pitopaikan vaatimuksista. Hakemuksessa tulee selvittää eläinten hoidolle eläinten hyvinvointilain 4 luvussa asetettavien vaatimusten toteuttaminen pääpiirteissään nimenomaan lupakäsittelyn kannalta olennaisilta osilta.

Eläintarhaa ja pysyvää eläinnäyttelyä koskevasta lupahakemuksesta tulee lisäksi käydä ilmi eläinten hyvinvointilain 50 §:ssä tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen, joita käsitellään ohjeen kohdassa 6. Eläinten hyvinvointilain 51 §:ssä asetetaan eläintarhoille luonnonvaraisen eläimistön suojeluun ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyviä tehtäviä, jotka ovat ohjeen kohdassa 7. Eläintarhalupaa koskevasta lupahakemuksesta tulee käydä ilmi, miten laitos suunnittelee osallistuvansa näihin tehtäviin.

Sirkusta koskevaan lupahakemukseen tulee liittää selvitys niistä ohjelmanumeroista, joihin eläimet osallistuvat ja yksityiskohtainen kuvaus niistä taidoista, joita eläinten on tarkoitus esittää näytöksessä. Sirkusta koskevan luvan arvioiminen edellyttää, että lupaviranomaisella on tiedossa ne temput, joita eläimet suorittavat tai joiden suorittamisessa käytetään eläimiä. Vain siten voidaan välttyä luvan myöntämisestä sellaisiin toimintoihin, jotka eivät ole eläinten hyvinvoinnin kannalta hyväksyttäviä, esimerkiksi ratsastaminen sellaisen eläimen selässä, joka ei siihen sovellu. Sen sijaan, että lupahakemuksessa listataan eläinten tekemiä temppuja, tulee siinä esittää yksityiskohtainen kuvaus taidoista, joita eläimeltä vaaditaan tempun suorittamiseksi.

3.2 Luvan myöntäminen

Luvan myöntämistä arvioidaan sillä perusteella, täyttääkö suunniteltu toiminta, pitopaikat ja hoito eläinten hyvinvointilailla ja sen nojalla annettujen asetuksien vaatimukset. Nämä vaatimukset voivat olla eri eläinlajien kohdalla hyvin yksityiskohtaisia. Vaatimukset ovat samoja kuin lupahakemuksessa edellytetään selvitettäväksi. Sirkuksissa eläimet osallistuvat esityksiin ja esittävät niille opetettuja taitoja. Tämän vuoksi jo sirkuslupaa myönnettäessä joudutaan arvioimaan eläinten kohtelua ohjelmanumeroista annettujen tietojen perusteella.

Lupa eläintarhan, pysyvän tai kiertävän eläinnäyttelyn sekä sirkuksen pitämiseen myönnetään, jos toiminta täyttää lailla ja sen nojalla annettujen asetuksien eläinten pitopaikkoja, hoitoa ja kohtelua koskevat vaatimukset ja jos eläinten pitäjällä on 30 §:n mukainen pätevyys. Lupaan voidaan liittää eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä ehtoja, jotka ovat tarpeen vaatimusten täyttämiseksi. Tällainen ehto voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa eläinten pito tapahtuu yleisestä poikkeavalla tavalla ja tästä arvioidaan voivan aiheutua vaaraa eläinten hyvinvoinnille, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole. Myös esimerkiksi harvinaisemman eläinlajin pitoon saattaa liittyä vastaavanlaisia tarpeita erityisille lupaehdoille. Lähtökohtana on toistaiseksi voimassa olevan luvan myöntäminen.

Kiertävää sirkusta ja kiertävää eläinnäyttelyä koskeva lupa voidaan myöntää myös määräaikaisena, jos siihen on eläinten hyvinvoinnin turvaamisesta johtuva välttämätön syy. Tällainen syy voi olla esimerkiksi kolmansista maista epäsäännöllisesti Suomessa vierailevat toimijat, jolloin toiminnan eläinsuojelullisen hyväksyttävyyden valvonta saattaa edellyttää luvan määräaikaisuutta.

