Nanopartikkelit
Nanoteknologia hyödyntää nanokokoisia, halkaisijaltaan 1-100 nanometriä olevia hiukkasia eli niin sanottuja nanopartikkeleita. Yksi nanometri (nm) on millimetrin miljoonasosa (1 nm = 10 –9 m). Nanopartikkelien erityiset ominaisuudet perustuvat niiden suureen pinta-ala/ massasuhteeseen ja erityisiin fysikaaliskemiallisiin ominaisuuksiin. Nanomittakaavassa materiaalin kemialliset, fysikaaliset ja biologiset ominaisuudet ovat joko huomattavasti parempia tai täysin erilaisia verrattuna tavanomaisiin materiaaleihin. Nanopartikkelit ja -materiaalit voidaan jakaa niiden fysikaaliskemiallisten ominaisuuksien mukaan hiileen perustuviin nanopartikkeleihin, dendrimeereihin, metallinanopartikkeleihin ja nanokokoisiin mineraaleihin, nanokomposiittimateriaaleihin sekä biomolekyyleihin ja muihin biomateriaaleihin.
Turvallisuus ja riskit
Nanoluokkaa olevien partikkelien ja -materiaalien hyödyntäminen elintarvikkeissa ja elintarvikepakkauksissa luo suuria odotuksia elintarvikekehitykselle. Samaan aikaan tutkijat ja viranomaiset pohtivat teknologian mahdollisia turvallisuusriskejä.
Nanohiukkasilla on uusia ominaisuuksia, jotka ovat yhteydessä pieneen kokoon, fysikaaliskemiallisiin ominaisuuksiin, kemialliseen rakenteeseen ja pintaosien rakenneaktiivisuuteen. Näitä ominaisuuksia hyödynnetään nanoteknologisissa sovellutuksissa, mutta samalla juuri näihin ominaisuuksiin saattaa liittyä terveysriskejä.
Nanohiukkasia esiintyy luonnostaan elintarvikkeissa. Elintarvikkeiden nanoteknologiasovelluksiin liittyvässä turvallisuuskeskustelussa huomio tulisi kiinnittää tarkoituksellisesti valmistettujen nanopartikkelien ja -materiaalien mahdollisiin riskeihin.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on julkaissut lausunnon tarkoituksellisesti valmistettujen nanomateriaalien turvallisuudesta ja riskinarvioinnista. Lausunnon mukaan elintarvikkeiden nanosovellusten turvallisuudesta tarvitaan lisää tutkimuksia. Tutkimustiedon tarve on suuri, sillä erityyppiset nanomateriaalit lisääntyvät nopeasti ja nanopartikkelien haitallisten ominaisuuksien yleistäminen on mahdotonta.
Lainsäädäntö
Nanomateriaaleja sisältäville elintarvikkeille ei ole EU:ssa eikä Suomessa erillistä lainsäädäntöä. Nanomateriaaleista säädetään yleisesti elintarvikelainsäädännön avulla. Uuselintarvikkeita sekä elintarvikeparanteita koskevat säädökset ottavat huomioon nanoteknologian ja nanopartikkelien käytön elintarvikkeissa. Nanomateriaalien käyttö on luvanvaraista ja niiden turvallisuus tulee varmistaa lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaisesti nanomateriaaleista on annettava tieto elintarvikkeiden pakkauksissa.
Nanomateriaalien valvonta
Nanomateriaalien valvonta on tavanomaista elintarvikevalvontaa. Toimija vastaa itse tuotteidensa turvallisuudesta ja säädöstenmukaisuudesta. Koska analyyttinen valvonta ei ole vielä mahdollista nanopartikkeleille, viranomaisvalvonta pohjautuu koostumuksen kuvauksen, pakkausmerkintöjen ja kaupallisten asiakirjojen valvontaan.