PPWR artiklan 7 vaatimukset muovisten elintarvikepakkausten sisältämästä kierrätysmuovista ja sen määrästä 

1. Markkinoille saatetun pakkauksen jokaisen muoviosan on sisällettävä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2030 seuraava vähimmäisprosenttiosuus, joka on laskettu valmistuslaitos- ja -vuosikohtaisena keskiarvona liitteessä II olevassa taulukossa 1 tarkoitettua pakkaustyyppiä ja -muotoa kohti, kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä hyödynnettyä kierrätysmateriaalia:
   1. Kontaktimateriaalipakkaukset, joiden pääaineosa on polyetyleenitereftalaatti (PET-muovi), lukuun ottamatta kertakäyttöisiä muovisia juomapulloja: 30 prosenttia;
   2. Muista muovimateriaaleista kuin PET-muovista valmistetut kontaktimateriaalipakkaukset, lukuun ottamatta kertakäyttöisiä muovisia juomapulloja: 10 prosenttia;
   3. Kertakäyttöiset muoviset juomapullot: 30 prosenttia.
      
      
2. Markkinoille saatetun pakkauksen jokaisen muoviosan on sisällettävä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2040 seuraava vähimmäisprosenttiosuus, joka on laskettu valmistuslaitos- ja -vuosikohtaisena keskiarvona liitteessä II olevassa taulukossa 1 tarkoitettua pakkaustyyppiä ja -muotoa kohti, kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä hyödynnettyä kierrätysmateriaalia:
   1. 1. Kontaktimateriaalipakkaukset, joiden pääaineosa on PET-muovi, lukuun ottamatta kertakäyttöisiä muovisia juomapulloja: 50 prosenttia;
      2. Muista muovimateriaaleista kuin PET-muovista valmistetut kontaktimateriaalipakkaukset, lukuun ottamatta kertakäyttöisiä muovisia juomapulloja: 25 prosenttia;
      3. Kertakäyttöiset muoviset juomapullot: 65 prosenttia;

Poikkeukset kierrätysmuovivaatimuksille

Kierrätysmuovin määrää koskevat vähimmäisvaatimukset muovipakkauksissa eivät koske imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja muovipakkauksia.

Lisäksi asetuksen 7 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta

1. muovipakkauksiin, joiden on tarkoitettu olevan kosketuksessa elintarvikkeen kanssa, jos kierrätysmateriaalin osuus vaarantaa ihmisten terveyden ja johtaa siihen, että pakatut tuotteet eivät ole asetuksen (EY) N:o 1935/2004 mukaisia;
2. muoviosiin, joiden osuus koko pakkausyksikön kokonaispainosta on alle 5 prosenttia.” 

Jotta 7 artiklan 5 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta voidaan soveltaa, teknisissä asiakirjoissa on täsmennettävä kunkin sellaisen muoviosan osalta, jonka osuus pakkausyksikön kokonaispainosta on vähintään 5 prosenttia, siinä käytetty polymeeri.

Niissä on vahvistettava, että ottaen huomioon pakkauksen aiottu käyttötarkoitus ja kohde

• ”asetuksen (EU) 2022/1616 liitteessä I ei mainita kyseiselle polymeerille sopivaa kierrätystekniikkaa” ja että
• ”teollisessa mittakaavassa ei ole saatavilla kierrätystekniikkaa kyseisen polymeerin valmistamiseksi mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa kuvattujen menetelmien mukaisesti”. 

Komissio julkaisee vuoden 2026 lopussa kierrätysmuovin laskentaa koskevat ohjeet.

Komissio arvioi 1. tammikuuta 2028 mennessä, onko tarpeen myöntää lisäpoikkeuksia kierrätysmateriaalin osuutta koskevista velvoitteista muovipakkausten osalta.

Elintarvikekontaktimateriaaleissä käytettävän kierrätysmuovin vaatimukset

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvan kierrätysmuovin on täytettävä komission asetuksessa (EU) 2022/1616 (26) asetetut vaatimukset, mukaan lukien kierrätystekniikoita koskevat vaatimukset (resitaali 50)

Oletuksena on tällä hetkellä, että kemiallisesta kierrätyksestä saatu muovi voidaan ottaa laskennassa huomioon mekaanisesta kierrätyksestä tulevan kierrätysmuovin lisäksi.

