Miksi vihertynyttä perunaa ei pidä syödä?
Vihertynyt peruna sisältää paljon glykoalkaloideja, esimerkiksi solaniinia ja kakoniinia, jotka ovat suurina pitoisuuksina haitallisia terveydelle. Solaniinia on suhteellisen paljon myös varhaisperunoissa, minkä takia niiden syöttämistä pikkulapsille tulisi välttää.
Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä vähittäiskaupoissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa valolta suojattuna. Elintarviketeollisuuden käyttämä raakaperuna saa sisältää glykoalkaloideja korkeintaan 200 mg/kg (Maa- ja metsätalousministeriön asetus 880/2016, Finlex)Voiko itäneitä perunoita syödä?
KTM:n asetuksessa ruokaperunan kaupan pitämisestä (28.6.2006/690) todetaan muun muassa, että ruokaperuna katsotaan laadultaan vialliseksi, jos perunaan on kehittynyt yli 5 millimetriä pitkiä ituja. Jos siis idut ovat aivan pieniä ja peruna tuntuu muuten kovalta ja hyvältä, sen voi kyllä kuoria ja käyttää. Näin etenkin, jos peruna itää vasta ensimmäistä kertaa. Peruna, jossa on suuret idut kannattaa kuitenkin jättää syömättä, luultavasti ne jo maistuvatkin kitkerältä.
Voiko vihreitä tomaatteja käyttää ravinnoksi?
Raa’at vihreät tomaatit sisältävät vihreän perunan tavoin lievästi myrkyllisiä aineita, glykoalkaloideja. Tomaatissa tätä myrkkyä kutsutaan tomatiiniksi ja se saattaa jo pieninä annoksina aiheuttaa muun muassa ripulia, vatsakramppeja, pahoinvointia ja polttavaa tunnetta kurkussa. Tomaatin kypsyessä glykoalkaloidit haihtuvat. Haitallisen glykoalkaloidien takia raakojen vihreiden tomaattien syöntiä käsittelemättömänä tai edes ruoaksi valmistettuna ei suositella.
Toisaalta on olemassa myös tomaattilajikkeita, jotka ovat kypsinäkin vihreitä. Nämä kypsät vihreät tomaatit eivät sisällä glykoalkaloideja ja ovat turvallisia syödä.
Voiko porkkanoista syödä myös mahdolliset vihertyneet kantaosat?
Porkkanan vihreä väri aiheutuu lehtivihreästä, jota muodostuu jos porkkanan kanta altistuu valolle kasvaessaan. Vihreä kanta ei ole myrkyllinen, mutta kitkerän makunsa vuoksi se on hyvä leikata pois.
Miten korvasieni pitää käsitellä ennen syömistä?
Korvasieni sisältää luontaisesti gyromitriini-nimistä myrkkyä. Sen pitoisuuden pienentämiseksi korvasienet on keitettävä vähintään viiden minuutin ajan ja kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä). Keitetyt sienet on huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä. Keitinvettä ei saa käyttää ruoanlaittoon. Myös kuivatut korvasienet on keitettävä edellä mainitun ohjeen mukaan ennen käyttöä.
Korvasienen käsittelyohjeet on oltava saatavilla sienien myyntipaikoissa. Ruokavirasto on julkaissut esitteen korvasienien käsittelystä usealla eri kiellä. Esitteitä voi tilata ja ladata pdf-tiedostoina Ruokaviraston internetsivujen tilauspalvelusta.
Minkä takia palkoineen syötäviä papuja (leikko-, vaha- tai taitepapuja) ei suositella syötäväksi raakoina tai liian lyhyen aikaa keitettyinä?
Monet pavut sisältävät proteiineihin kuuluvaa myrkyllistä lektiiniä (fytohemagglutiniinia). Useat pavut sisältävät lisäksi yhdisteitä, jotka estävät proteiinien hajoamista ruoansulatuskanavassa. Lektiinit eivät ole vesiliukoisia myrkkyjä, kuten esimerkiksi korvasienen gyromitriini, vaan ne ovat valkuaisaineita, jotka tuhoutuvat vain kunnon lämpökäsittelyssä. Huolellinen huuhtelu ja liotus sekä riittävän pitkä keittäminen ovatkin papujen sisältämien myrkkyjen vuoksi erityisen tärkeitä nimenomaan kuivatuissa pavuissa. Tuoreetkin pavut tulee aina kypsentää ennen käyttöä esimerkiksi keittämällä tai höyryttämällä. Papujen sisältämät haitalliset aineet hajoavat vajaan kymmenen minuutin keittämisen jälkeen. Keittoajan pituus riippuu muun muassa papujen paksuudesta. Keittämättömät tai liian lyhyen ajan keitetyt pavut voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen.
Miten kassava on käsiteltävä, jotta sen nauttiminen on turvallista?