3.3 Luvan muutos

Toiminnanharjoittajan tulee ilmoittaa aluehallintovirastolle sellaisista suunnitelluista toiminnassa tapahtuvista muutoksista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa, ovatko luvan saamisen edellytykset edelleen olemassa. Muutokset, joita ilmoitusvelvollisuus koskee, ovat käytännössä niitä tietoja, joita lupahakemuksessa on esitettävä.

Mikäli aluehallintovirasto arvioi ilmoituksen perusteella, ettei lupaa tarvitse hakea erikseen, se tekee muutoksia koskevista tiedoista merkinnän lupaa koskeviin tietoihin ja ilmoittaa asiasta luvan haltijalle. Jos muutos on aluehallintoviraston arvion mukaan sellainen, että lupaa tai sen täydentämistä on haettava uudelleen, aluehallintovirasto ilmoittaa tästä luvan haltijalle. Lupaa tai sen täydentämistä on haettava uudelleen, jos eläinlajeja lisätään tai eläinmäärää kasvatetaan merkittävästi tai toimintaa muutetaan muutoin tavalla, jolla voi olla vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Sirkusluvan osalta kysymys voi olla paitsi uudesta sirkuksessa esiintyvästä eläinlajista myös uusista eläinten esittämistä taidoista, mikäli ne eroavat merkittävästi aiemmin ilmoitetuista.

Kiertävän eläinnäyttelyn ja kiertävän sirkuksen kiertuepaikoista ja aikatauluista on ilmoitettava luvan myöntäneelle aluehallintovirastolle vuosittain, vähintään 30 vuorokautta ennen kiertueelle lähtemistä. Ilmoitus on tehtävä viipymättä myös kiertuepaikkoja ja aikatauluja koskevista muutoksista. Toiminnanharjoittajan tulee tehdä ilmoitus myös toiminnan lopettamisesta.

4 Eläinten hoitajien pätevyys ja riittävyys

Tässä ohjeessa käsiteltävä luvanvarainen eläintenpito on samalla myös ammattimaista tai muutoin laajamittaista eläintenpitoa, jota koskevat tietyt eläinten pitopaikkaan ja eläinten pitäjän pätevyyteen liittyvät lisävaatimukset. Näistä on kerrottu tarkemmin alla.

Kaikilla eläinten hoitoon osallistuvilla henkilöillä tulee olla riittävä osaaminen, jotta he kykenevät huolehtimaan asianmukaisella tavalla eläinten hyvinvoinnista tehtäviään suorittaessaan. Riittävällä osaamisella tarkoitetaan eläinten hoidon kannalta oleellista teoreettista tietoa pidettävän eläinlajin käyttäytymisestä ja hoidon vaatimuksista, sekä käytännön taitoja eläimen käsittelystä ja hoidosta. Pidettävien eläinten laji ja pitomuoto vaikuttavat vaadittavaan osaamiseen. Eläinten pitäjä tai muu hoitaja on voinut hankkia tarvitsemansa tiedot ja taidot joko käytännön kokemuksen kautta, tai muilta eläinten pitäjiltä, tai esimerkiksi kouluttautumalla oppilaitoksissa tai erilaisilla kursseilla.

Eläinten kokonaishyvinvoinnista vastaavalta eläinten pitäjältä voidaan vaatia laajempaa osaamista, kuin eläimille yksittäisiä hoitotoimenpiteitä suorittavilta henkilöiltä. Vastaavasti ammattimaiselta eläinten pitäjältä voidaan lähtökohtaisesti edellyttää enemmän eläintenpitoon liittyvää osaamista, kuin yksittäisen seura- ja harrastuseläimen omistajalta.

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä tulee olla soveltuva koulutus tai muilla keinoin hankittu riittävä pätevyys tehtäviensä hoitamiseen.

