Kaikkia materiaaleja ja tarvikkeita, jotka ovat suoraan tai välillisesti kosketuksissa elintarvikkeisiin, kutsutaan elintarvikekontaktimateriaaleiksi tai lyhyemmin kontaktimateriaaleiksi.
Kontaktimateriaaleja ovat muun muassa:
- Elintarvikkeiden pakkausmateriaalit kuten muovipussit, muovikalvot, paperipussit, kartonkilaatikot, foliot, kertakäyttöastiat
- astiat ja ruokailuvälineet
- ruoanvalmistusvälineet kuten kattilat, paistinpannut ja uunipellit, kauhat ja vispilät
- ruoanvalmistuslaitteet kuten yleiskone, vispauskone, mehupuristin ja kahvinkeitin
- ruoanvalmistuslaitteiden osat kuten laitteiden tiivisteet, letkut, putket ja rattaat.
- erilaiset pinnat kuten työpöytäpinnat, kuljetinhihnat, suodatuskankaat ja niin edelleen.
- Erilaiset lopullisten kontaktimateriaalien valmistuksessa käytettävät välimateriaalit kuten painovärit, muovigranulaatit, muovin ja lisäaineiden seokset, sellu ja keramiikan lasitteet ja saviainekset.
Esimerkkinä välillisestä ja suorasta elintarvikekosketuksesta on keksipakkaus, jossa keksit on ensin pakattu läpinäkyvään muoviin (suora elintarvikekosketus) ja vielä sen jälkeen kartonkipakkaukseen (välillinen elintarvikekosketus).
Lainsäädännössä (EU-asetus 1935/2004) on määritelty 17 erilaista elintarvikekontaktimateriaalia, joita ovat aktiiviset ja älykkäät materiaalit ja tarvikkeet, muovi, paperi ja kartonki, kumi, korkki, puu, metallit ja metalliseokset, sideaineet kuten esimerkiksi liimat, painovärit, keramiikka, lasi, ioninvaihtohartsit, tekstiilit, vahat ja pinnoitteet, regeneroitu selluloosa ja silikonit. Käytännössä kontaktimateriaalit koostuvat usein monista erilaisista materiaalityypeistä, joita on yhdistelty haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi.
Kaikki materiaalit ja tarvikkeet, jotka on tarkoitettu olemaan kosketuksessa elintarvikkeeseen, ovat jo kosketuksessa elintarvikkeeseen tai joiden voidaan olettaa joutuvan kosketukseen elintarvikkeen kanssa, ovat siten kontaktimateriaaleja.