Ohje metsästäjille toimintaan ASF-lisärajoitusvyöhykkeellä

Ohjeen nimi	Ohje metsästäjille toimintaan ASF-lisärajoitusvyöhykkeellä
Ohjenumero/versio	6826/04.01.00.01/2026/1
Voimaantulopäivä	10.9.2026

Ruokavirasto on perustanut lisärajoitusvyöhykkeen afrikkalaisen sikaruton (ASF) vuoksi. Tämä ohje on suunnattu metsästäjille ja koskee taudintorjuntatoimenpiteitä metsästyksen yhteydessä lisärajoitusvyöhykkeellä.

Lisärajoitusvyöhykkeellä metsästys on sallittu. Luonnonvaraisten villisikojen ruhojen sekä luonnonvaraisista villisioista saatavien tuoreen liha, lihavalmisteiden sekä muiden tuotteiden ja sivutuotteiden siirtäminen lisärajoitusvyöhykkeellä tai lisärajoitusvyöhykkeeltä sen ulkopuolelle on kielletty. Poikkeuksena on villisian lihan käyttö metsästäjän omassa taloudessa tämän ohjeen mukaisesti ASF-tutkimusten jälkeen.

1. Taudintorjuntatoimenpiteet lisärajoitusvyöhykkeellä

Ruokaviraston päätöksen mukaiset taudintorjuntatoimenpiteet lisärajoitusvyöhykkeellä

Kartta lisärajoitusvyöhykkeestä

2. Näytteet metsästetyistä villisioista ASF-tutkimuksiin

Metsästäjien on toimitettava seurantanäytteet kaikista lisärajoitusvyöhykkeellä ammutuista luonnonvaraisista villisioista tutkittavaksi ASF:n varalta. Ota näytteet mahdollisimman pian eläimen kuoleman jälkeen. Näytteeksi otetaan:

munuainen (isosta villisiasta osa munuaista)
perna (isosta villisiasta osa pernaa)
erta verinäyteputkeen

Näytteenotto-ohjeet, lähete- ja palkkiolaskulomakkeet ja -ohjeet

Ruokavirasto maksaa palkkion lisärajoitusvyöhykkeellä metsästetyistä villisioista lähetetyistä näytteistä.

Villisian liha voidaan käyttää elintarvikkeeksi metsästäjän omassa taloudessa, kun ASF-tutkimustulos on varmistunut negatiiviseksi eli tautia ei ole todettu. Ruokavirasto lähettää metsästäjälle tutkimustodistuksen tuloksista. Jos näytteestä todetaan ASF-virusta, siitä ilmoitetaan metsästäjälle erikseen.

Jos lisärajoitusvyöhykkeeltä peräisin olevan villisian lihaa ei käytetä metsästäjän omassa taloudessa, villisian ruho on hävitettävä. Näytteet ASF-tutkimuksiin on kuitenkin otettava.

Huom! Merkitse lähetteeseen, että näytteet ovat lisärajoitusvyöhykkeeltä sekä villisialle antamasi yksilöivä tunniste. Jos käytät uusinta versiota lähetteestä, näille on lähetteessä omat kohtansa. Jos käytät vanhempaa versiota lähetteestä, kirjaa tiedot Muita huomioita -kohtaan.

Ruokavirasto tutkii metsästäjien lisärajoitusvyöhykkeeltä lähettämiä seurantanäytteitä kahdesti viikossa, jotta metsästäjät saavat näytetulokset mahdollisimman nopeasti. Muista tätä varten laittaa lähetteeseen, että näytteet ovat lisärajoitusvyöhykkeeltä.