Koulutus tai muu pätevyys voi käytännössä vaihdella eri eläinlajien osalta ja eri eläintenpitomuodoissa sen mukaan, millaisia riskejä eläinten hyvinvoinnille aiheutuu. Koulutus- ja pätevyysvaatimukset voivat olla tiukempia silloin, kun hoitajan erityisellä osaamisella on eläinlajista tai pitomuodosta johtuen ratkaiseva vaikutus eläinten hyvinvointiin. Tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteissa, joissa eläimiä on hyvin suuria määriä suhteessa hoitajien määrään ja olosuhteiden hallinta eläinten pitkälle koneellistetussa pitopaikassa vaatii erityistä osaamista.

Myös ammattimaisessa tai muutoin laajamittaisessa toiminnassa tarvittava pätevyys on voitu hankkia käytännön kokemuksen kautta. Pätevyysvaatimus ei pääsääntöisesti edellytä erillistä lisäkouluttautumista, jos toimijalla on jo toiminnassa tarvittava osaaminen.

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä on velvollisuus huolehtia myös siitä, että eläinten hoidosta huolehtii riittävä määrä pätevää henkilökuntaa. Henkilökunnan riittävyys on edellytys sille, että eläimet voidaan hoitaa asianmukaisesti. Hoitajien määrä riippuu hoidettavien eläinten määrästä ja pidettävän eläinlajin hoitovaatimuksista.

Ammattimaisella eläinten pitäjällä on lisäksi velvollisuus ohjata ja opastaa palveluksessaan olevia eläinten hoitoon ja käsittelyyn osallistuvia henkilöitä. Eläinten hoitoon osallistuvien henkilöiden opastus ja neuvonta voidaan suhteuttaa henkilölle annettavan hoitotehtävän vaativuuteen. Tällöin esimerkiksi lyhytaikainen ja tehtäviltään suppea hoitojaksoon opastaminen voi olla rajatumpaa kuin pitkäkestoiseen ja laajaan tehtäväkokonaisuuteen liittyvä opastus.

5 Varautuminen häiriötilanteisiin

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävän tulee arvioida, millaisia häiriötilanteita omaan eläintenpitoon saattaa liittyä, ja millaisia riskejä näistä aiheutuu pidettävien eläinten hyvinvoinnille. Häiriötilanteilla tarkoitetaan esimerkiksi tulipaloja, sähkön- tai vedenjakelun häiriöitä, poikkeuksellisia sääolosuhteita ja tietoliikennekatkoksia. Toimijan tulee etukäteen suunnitella, miten eläinten ruokinta, juotto ja muu välttämätön hoito voidaan toteuttaa poikkeavissa olosuhteissa. Tulipalon tai muun syyn takia eläimiä voidaan joutua nopeasti siirtämään pois eläintiloista, jolloin toimijalla tulee olla etukäteen suunniteltuna, minne ja miten eläimet hätätilanteessa siirretään.

Osa luvanvaraisesta eläintenpidosta on sellaista, jota koskevat myös pelastuslainsäädännön vaatimukset. Esimerkiksi eläintarhoilta edellytetään kirjallista pelastussuunnitelmaa.

Jos eläinten pysyvänä pitopaikkana toimivassa eläinsuojassa on sähköisiä tai mekaanisia laitteita, joista esimerkiksi eläinten juotto tai ruokinta tai tilojen ilmastointi tai valaistus ovat riippuvaisia, eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämättömät toiminnat on voitava pitää yllä myös yksittäisten laitteiden toimintahäiriöiden aikana. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan. Välttämättömät toiminnat voidaan pitää yllä joko teknisen varajärjestelmän avulla, tai muulla tavoin. Esimerkiksi jos koneelliseen ilmanvaihtojärjestelmään tulee toimintahäiriö, käytössä on oltava ilmanvaihdon varajärjestelmä, tai vaihtoehtoisesti eläintilassa on oltava mahdollisuus järjestää riittävä ilmanvaihto esimerkiksi ovia tai ikkunoita avaamalla.