Tämä selviää kuitenkin vasta, kun artiklan 7 täytäntöönpanoa koskeva säädös ja ohjeet laskentaan julkaistaan (näillä näkymin 31.12.2026), tällä hetkellä tulkinta on vielä hieman epävarma.

PPWR:n määritelmiä

49)’kontaktimateriaalipakkauksella’ pakkausta, joka on tarkoitettu käytettäväksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (56), asetuksen (EY) N:o 1935/2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 767/2009 (57) tai (EY) N:o 1223/2009 (58), asetusten (EU) 2017/745 tai (EU) 2017/746, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/4 (59) tai asetuksen (EU) 2019/6 taikka direktiivien 2001/83/EY tai 2008/68/EY tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/46/EY (60) tai direktiivin 2008/68/EY soveltamisalaan kuuluvissa tuotteissa tai komission päätöksen (EU) 2023/1809 (61) 1 ja 2 artiklassa määritellyissä tuotteissa;

Elintarvikevalvontaviranomainen valvoo PPWR:n edellyttämiä kierrätysmuovipitoisuuksia vain asetuksen (EU) 1935/2004 mukaisista pakkauksista!

Jos valmistaja valmistaa muita PPWR:n mukaisia kontaktimateriaalipakkauksia kuin elintarvikekontaktiin tarkoitettuja muovipakkauksia (mm. lääkepakkauksia, eläinlääkepakkauksia, lääkinnällisten laitteiden pakkauksia, kosmetiikkapakkauksia) , niiden valvonta kuuluu Tukesille.

PPWR:n liitteessä I on esimerkkejä tuotteista, joita pidetään pakkauksina ja joita ei pidetä pakkauksina. Siitä on hyötyä yksittäisten rajatapausten arvioinnissa.

Valmistajan määritelmä

PPWR:n 7 artiklan tulkinnassa keskiöön nousee PPWR:n mukainen valmistajan määritelmä, joka on tarpeen ymmärtää oikein, jotta vaatimukset kohdistuvat oikeaan yritykseen. 

PPWR:n valmistajan määritelmä poikkeaa oleellisesti kontaktimateriaalilainsäädännön tarkoittamasta valmistajasta ja väärinkäsitysten välttämiseksi määritelmää on avattava.

’valmistajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa pakkauksia tai pakattuja tuotteita; kuitenkin niin, että

13) ’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa pakkauksia tai pakattuja tuotteita; kuitenkin niin, että
a) jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö suunnitteluttaa tai valmistuttaa pakkauksen tai pakatun tuotteen omalla
nimellään tai tavaramerkillään, riippumatta siitä, onko pakkauksessa tai pakatussa tuotteessa näkyvissä mahdollisia
muita tavaramerkkejä, ’valmistajalla’ tarkoitetaan kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jollei
b alakohdasta muuta johdu;

b) jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka suunnitteluttaa tai valmistuttaa pakkauksen tai pakatun tuotteen
omalla nimellään tai tavaramerkillään, kuuluu suosituksessa 2003/361/EY, sellaisena kuin sitä sovelletaan
11 päivänä helmikuuta 2025, esitetyn mikroyritystä koskevan määritelmän piiriin, ja luonnollinen henkilö tai
oikeushenkilö, joka toimittaa pakkauksen luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka suunnitteluttaa tai
valmistuttaa pakkauksen omalla nimellään tai tavaramerkillään, sijaitsee samassa jäsenvaltiossa, ’valmistajalla’
tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa pakkauksen;

Perusajatus on, että se, joka päättää pakkauksen ominaisuuksista ja saattaa sen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään, on pakkauksen valmistaja.