2.1 Ruhon tunnistaminen

Jotta näytteet ja tutkimustulokset voidaan yhdistää oikeaan villisian ruhoon, merkitse ruho esimerkiksi näin: anna villisian ruholle valitsemasi yksilöivä tunniste. Se voi olla esimerkiksi juokseva numero eli kuinka mones ampumasi villisika (lisärajoitusvyöhykkeen voimassa ollessa) kyseinen villisika on sekä nimikirjaimesi (esim. metsästäjä Taneli Kauppisen viides lisärajoitusvyöhykkeeltä ampuma villisika saisi tunnisteen 5TK). Merkitse tunniste ruhoon selkeästi esimerkiksi elintarvikekäyttöön soveltuvalla värillä tai laittamalla ruhoon kiinni lappu, johon kirjoitat tunnuksen. Sekä lapun että kynän, jolla kirjoitat tunnisteen lappuun, on tärkeä olla sellaisia, että tunnisteesta saa selvän, vaikka lappu kastuisi tai sotkeentuisi. Jos samassa lahtivajassa, kylmiössä tms. säilytetään useamman metsästäjän ampumia villisikoja, on tärkeä varmistaa, että tunniste on sellainen, ettei se voi olla sama kuin muiden samassa tilassa olevien villisikojen tunnisteet. Jos paloittelet ruhon säilytyksen ajaksi, merkitse jokainen pakkaus villisialle antamallasi yksilöivällä tunnisteella. Jos ASF-näytetulos olisikin positiivinen, kaikki pakkaukset saataisiin yhdistettyä näytetulokseen ja hävitettyä asianmukaisesti. Kirjaa näytelähetteeseen ja omaan kirjanpitoosi villisian ampumispaikan koordinaatit, näytteenottopäivä, yksilöivä tunniste sekä tieto siitä, missä lahtivajassa, kylmiössä tai muussa tilassa ruho tai pilkottu liha on säilytyksessä. Antamasi yksilöivä tunniste tulee näkymään Ruokaviraston tutkimustodistuksessa, joten saat sen avulla yhdistettyä ruhon tai pilkotun lihan oikeaan tutkimustodistukseen.

Jos merkitsemiseen ei ole mahdollisuutta, pidä tietyssä lahtivajassa tai kylmiössä kerralla vain yhtä villisian ruhoa tai yhden villisian pilkottua lihaa, kunnes ASF-tutkimukset ovat valmiita. Kirjaa tällöin näytelähetteeseen ja omaan kirjanpitoosi villisian ampumispaikan koordinaatit, näytteenottopäivä sekä tieto siitä, missä lahtivajassa, kylmiössä tai muussa tilassa ruho tai pilkottu liha on säilytyksessä. Näytteenottopäivä tulee näkymään Ruokaviraston tutkimustodistuksessa, joten saat sen avulla yhdistettyä ruhon tai pilkotun lihan oikean tutkimustodistukseen. Sekaantumisen välttämiseksi kuitenkin suositellaan, että ruho/liha merkitään aina yksilöivällä tunnisteella.

3. Kuolleena löydetyt ja sairaat villisiat

Jos löydät itsestään kuolleen tai sairaalta vaikuttavan villisian tai kolarivillisian, ilmoita siitä viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai valtioneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri huolehtii näytteenotosta. Itsestään kuolleet ja sairaalta vaikuttaneet lopetetut villisiat tulee saada ASF-tutkimuksiin. Myös pitkään kuolleena ollut ja pilaantunut ruho pitää tutkia ASF-viruksen varalta. Sairaalta vaikuttavaa riistaeläintä ei pidä käyttää elintarvikkeeksi eikä sitä pidä antaa koirien tai muiden eläinten ruuaksi edes kypsennettynä. Ruho pitää jättää odottamaan kunnaneläinlääkärin antamia käsittelyohjeita.

4. Saaliiksi saadun villisian käsittely

Lisärajoitusvyöhykkeellä villisian ruhon saa siirtää sellaiseen paikkaan lisärajoitusvyöhykkeen alueella, jossa ruho voidaan säilyttää ASF-tutkimusten ajan. Ennen tutkimustulosten valmistumista ruhoa ei saa siirtää muualle.