Lain 35 § velvoittaa lisäksi kaikkia eläintenpitäjiä huolehtimaan siitä, että jos eläinten hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, laitteistossa on oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.

6 Eläintarhan ja pysyvän eläinnäyttelyn eläinten pitoa koskevia vaatimuksia

Eläintarhoissa ja pysyvissä eläinnäyttelyissä pidettävien luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttö on rajattu vain sellaisiin esityksiin, joissa eläimet esittävät yleisölle eläinten hoitoon liittyviä opetettuja taitoja. Eläintarhaeläimille saatetaan opettaa eläinten hoitoa helpottavia taitoja, kuten siirtymistä käskystä aitauksen osasta toiseen, paikoillaan odottamista tai esimerkiksi lääkitsemiseen tai eläimen terveydentilan tarkastamiseen liittyviä taitoja. Tällaisten taitojen opettaminen eläintarhaeläimille vähentää tarvetta esimerkiksi eläimiin kohdistuviin pakkotoimenpiteisiin ja parantaa siten eläinten hyvinvointia. Joidenkin taitojen opettaminen voi olla tarpeen virikkeiden tai liikunnan tarjoamiseksi eläimelle. Tällainen taito voi olla esimerkiksi petolinnulle opetettu taito palata tiettyyn paikkaan sen jälkeen, kun lintu on päästetty häkistä vapaaksi lentämään. Taitoja voidaan esitellä yleisölle esimerkiksi eläinten ruokintanäytöksen yhteydessä.

Sen sijaan sirkustemppujen tai vastaavien, yksinomaan yleisön viihdyttämiseksi opetettujen taitojen esittäminen on kiellettyä. Luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttöä tällaisissa esityksissä ei pidetä tarpeellisena eikä se sellaisenaan edistä näiden eläinten kunnioitusta luonnonvaraisten eläinlajien edustajina.

Eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävän luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluvan eläimen pitopaikan tulee vastata mahdollisimman hyvin eläinlajin luonnollista elinympäristöä. Luonnollisen elinympäristönsä kaltaisessa pitopaikassa eläimelle on yleensä parhaat mahdollisuudet toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.

Eläintarhassa ja pysyvässä eläinnäyttelyssä on noudatettava myös lain luvun 4 eläinten hoitoa ja luvun 5 pitopaikkaa koskevia vaatimuksia, joita on lisäksi tarkennettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista. Ruokaviraston näkemyksen mukaan edellä kuvattuja pitovaatimuksia tulee noudattaa aina, kun laitoksessa on eläimiä, myös eläintarhan tai pysyvän eläinnäyttelyn ollessa suljettu yleisöltä. Tämän ohjeen liitteessä 1 on kuvattu Ruokaviraston näkemys siitä, mitä säädöstä noudatetaan eläinlajikohtaisesti pitomuodoittain.

Eläintarhassa ja pysyvässä eläinnäyttelyssä tulee myös huolehtia suunnitelmallisesti eläinten ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta, sairauksien hoidosta ja eläinten ruokinnasta. Vastaavat vaatimukset on määritelty eläinten hyvinvointilaissa ja niitä on tarkennettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä pidettävien eläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista.

7 Eläintarhan erityistehtävät

Eläintarhan on yleisön valistuksen lisäksi osallistuttava eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen, suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen, eläinlajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon ja jos se on tarkoituksenmukaista, lajin tarhassa kasvattamiseen, kannan uudelleen istuttamiseen tai lajien luontoon palauttamiseen.  Kumotun eläinsuojelulain mukaan eläintarha oli voinut valita yhden tai useamman tehtävän, joita se toteuttaa. Nykyisellä vaatimuksella kaikkiin tehtäviin osallistumisesta pyritään varmistumaan siitä, että eläintarhat edistävät luonnonvaraisen eläimistön ja biologisen monimuotoisuuden suojelua eläintarhadirektiivin tavoitteiden mukaisesti.

