Elintarvikealan toimijoille ja valvojille ohjeistusta afrikkalaisesta sikarutosta (ASF)

Afrikkalaista sikaruttoa (African Swine Fever, ASF) ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta uhka sen leviämisestä Suomeen on kasvanut. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen.

Tässä ohjeistuksessa käsitellään afrikkalaiseen sikaruttoon liittyviä tautiriskiasioita, jotka koskevat elintarvikealan toimijoiden toimintaa (lihan ja tuotteiden käsittely, erilläänpito, jäljitettävyys, takaisinvedot, tilojen ja laitteiden puhdistustoimet, jätehuolto). 

Ohjeistus on tarkoitettu tuotantosikojen ruhoja ja lihaa käsitteleville ja/tai sianlihasta tuotteita valmistaville elintarvikealan toimijoille sekä valvontaviranomaisille. Tuotantosikoihin luetaan mukaan myös tarhatut villisiat.

Tähän ohjeistuskokonaisuuteen kannattaa perehtyä jo etukäteen, vaikka ohjeistus on tarkoitettu tilanteeseen, jossa Suomessa on ilmennyt ASF-epäily tai -tapaus. Ohjeistusta päivitetään tarvittaessa. ASF-tartuntatilanteessa Ruokavirasto ja muut viranomaiset antavat toimijoille tapauskohtaiset toimintaohjeet ja määräykset.

Lakisääteisesti vastustettavien eläintautien toimenpiteet ja rajoitukset perustuvat eläintautilainsäädäntöön. Aluehallintovirasto, käytännössä läänineläinlääkäri, vastaa eläintautilain mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta, käyttäen apunaan kunnallista valvontayksikköä tai teurastamossa virkaeläinlääkäriä (tarkastuseläinlääkäriä).

Jos afrikkalainen sikarutto todetaan kotieläimenä pidettävässä siassa, Ruokavirasto perustaa tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, joka jakaantuu suoja- ja valvontavyöhykkeeksi.  Jos afrikkalainen sikarutto todetaan luonnonvaraisessa villisiassa, Ruokavirasto perustaa löytöpaikan ympärille tartuntavyöhykkeen. Suoja- ja valvontavyöhykkeellä ja tartuntavyöhykkeellä on voimassa hieman erilaiset rajoitukset ja kiellot. Kun EU myöhemmin vahvistaa rajoitusvyöhykkeet, niitä kutsutaan rajoitusvyöhykkeeksi III (tartunta kotieläimenä pidettävissä sioissa), rajoitusvyöhykkeeksi II (tartunta luonnonvaraisissa villisioissa) ja rajoitusvyöhykkeeksi I (ei ASF-tartuntaa, puskurivyöhyke). Eri vyöhykkeitä koskevat yleiset rajoitukset on selostettu yksityiskohtaisesti Ruokaviraston internetsivulla Rajoitukset ASF-tapauksessa

Sianlihaa käsittelevän elintarvikehuoneiston toiminnalle saatetaan asettaa rajoituksia, jos toiminta sijaitsee rajoitusvyöhykkeellä tai toiminnassa käytetään sellaisten sikojen lihaa, jotka ovat peräisin rajoitusvyöhykkeeltä. Ruokavirasto vastaa toimijoiden tiedottamisesta vyöhykkeiden perustamisen yhteydessä käyttäen apunaan muita valvontaviranomaisia. Myös toimijan velvollisuuksiin kuuluu selvittää ja noudattaa mahdollisen rajoitusvyöhykkeen rajoituksia.

Teurastamotoimijoiden ja teurastamojen virkaeläinlääkärien on hyvä huomioida tämä ohjeistus myös toimijoiden omaa eläintautilain säätämää valmiussuunnitelmaa tarkasteltaessa.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin. Esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

Ohjeistus jakautuu seuraaviin kokonaisuuksiin:

Mikä on afrikkalainen sikarutto, ASF? 

Perustiedot afrikkalaisesta sikarutosta (ASF) kerrotaan Ruokaviraston sivulla: https://www.ruokavirasto.fi/asf

Muuta aiheeseen liittyvää aineistoa

Lainsäädäntöä

Sivu on viimeksi päivitetty 14.10.2025