Kun käsittelet metsästetyn villisian ruhoa, on hyvä toimia niin, että maastoon jää mahdollisimman vähän verta, eläimen osia tai eritteitä. Jos eläimessä olisi ASF tai jokin muu tarttuva tauti, voidaan huolellisella toiminnalla vähentää taudinaiheuttajien leviämistä ympäristöön ja tautien tarttumista muihin eläimiin. Kaadon jälkeen kuljeta villisika suojattuun tilaan (esim. lahtivaja), jossa se voidaan teurastaa hygieenisesti loppuun. Omaan käyttöön tarkoitetun villisian voi käsitellä haluamassaan tilassa. Lisärajoitusvyöhykkeellä villisian ruhojen toimittaminen hyväksyttyyn riistankäsittelylaitokseen on kielletty. Kuljeta villisian ruho avaamatta sen vatsaonteloa, jotta ruhon sisään ei kulkeudu likaa ja jotta ruhosta ei jää nesteitä tai muuta mahdollisesti tartunnanvaarallista ainesta maastoon. Jos metsästäjä haluaa käyttää metsästämiensä villisikojen lihaa omassa taloudessaan, tilassa on hyvä olla kylmäsäilytystilat, jotta villisikojen ruhot säilyvät, kunnes tutkimukset ASF:n varalta ovat valmiita. Ruhoja ei saa siirtää tilasta ennen kuin ne on tutkittu kielteiseksi ASF:n varalta. Ruhot tai ruhon osat voi säilyttää tilan yhteydessä olevassa pakastimessa ASF-tutkimusten ajan. Pakastin olisi hyvä olla erillinen, vain tähän käyttötarkoitukseen varattu.

Metsästetyt, terveeltä vaikuttavat villisiat voidaan käsitellä samoissa tiloissa kuin muut riistaeläimet. Lisärajoitusvyöhykkeellä on suositeltavaa, että villisian ruho käsitellään eri aikaan kuin muut riistaeläinlajit ja tila puhdistetaan ja desinfioidaan heti villisikojen käsittelyn jälkeen. Jos yksikin villisika on ASF-tutkimuksissa positiivinen, kaikkia lahtivajassa olevia ruhoja pidetään tartuntavaarallisina. Siinä tapauksessa Ruokavirasto järjestää niiden kaikkien hävittämisen.

Kun negatiivinen ASF-tutkimustulos on saatu, kyseisen villisian lihan saa käyttää metsästäjän omassa taloudessa ja tällöin lihan saa viedä myös lisärajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle. Lisärajoitusvyöhykkeeltä peräisin olevan villisian lihaa ei saa luovuttaa oman talouden ulkopuolelle.

Omassakin taloudessa käytettävän villisianlihan osalta Ruokavirasto suosittelee ottamaan trikiininäytteen ja odottamaan tulosta ennen lihan syömistä. Näytteet tulee lähettää trikiininäytteitä tutkivaan Ruokaviraston hyväksymään muuhun laboratorioon tai maksulliseen tutkimukseen Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan.

Metsästettyjen villisikojen ruhojen käsittelyssä on hyvä noudattaa toimintatapoja, joilla huolehditaan elintarviketurvallisuudesta ja estetään metsästetyssä eläimessä mahdollisesti esiintyvien tautien leviäminen muihin eläimiin tai ihmisiin. Villisioilla voi olla bakteeri-, virus- ja loistauteja, joiden ehkäisyn takia on hyvä toimia huolellisesti ja hygieenisesti. Ohjeistusta ja suosituksia saaliiksi saadun villisian käsittelystä

4.1 Teurasjätteiden ja muiden jätteiden käsittely ja hävittäminen

Lisärajoitusvyöhykkeellä metsästettyjen villisikojen teurasjätteet on hävitettävä niin, että villisiat tai muut luonnonvaraiset eläimet eivät pääse niitä syömään tai levittelemään. Teurasjätteet voidaan haudata maahan. Hautaaminen tehdään siellä, missä eläin on teurastettu loppuun ja se voidaan tehdä loppuun teurastuksen jälkeen jo ennen ASF-tutkimusten valmistumista. Kuopan tulee olla riittävän syvä, jotta teurasjätteiden päälle tulee riittävän paksu maakerros (suositus vähintään 1 m), kun ne peitetään. Jos lahtivajan läheisyydessä on teurasjätteille valmiiksi kaivettu syvä kuoppa, sen tulisi olla ympäröity aidalla. Kuopan päällä tulee olla kansi, joka peittää teurasjätteet, kunnes teurasjätteet peitetään maalla. Teurasjätteitä ja eläimen osia ei saa haudata muovisäkissä tai muussa maatumattomassa pakkauksessa. Hautaamispaikan valinnassa tulee ottaa huomioon, ettei hautaamisesta aiheudu vaaraa pohja- tai kaivovedelle. Hautaamispaikan tulee olla tarvittaessa tunnistettavissa jälkikäteen, esimerkiksi koordinaattien avulla.