EU:n komission julkaisemassa eläintarhadirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa hyvän käytännön oppaassa (EU Zoos Directive Good Practice Document, 2015) suojelutoimiin liittyviä eläintarhojen tehtäviä on pyritty selkeyttämään.

Eläinlajien suojelua edistävällä tutkimuksella voidaan edistää luonnossa elävien eläinlajien suojelua. Eläintarhat voivat tehdä tutkimusta itsenäisesti tai yhteistyössä korkeakoulujen, julkisten tai yksityisten tutkimuskeskusten tai kansalaisjärjestöjen kanssa. Eläinlajien suojeluun liittyvää koulutusta voidaan antaa esimerkiksi eläintarhan henkilökunnalle, alan opiskelijoille tai lajiensuojeluun liittyvää vapaaehtoistyötä tekeville. Lajien suojeluun liittyvien tietojen vaihto eri toimijoiden välillä on tärkeää tehokkaiden suojelutoimien toteuttamiseksi. Lajien suojeluun liittyvillä tiedoilla tarkoitetaan esimerkiksi tutkimustuloksia, tietoa lajien biologiasta ja hoidosta, sekä tietoa suojeluohjelmien edistymisestä, tuloksista ja niistä kertyneistä kokemuksista. Joissain tapauksissa myös eläinten kasvattaminen eläintarhassa on tarpeen lajin luonnonkantojen vahvistamiseksi. Lajin tarhassa kasvattaminen, kannan uudelleen istuttaminen ja luontoon palauttaminen ovat kuitenkin monimutkaisia hankkeita ja vaativat mittavaa suunnittelua. Yleensä tällaiset hankkeet toteutetaankin suojelua koskevina yhteistyöhankkeina.

Eläintarhan suojelu- ja koulutustoimien riittävyyttä harkittaessa on otettava huomioon eläintarhan koko, käytettävissä olevat resurssit sekä sen eläinlajikokoelman monimuotoisuus ja lajien suojelustatus. Pienet laitokset saattavat esimerkiksi keskittyä paikallisen tai kansallisen tason toimiin yhteistyössä luonnonsuojeluviranomaisten, suojelualueiden, kansalaisjärjestöjen ja yliopistojen kanssa, kun taas suuret laitokset saattavat osallistua myös kansainvälisen tason suojelutoimiin. On myös huomattava, että esimerkiksi tutkimusprojektit ja muut suojelutoimiin liittyvät hankkeet kestävät usein vuosia, jolloin toimien toteuttaminen voi tapahtua pitkälläkin aikajänteellä.

8 Eläinlajit sirkuksissa ja kiertävissä eläinnäyttelyissä

Eläinten hoidon yleisistä vaatimuksista, ruokinnasta ja juotosta sekä sairaiden tai vahingoittuneiden eläinten hoidosta on säädetty EHL 4 luvussa ja pitopaikoista luvussa 5. Lisäksi keskeisimmät eläinlajien ja eläinten pidon edellytykset on lueteltu myös lain 8 §:ssä.

Eläimelle on voitava järjestää käytännössä sellainen hoito, pitopaikka ja olosuhteet, että se voi toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään ja muuhun vastaavaan toimintaan sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan ja joissa myös eläimen fysiologiset tarpeet voidaan tyydyttää. Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on voitava antaa asianmukaista hoitoa. Eksoottisten, kesyyntymättömien eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet vastaavat pitkälti niiden luonnossa elävien lajitovereiden tarpeita.

Sirkuseläiminä tai kiertävissä eläinnäyttelyissä ei saa pitää muita kuin EHL liitteen 1 kohdassa 2 lueteltuja eläinlajeja.