Käytännön nyrkkisääntö: Se, kenen nimellä tai tavaramerkillä pakkaus esiintyy markkinoilla, on yleensä PPWR:n tarkoittama valmistaja, vaikka

• Pakkaus olisi ostettu toiselta yritykseltä;
• Pakkaus olisi teknisesti suunniteltu ulkopuolisen toimesta;
• Pakkaus olisi fyysisesti valmistettu kolmannessa yrityksessä.
• Pakkausten toimitusketjussa voi olla vain yksi valmistaja.

Huom! Vaikka toimija ei olisikaan PPWR:n mukainen valmistaja, sillä voi olla muita PPWR:n mukaisia velvollisuuksia (esim. maahantuojan velvollisuudet 18 artikla) ja lisäksi muita velvollisuuksia, joiden toteutumisen valvonnasta ei vastaa elintarvikevalvontaviranomainen vaan Tukes tai LVV.

Esimerkkejä valmistajista

Seuraavassa on esitetty 7 esimerkkitapausta siitä, kuka toimija katsotaan pakkauksen valmistajaksi. Se, kuka katsotaan pakkauksen valmistajaksi, edellyttää kuitenkin aina tapauskohtaista tulkintaa. Esimerkkejä voidaan käyttää tulkinnan tekemisessä. 

Esimerkki 1: Sopimuspakkaaja

Suomalainen elintarvikeyritys omistaa tuotemerkin ja valmistuttaa pakkauksia tällä tuotemerkillä.

Erillinen suomalainen yritys hoitaa elintarvikkeiden pakkaamisen.

Pakkaaja ei myy tuotetta omalla nimellään, vaan valmistuttajana toimivan elintarvikeyrityksen tuotemerkillä.

→ Elintarvikeyritys on PPWR:n tarkoittama valmistaja. → Pakkaaja toimii palveluntarjoajana eli sopimuspakkaajana  

Esimerkki 2: Kauppaketjun oma merkkituote

Kauppaketjulla on oma private label tuote.

Varsinainen elintarvike valmistetaan ja pakataan toisessa yrityksessä.

Pakkaus on suunniteltu ja valmistettu private label -brändille.

→ Kauppaketju on PPWR:n tarkoittama valmistaja, koska tuote ja pakkaus saatetaan markkinoille sen omalla tavaramerkillä.

Pakkaus voi sisältää myös pakkausvalmistajan tai elintarvikevalmistajan tunnuksia, mutta se ei muuta valmistajan asemaa.

Esimerkki 3: Pakkauksen valmistajan omat pakkaukset

Suomalainen yritys valmistaa omalla nimellään tai tavaramerkillään muovipakkauksia.

Sama yritys saattaa pakkaukset markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään, esim. myy pakkauksia verkkokaupassaan tai toisen toimijan ylläpitämällä verkkoalustalla sekä suomalaisessa vähittäismyymälässä omalla nimellään tai tavaramerkillään.

→ Pakkauksen valmistaja on PPWR:n tarkoittama valmistaja.

Maahantuojan rooli ja vastuut

Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan 17 alakohdan mukaan maahantuojalla tarkoitetaan ”unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavan pakkauksen markkinoille”.

Maahantuojan määritelmä eroaa Suomen elintarvikelain (MMM) 297/2021 kontaktimateriaalien maahantuojan määritelmästä. Elintarvikelain mukaan maahantuojia ovat sekä kolmasmaa maahantuojat että sisämarkkinatuojat, PPWR:n mukaan vain kolmasmaa maahantuojat.

Maahantuojalla on oltava virallinen osoite jäsenvaltiossa täytäntöönpanoa ja markkinavalvontaa koskevan oikeudellisen toimivallan varmistamiseksi ja takeena siitä, että unionissa on vaatimustenmukaisuudesta, jäljitettävyydestä ja korjaavista toimista vastaava toimija.

Maahantuontitilanteissa valmistajarooli määräytyy brändin ja suunnitteluvastuun perusteella, ei sen perusteella, kuka tuo pakkauksen maahan.

Maahantuoja muuttuu valmistajaksi silloin, kun se saattaa tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään. Eli toisin päin ajateltuna: Jos maahantuoja ei käytä omaa nimeään tai tavaramerkkiään, se ei muutu valmistajaksi pelkän maahantuonnin vuoksi.