Teurasjätteet voidaan toimittaa myös sivutuotteiden käsittelylaitokseen tai poltettavaksi jätteenpolttolaitokseen. Ruokavirasto ohjeistaa asiasta erikseen.

Lisärajoitusvyöhykkeellä metsästettyjen villisikojen teurasjätteitä ei saa käyttää haaskaruokinnassa.

Hävitä muut villisikojen metsästyksessä syntyvät jätteet, kuten kertakäyttöiset jätesäkit, suojamuovit ja -käsineet sekajätteenä. Sekajätteet toimitetaan jätekeräykseen.

Jos lisärajoitusvyöhykkeeltä peräisin olevan luonnonvaraisen villisian lihaa ei käytetä metsästäjän omassa taloudessa, villisian ruho on hävitettävä näytteenoton jälkeen. Ruho on joko haudattava tai toimitettava sivutuotteiden käsittelylaitokseen. Hautaaminen tehdään sen paikan läheisyyteen, jossa villisika on ammuttu. Ruho haudataan vähintään 1 metrin syvyyteen ja se on peitettävä heti. Hautaamispaikan valinnassa tulee ottaa huomioon, ettei hautaamisesta aiheudu vaaraa pohja- tai kaivovedelle. Hautaamispaikan tulee olla tarvittaessa tunnistettavissa jälkikäteen, esimerkiksi koordinaattien avulla. Ohjeita hautaamiseen Ruokavirasto ohjeistaa erikseen ruhojen toimittamisesta sivutuotteiden käsittelylaitokseen.

4.2 Tilojen, välineiden ja varusteiden pesu ja desinfiointi

Puhdistuksessa ja desinfioinnissa noudatetaan ohjetta Saaliiksi saadun villisian käsittely (kohdat 3.5 ja 3.6).

4.3 Sairaaksi epäillyn villisian käsittely

Jos saaliiksi on saatu sairas villisika tai saaliiksi saatua eläintä epäillään sairaaksi, tulee siitä ilmoittaa viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai valtioneläinlääkärille. Sairasta tai sairaaksi epäiltyä villisikaa ei saa siirtää eikä avata tai suolistaa ennen kuin kunnaneläinlääkäri on antanut siihen luvan. Jos suolistus on aloitettu, ennen kuin epäily sairaudesta herää, jätetään eläimen ruho ja sen muut osat odottamaan paikalleen, kunnes kunnaneläinlääkäriltä on saatu tarkemmat ohjeet tehtävistä toimista. Ruho on hyvä peittää pressulla tai nostaa esimerkiksi peräkärryyn odottamaan, jotta muut eläimet eivät pääse sitä tutkimaan. Sairaaksi epäillyn eläimen eritteillä tai verellä likaantuneet työvälineet, suojavaatteet ja muut tavarat tulee käsitellä niin, ettei mahdollista tartuntaa levitetä muualle. Likaantuneet varusteet ja välineet pestään huolellisesti.

5. Tartunnan leviämisen estäminen sikatiloille

Luonnonvaraisesta villisiasta saadun lihan ja käsittelemättömien sivutuotteiden, villisian osien sekä materiaalien ja välineiden, jotka voivat olla afrikkalaisen sikaruton viruksen saastuttamia, vieminen tartuntavyöhykkeellä tai lisärajoitusvyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin on kiellettyä.

Riistaeläinten ruhoja, nahkoja tai metsästysvälineitä ei pidä käsitellä missään kotieläintiloissa. Villisikojen ruhojen ja lihan käsittelyn jälkeen tulee huolehtia tarkasti tautisuojauksesta eli peseytyä ja huolehtia vaatteiden ja varusteiden vaihdosta ennen sikatilalla työskentelyä. Ruokavirasto suosittelee, että sikatilalla asuvat tai työskentelevät henkilöt eivät osallistuisi villisikojen metsästykseen lisärajoitusvyöhykkeellä.