Tiettyjen eläinyksilöiden, joiden eläinlajia ei ole mainittu liitteen 1 kohdassa 2, pito on kuitenkin sallittua tietyin edellytyksin:

Omistaja tai pitäjä voi pitää eläimen hallussaan sen kuolemaan saakka. Elinkeinon harjoittamisoikeuden vuoksi eläintä voi lisäksi pitää näytteillä sen kuolemaan saakka. Uusia eläinyksilöitä ei saa hankkia eikä halussa olevia eläinyksilöitä saa lisäännyttää. Omistajan tai pitäjän on täytynyt tehdä ilmoitus eläimen hallussapidosta aluehallintovirastolle 30.6.2024 mennessä.

9 Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Huolellisesti täytetty ja ajan tasalla oleva kirjanpito on edellytys sille, että luvanvaraista toimintaa voidaan valvoa asianmukaisesti.

Eläinten hyvinvointilaissa säädetyn luettelonpitovelvoitteen lisäksi toimijan tulee noudattaa myös mm. eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön sekä lääkitsemislainsäädännön vaatimuksia tietojen kirjaamisesta ja säilyttämisestä.

Eläinten tunnistamislainsäädännöstä tulee vaatimuksia eläinten merkitsemiseen, niiden ilmoittamiseen rekisteriin sekä pitopaikan kirjanpitovelvoitteeseen. Lainsäädännön vaatimukset koskevat myös aina luvanvaraisessa eläintenpidossa pidettäviä eläimiä. Vaatimukset ovat eläinlajikohtaisia eli ne eivät ole kaikille eläinlajeille samat. Lisätietoa Ruokavirasto.fi > Eläimet > Eläintenpito, tunnistaminen ja rekisteröinti > Eläinten merkintä ja rekisteröinti.

Eläimen omistajan tai haltijan velvollisuudesta pitää kirjanpitoa tuotantoeläimelle annetuista lääkityksistä kerrotaan tarkemmin Ruokavirasto.fi > Eläimet > Eläinten lääkitseminen. Lääkitsemislainsäädännön lisäksi myös eläinten hyvinvointilaissa on vaatimuksia tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta pidettävästä kirjanpidosta.

Lisäksi kirjanpitoa on pidettävä tuotantoeläinten kuolleisuudesta. Velvoite koskee sekä elintarviketuotannossa käytettäviä että muita kuin elintarviketuotannossa käytettäviä tuotantoeläimiä.

Eläinten hyvinvointilain mukainen lääkinnällistä hoitoa ja kuolleiden eläinten lukumääriä koskeva kirjanpitovelvoite ei koske muita kuin tuotantoeläimeksi katsottavia eläimiä. Tuotantoeläimen määritelmää käsitellään ohjeen kohdassa 2.

10 Luvanvaraisen toiminnan valvonta, seuraamukset ja rangaistussäännökset

10.1 Valvonta

Ruokaviraston näkemyksen mukaan säännöllisellä tarkastuksella tarkoitetaan vuosittain tehtävää tarkastusta. Valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tarkastus luvanvaraiseen eläinten pitoon ilman, että kyseisessä kohteessa epäiltäisiin eläinten hyvinvointisäännösten vastaista toimintaa. Kaikkiin näihin kohteisiin voidaan lisäksi tehdä tarkastus aina, jos on aihetta epäillä eläimiä hoidettavan tai kohdeltavan eläinten hyvinvointilain vastaisesti.

10.2 Tiedonsaantioikeus

Valvontaviranomaisella on oikeus saada toimijalta tiedot ja asiakirjat, jotka koskevat eläinten pitoa tai kohtelua ja ovat välttämättömät eläinten hyvinvointivalvonnan suorittamiseksi. Tiedot ja asiakirjat voi liittyä joko suoraan valvonnan kohteena oleviin eläimiin, kuten esimerkiksi tiedot eläinten ruokinnasta ja hoidosta ja eläinlääkärikäynneistä, tai kyseessä voi olla tieto tai asiakirja, jolla on muuten merkitystä eläinten pidon tai kohtelun kannalta, kuten esimerkiksi todistus käydystä eläinten pitoon vaadittavasta koulutuksesta, tai eläinten pitäjän suunnitelma siitä, miten hän aikoo järjestää kesällä laitumella pidettävien eläinten hoidon talvikaudella.

