Glykoalkaloidit ovat kasvisten luontaisia myrkkyjä eli toksiineja, jotka toimivat kasvien suojamekanismina tauteja ja tuholaisia vastaan. Glykoalkaloideja saadaan pääasiassa perunasta, mutta niitä on myös raaoissa vihreissä tai vihertävissä tomaateissa. Perunan glykoalkaloideja kutsutaan solaniiksi ja tomaatin tomatiiniksi. Suurina annoksina ne aiheuttavat kitkerän sivumaun ja ovat lievästi myrkyllisinä terveydelle haitallisia. Ne voivat aiheuttaa vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita.
Vihertyneitä perunoita tai raakoja tomaatteja ei suositella käytettäväksi ravintona. Varhaisperunassa on enemmän glykoalkaloideja kuin syysperunassa. Etenkin pienissä mukuloissa ja vihertyneissä perunoissa pitoisuudet ovat suurimmat. Myös perunan maanpäälliset osat, varsimukulat mukaan lukien, sekä perunan idut sisältävät solaniinia, joten niitä ei saa käyttää ravinnoksi. Itäminen lisää myös itujen lähellä olevien solukkojen glykoalkaloidipitoisuutta.
Suurin glykoalkaloidipitoisuus on perunan kuorikerroksessa. Perunan kuoriminen vähentää glykoalkaloidipitoisuutta noin 60 %.
Luontaisten toksiinien pitoisuuksiin perunassa ja muissa kasviksissa vaikuttaa mm. maaperä, lajike, kasvuolosuhteet ja perunoiden varastointiin liittyvät tekijät. Perunan vihertymistä ja siten glykoalkaloidien pitoisuuden kasvua voi välttää mm. huolehtimalla riittävästä multaamisesta viljelyn aikana sekä suojaamalla perunat valolta varastoinnin aikana. Myös kuluttajapakkauksen valon läpäisevyydellä on merkitystä glykoalkaloidien syntymiseen. Vihertymisen estämiseksi peruna onkin säilytettävä vähittäiskaupoissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa valolta suojattuna.
Suomessa perunan glykoalkaloidien pitoisuutta on säädelty lainsäädännöllä (MMM 880/2016). Lainsäädännön mukaan glykoalkaloidien summa (solaniiniglykosidit kuten alfa-solaniini ja beta-kakoniini) ei saa ylittää 200 mg/kg. Komission suositus (EN) glykoalkaloidien summalle on 100 mg/kg.