Kala on suositeltavaa ravintoa, ja sen käyttöä tulisi lisätä. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan
- kalaa on hyvä syödä 2-3 kertaa viikossa
- eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen.
Poikkeukset syöntisuosituksiin [1]
Kalan hyvistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista huolimatta Itämerestä pyydettyä kaloja, etenkin lohta, taimenta, nahkiaista, kuoretta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia PFAS-yhdisteitä ja dioksiineja. Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, mutta myös meressä elävästä hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita.
Näistä syistä edellä olevaan yleiseen kalan syöntisuositukseen Ruokavirasto on antanut seuraavat poikkeukset:
Koko väestö
- Sisävesialueiden kalaa päivittäin syövien on hyvä suosia muita lajeja kuin haukea, isokokoisia ahvenia, kuhaa ja madetta, jotka ovat elohopeaa kerääviä petokaloja.
- Alueellisesti voi olla tarpeen välttää petokalojen runsasta käyttöä tavallista korkeampien elohopeapitoisuuksien vuoksi.
Alle kouluikäiset
- Itämerestä pyydettyä luonnonlohta, nahkiaista tai isoa, perkaamattomana yli 19 cm:n silakkaa voi syödä kerran kahdessa kuukaudessa.
- Kuoretta voi syödä pari kertaa vuoden aikana.
- Itämerestä pyydettyä taimenta, kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa, haukea tai muikkua voi syödä 1–2 kertaa kuukaudessa kalalajeja vaihdellen.
- Sisävesiltä pyydettyä kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa tai haukea voi syödä kerran viikossa kalalajeja vaihdellen, ja sisävesiltä pyydettyä muikkua 2 kertaa kuussa. Poikkeuksena ovat vesistöt, joissa on todettu tavanomaista suurempia elohopea-, PFAS- tai muita vierasainepitoisuuksia.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset, raskaana olevat ja imettävät
- Itämerestä pyydettyä luonnonlohta, taimenta, nahkiaista tai isoa, perkaamattomana yli 19 cm:n silakkaa voi syödä kerran kahdessa kuukaudessa.
- Kuoretta voi syödä pari kertaa vuoden aikana.
- Itämerestä pyydettyä kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa, haukea tai muikkua voi syödä 3–4 kertaa kuukaudessa kalalajeja vaihdellen.
- Sisävesiltä pyydettyä kuhaa, lahnaa, siikaa, ahventa, haukea tai muikkua voi syödä enintään 200 g (2 annosta) viikossa kalalajeja vaihdellen. Poikkeuksena ovat vesistöt, joissa on todettu tavanomaista suurempia elohopea-, PFAS- tai muita vierasainepitoisuuksia.
Sisävesiltä pyydettyä särkeä sekä kasvatettua kalaa voi lisätä myös alle kouluikäisten, raskaana olevien ja imettävien ruokavalioon lähes rajoituksetta lisäämättä terveyshaitan riskiä.
Näiden suositusten tarkoituksena on mahdollistaa kalan turvallinen käyttö. Suosituksia laadittaessa on otettu huomioon kalojen PFAS-yhdisteet, dioksiinit, PCB-yhdisteet ja elohopea. Aiemmin suosituksissa on huomioitu myös cesium-137, mutta sen pitoisuuksista ei ollut saatavilla uutta tietoa vuoden 2024 päivitystä laadittaessa. Turvallisuuden arvioinnissa on kalan annoskokona käytetty aikuisilla 100 grammaa ja pikkulapsilla 50 g.
Suomen ympäristökeskuksen internetsivuilla on julkaistu karttakuvia sisävesien kemiallisesta tilasta. Niiden avulla kuluttajan on mahdollista päätellä, onko oman lähialueen vesistön kalojen käyttöä aihetta rajoittaa. Paikalliset elintarvikeviranomaiset voivat antaa tarvittaessa tarkempia alueellisia ohjeita kalan käytöstä.
[1] Elintarviketurvallisuusviraston antama suositus vierasainepitoisuuksien perusteella