Valvontaviranomaisella on lisäksi oikeus saada vastaavia valvonnassa tarvittavia tietoja muilta valtion ja kunnan viranomaisilta, kuten esimerkiksi rakennus- ja ympäristövalvonnasta sekä sosiaaliviranomaisilta silloin, kun tiedoilla on vaikutusta eläinten hoitoon ja pitoon. Lisäksi valvontaviranomaisella on oikeus saada tarvittavia tietoja muilta tahoilta, jotka ovat olleet ammatillisesti tekemisissä kyseisen kohteen kanssa, kuten esimerkiksi teurastamoilta, rehumyyjiltä ja eläinlääkäriasemilta.

10.3 Luvan peruuttaminen

Lupa voidaan peruuttaa ja laitos tai sen osa sulkea, jos luvan ehdot eivät enää täyty eikä toiminnanharjoittaja korjaa tilannetta. Luvan myöntämisen ehdot löytyvät tämän ohjeen kohdasta 3.2. Luvan peruuttamisen ja laitoksen sulkemisen sijaan lupaa voidaan myös muuttaa ja laitoksen osa sulkea, jos se on eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta riittävää. Valvontaviranomaisen asettama määräaika voi olla enintään kaksi vuotta. Käytännössä asetettavat määräajat ovat tätä lyhyempiä. Aluehallintoviraston on tarvittaessa tarkastettava laitos ennen luvan peruuttamista tai sen muuttamista.

Tarvittaessa toiminnanharjoittajan tulee myydä tai muutoin luovuttaa kielletyssä toiminnassa käytetyt eläimet. Keskeistä on se, että eläinten hyvinvoinnille ei aiheudu haittaa luvan peruuttamisesta. Aluehallintovirasto hyväksyy tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi niin, että eläimille aiheutuva haitta minimoidaan ja kieltoa noudatetaan. Jos muut toimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai kohtuudella mahdollisia, eläimet on lopetettava. Eläintarhojen osalta on pyrittävä turvaamaan luonnonvaraisen eläimistön suojelun ja biologisen monimuotoisuuden suojelun tavoitteet. Käytännössä suojelutavoitteet on otettava huomioon esimerkiksi päätettäessä suojeluarvoltaan merkittäviin eläinlajeihin kuuluvien eläinten uudelleen sijoittamisesta tai lopettamisesta.

Luvanvaraista eläintenpitoa tai muuta eläimiin liittyvää luvanvaraista toimintaa harjoittavien tulee noudattaa eläinten hyvinvointilainsäädännön yleisiä vaatimuksia sekä toiminalle säädettyjä lisävaatimuksia, joiden rikkomisesta on säädetty hyvinvointilain rangaistussäännöksissä (EHL 109 §).

10.4 Luvanvaraisen toiminnan valvonnasta perittävät maksut

Eläinten hyvinvointilain mukainen eläintarhan, pysyvän eläinnäyttelyn, sirkuksen tai kiertävän eläinnäyttelyn lupa on maksullinen. Luvan hinta määräytyy aluehallintovirastojen maksuista annetun asetuksen mukaisesti.

Luvanvaraiseen kohteeseen epäilyn perusteella tai ilman epäilyä tehtävä eläinsuojeluvalvonta on maksutonta. Jos kuitenkin valvonnan yhteydessä havaitaan, että toiminnassa on puutteita tai epäkohtia, jotka edellyttävät uutta tarkastusta tilanteen korjaamisen todentamiseksi, on tämä ns. uusintatarkastus maksullinen. Tarkastuksesta peritään maksu ko. valvontaviranomaisen hinnaston mukaisesti.