Kassava (tunnetaan myös nimellä maniokki ja tapioca) kuoritaan ja puumainen ydin poistetaan, minkä jälkeen kasvi kypsennetään huolellisesti keittämällä tai paistamalla. Keitinvesi on heitettävä pois, sitä ei saa käyttää ruoanlaittoon. Myös pakastettu kassava on käsiteltävä samalla tavalla.
Raakaa kassavaa ei pidä syödä lainkaan, sillä se sisältää luontaisesti syanogeenisia glykosideja, joista vapautuu elimistössä syanidia. Kypsennetyn kassavan syanidipitoisuus on hyvin alhainen, eikä siitä ole haittaa ihmiselle.
Pinjansiementen syömisen jälkeen suuhun voi jäädä karvas ja metallinen maku, joka peittää alleen muut maut ja voi kestää jopa viikkoja. Onko se vaarallista?
Oireet ovat varsin epämiellyttävät, mutta niistä ei aiheudu vaaraa terveydelle. Saksalaisselvityksen mukaan syynä saattaa olla pinjansiemenissä luontaisesti esiintyvät triglyseridit, jotka muodostuvat glyserolista ja pitkäketjuisista tyydyttymättömistä rasvahapoista. Oireet saattavat johtua myös siitä, että pinjansiementen joukkoon on päässyt pihkaa tai jonkin toisen kasvin siemeniä.
Kaikki pinjansiemenet eivät aiheuta oireita, vaan ikävän jälkimaun kehittäneet siemenet ovat olleet lähes poikkeuksetta peräisin Kiinasta. Saksalaistutkijat arvelevat, että kyse on kenties jostain tietystä pinjalajikkeesta, mutta asiaa ei ole tutkittu perusteellisesti.
Pinjansiementen myynti Suomessa on laillista.
Onko turvallista syödä kalaa, joka on pyydetty vesistöstä, jossa esiintyy pitkäkestoisia sinileväkukintoja?
Tutkimusten mukaan sinilevämyrkyt eivät kerry kalan lihaan, mutta saattavat kertyä sen sisäelimiin. Sinileväalueelta pyydetyn kalan lihaa voi siis syödä turvallisin mielin, mutta sisäelinten käyttöä tulisi välttää. Lisäksi kannattaa pestä sekä kala että kädet huolellisesti puhtaalla vedellä.
Sinileväkukintoja sisältävän järven vettä ei pidä juoda eikä sitä pidä tarjota kotieläimille juotavaksi.
Jos epäilee saaneensa sinilevän aiheuttaman myrkytyksen, on hakeuduttava lääkäriin. Myrkytysoireita ovat muun muassa kuume, oksentelu, ripuli, mahakipu, pahoinvointi ja heikotus. Asiasta on hyvä ilmoittaa myös kyseisen kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille.
Vesialueiden sinilevätilanteesta saa tietoja paikalliselta terveystarkastajalta ja ympäristöviranomaisilta.
Voiko goji-marjoja syödä huoletta?
Goji-marjoilla eli pukinpensaan marjoilla (Lycium barbarum) on pitkä historia ravintona ja lääkekasvina Aasian maissa. Sen kasvitieteellisiä sukulaisia ovat muut koisokasvit, kuten tomaatti, peruna, munakoiso, paprika ja tupakka. Koisokasvit sisältävät runsaasti alkaloideja, jotka ovat kasvin suojautumiskeinon lisäksi myös myrkkyjä. Tupakassa on nikotiinia, perunassa solaniinia ja goji-marjoissa atropiinia. Goji-marjojen atropiinin määrä on kuitenkin pieni, selvästi myrkyllisyysrajan alapuolella. Muutamissa tutkimuksissa on myös todettu, että goji-marjat saattavat aiheuttaa yhteisvaikutuksia käytettynä yhdessä verenohennuslääkkeiden kanssa.
Goji-marjojen myynti ja markkinointi on sallittua koko EU:n alueella. Niiden käyttöä pidetään yleisesti turvallisena eikä laajalle levinneen pitkäaikaisen käytön seurauksena ole raportoitu myrkytystapauksia. Vaikka goji-marjoista ei yleensä aiheudu haittoja niiden käyttäjille, yksittäisille kuluttajille goji-marjoista on saattanut tulla haitallisia oireita, kuten ihottumaa tai huonovointisuutta. Viime vuosina goji-marjoja on jäänyt tullin valvonnassa kiinni muun muassa kasvinsuojeluainejäämien, sulfiittien sekä laittoman säteilyttämisen takia.
Goji-marjoja niin kuin kaikkia muitakin elintarvikkeita on monen laatuisia, ja kaikki elintarvikkeet eivät sovi syystä tai toisesta kaikille ihmisille. Goji-marjat ovat kuitenkin turvallisia käyttää pieninä määrinä osana monipuolista ruokavaliota.