Maahantuojaa koskee aina velvollisuus (18 artikla) varmistaa ennen markkinoille saattamista, että PPWR:n vaatimukset on täytetty, kuten

• varmistaa artiklan 7 mukaisten kierrätysmuovin osuutta koskevien vaatimusten täyttyminen.

Esimerkki 4: Suomalainen maahantuoja myy valmistajan omalla brändillä

Suomalainen yritys tuo Saksasta suklaata. Pakkauksessa näkyy ainoastaan saksalaisen valmistajan oma tavaramerkki.

→ Suomalainen yritys toimii vain maahantuojana ja jälleenmyyjänä.

→  Saksalainen tavarantoimittaja/valmistaja on PPWR:n tarkoittama valmistaja. Suomalainen maahantuoja ei ole valmistaja tämän kohdan perusteella, koska pakkausta ei ole valmistettu sen omalla nimellä tai tavaramerkillä. Suomalaista maahantuojaa koskevat maahantuojan velvollisuudet varmistaa 7 artiklan mukaiset tiedot kierrätysmuovin pitoisuudesta muovipakkauksessa.

Esimerkki 5: EU:n ulkopuolisen valmistajan pakkaus

Pakkaus valmistetaan Kiinassa Kiinalaisen valmistajan omalla nimellä ja tarvamerkillä.

Suomalainen maahantuoja tuo pakkaukset Suomeen ja myy niitä alkuperäisen valmistajan nimellä tai tavaramerkillä.

→ EU:n ulkopuolinen yritys on pakkauksen valmistaja, koska pakkaus saatetaan markkinoille sen nimellä tai tavaramerkillä. Suomalaista maahantuojaa koskevat maahantuojan velvollisuudet varmistaa 7 artiklan mukaiset tiedot kierrätysmuovin pitoisuudesta muovipakkauksessa.

Esimerkki 6:Verkkokaupan oma tuotemerkki

Suomalainen verkkokauppa tilaa Kiinasta tuotteita. Tuotteisiin lisätään verkkokaupan oma tavaramerkki. Pakkaukset on suunniteltu verkkokaupan brändin mukaan.

→ Verkkokauppa on valmistaja PPWR:n näkökulmasta.

Mikroyrityksiä koskevat poikkeukset

Poikkeuksen edellisiin esimerkkeihin muodostaa b-alakohdan erityissääntö mikroyrityksistä ja samassa jäsenvaltiossa olevasta pakkaustoimittajasta. Silloin valmistajan rooli voi siirtyä pakkaustoimittajalle.

b) jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka suunnitteluttaa tai valmistuttaa pakkauksen tai pakatun tuotteen omalla nimellään tai tavaramerkillään, kuuluu suosituksessa 2003/361/EY, sellaisena kuin sitä sovelletaan 11 päivänä helmikuuta 2025, esitetyn mikroyritystä koskevan määritelmän piiriin, ja luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka toimittaa pakkauksen luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka suunnitteluttaa tai valmistuttaa pakkauksen omalla nimellään tai tavaramerkillään, sijaitsee samassa jäsenvaltiossa, ’valmistajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa pakkauksen;

Esimerkki 7

Suomalainen pienpanimo täyttää mikroyrityksen määritelmän. Se myy juomia omalla tuotemerkillään. Suomalainen pakkauksien valmistaja toimittaa tölkit tai etiketöidyt pakkaukset.

→ Mikroyrityspoikkeuksen edellytykset täyttyvät ja PPWR:n mukainen valmistaja on pakkausyritys, ei pienpanimo

Esimerkki 8

Suomalainen pienpanimo täyttää mikroyrityksen määritelmän. Se myy juomia omalla tuotemerkillään. Pienpanimo maahantuo pakkaukset itse suoraan Ruotsista.

→ Mikroyrityspoikkeusta ei voida soveltaa, koska pakkausten toimittaja ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa. Tällöin PPWR:n mukainen valmistaja on pienpanimo, jonka tavaramerkillä tuote saatetaan markkinoille.