Kansainvälisillä elintarvikekuljetuksilla tarkoitetaan valtion rajan ylittäviä kuljetuksia, joita voidaan tehdä maa- ja rautatiekuljetuksina, merikuljetuksina tai lentokuljetuksina.
Suomi on liittynyt vuonna 1981 helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevaan sopimukseen (ATP-sopimus). Sopimuksessa määritellään kuljetuskalustoa koskevat rakenteelliset vaatimukset sekä ATP-sopimuksen soveltamisala. ATP-sopimus koskee maa- ja rautatiekuljetuksia sekä maakuljetusvälineillä tehtäviä alle 150 km pitkiä merikuljetuksia. ATP-sopimusta sovelletaan valtiosopimukseen liittyneissä maissa.
ATP-sopimus on lisävaatimus helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainväliselle kuljetustoiminnalle. Valtiosopimus (ATP-sopimus) on saatettu voimaan tasavallan presidentin antamalla asetuksella (SopS 48/1981) ja sopimuksen valvonnasta on säädetty elintarvikelaissa (297/2021) sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (971/2006).
ATP-sopimukseen kuulumattomien tuotteiden kuljetus
Suomalaisissa kuljetusvälineissä ATP-sopimukseen kuulumattomat tuotteet tulee kuljettaa elintarvikelain nojalla rekisteröidyissä kuljetusvälineissä ja kuljetuksissa tulee noudattaa toimijan laatimaa omavalvontaa.