Ravitsemusterveyden edistämisen toimijatahot ja toimijat eri ikä- ja asukasryhmien palveluissa

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on sote- järjestämislain (612/2021) mukaan sekä kuntien (6§) että hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän (7§) tehtävä. Laki velvoittaa niitä nimeämään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutahon sekä tekemään yhteistyötä muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Kuntien ja hyvinvointialueiden on toimittava yhteistyössä ja tuettava asiantuntemuksellaan toisiaan.   

Laki velvoittaa sekä kuntia että alueita laatimaan valtuustokausittain hyvinvointikertomukset ja -suunnitelmat, joista kuntien ja alueiden valtuustoille raportoidaan vuosittain. Siksi kunta- ja aluepäättäjillä on vastuu ravitsemusterveyden edistämisen tavoitteiden asettamisessa ja toiminnan ohjauksessa. Kunnan ja alueen hyvinvointikertomukseen ja -suunnitelman tavoitteiden, toimenpiteiden ja seurantamittareiden kautta voidaan ohjata toimintaa niin, että se raamittaa toimijoiden roolit ja vastuut myös ravitsemusterveyden edistämisessä. Tämä edellyttää käsitystä siitä, miten terveyttä tuetaan ravitsemuksen keinoin eri ikä- ja asukasryhmissä. Asiantuntijatukena voi toimia monialainen ravitsemusterveyden edistämisen yhteistyö- tai teemaryhmä, jonka kokoonpanossa tulee olla kohderyhmän ravitsemuksen ja ravitsemusterveyden edistämisen asiantuntijuus. Kunnan ja alueen päätöksenteon tueksi löytyy ohjeistusta ”Ravitsemus on poliittinen päätös”-oppaasta

Alueellinen ravitsemussuunnitelma ohjaamaan toimintaa 

Monilla alueilla on laadittu ravitsemusterveyden edistämisen alueellinen suunnitelma kiinteänä osana alueellista hyvinvointisuunnitelmaa tai sen erillisenä liitteenä. Suunnitelmien käytäntöön saattamisessa auttavat alueelliset ravitsemuksen teemaryhmät sekä koordinaatio- ja yhteistyöryhmät.  

Esimerkit alueellisista ravitsemussuunnitelmista

Päijät-Häme
Pohjois-Pohjanmaa
Pirkanmaa (Päivitetty osio: Ruoasta iloa ja hyvinvointia lapsiperheille -opas, 2021) 

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat 

Ravitsemusterveyden edistäminen on kaiken ikäisillä olennainen osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ravitsemusterveyden edistäminen osana elintapaohjausta on sekä ravitsemusalan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden laillistettujen ravitsemusterapeuttien ja -suunnittelijoiden että muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä. Toimijoilta edellytetään tehtävänkuvan mukaista ravitsemuskoulutusta. Kaikilla ravitsemusohjausta tekevillä ammattilaisilla tulee olla hallussaan tutkittuun tietoon perustuvien ohjausmenetelmien ja käyttäytymistieteellisen tiedon lisäksi vahva ruokatietous sekä ajantasainen elintarvikevalikoiman tuntemus.  

Ravitsemusterveyden elintapaohjaus liittyy usein laajempiin kokonaisuuksiin kuten lihavuuden, sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin kaksi diabeteksen tai muiden tarttumattomien tautien ehkäisyyn ja hoitoon. Ne vaativat ravitsemusterveyden osaamisen lisäksi laajaa, moniammatillista yhteistyötä. Toimijoiden tehtäviin, ohjauksen porrastamiseen ja osaamisvaatimuksiin on tulossa tuoreet linjaukset uudistetussa Ravitsemushoitosuositus -käsikirjassa. 

Kunnan, järjestöjen ja yksityisen sektorin toimijat 

Kuntatoimijat, järjestöt ja yksityinen sektori voivat edistää kuntalaisten ravitsemusterveyttä perustehtävänsä osana. Ne voivat kannustaa asiakkaitaan terveyttä edistäviin ruokatottumuksiin ravitsemussuositusten mukaisesti sekä vahvistaa heidän pystyvyyttään uusien tottumusten omaksumisessa. Kaikki voivat viestinnässään korostaa ravitsemuksen merkitystä, ottaa ruokailun myönteisesti puheeksi osana kohtaamisia sekä tukea ravitsemusterveyttä ylläpitäviä tottumuksia ja arjen rutiineja (varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa, harrastuksissa, ruokapalveluissa sekä ystävä- ja perhepiireissä). Jos huolenaiheita ilmenee, on tärkeää, että toimijoilla on valmiudet ottaa asia puheeksi ja tiedot siitä, miten asiassa edetään ja mihin asiakas ohjataan. 

Eri tahojen roolit, osaamisvaatimukset, keskinäinen yhteistyö ja työnjako pitää sopia, jotta palvelut toteutuvat oikea-aikaisesti väliinputoamisia ja päällekkäistä työtä ehkäisten. Ravitsemuksen huomioiminen osana eri palveluja edellyttää, että toimijoilla on riittävä ravitsemusterveyden edistämisen osaaminen. Ravitsemuksen asiantuntijatuki, kohdennettu koulutus, ajantasainen tietotuki sekä palvelujen laadun seuranta parantavat toimijoiden kyvykkyyttä vastata asiakkaittensa ravitsemusterveyden tarpeisiin. Erityisesti on tärkeä luoda toimintamallit organisaatioiden yli ulottuvissa palveluissa ja varmistaa yhteinen tieto-taitoperusta.  

Ravitsemusterveyden edistämiseen osallistuu lukuisia toimijoita/tahoja mm.: 

  • Kuntien ja alueiden johtoryhmät/strateginen ohjaus (linjaukset kunnan/alueen strategiassa ja hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa)   
  • Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työryhmien jäsenet ml. hyvinvointikoordinaattorit kunnissa ja alueilla    
  • Ravitsemusterveyden edistämisen ohjaus-, yhteistyö-, teema- ja koordinaatiotyöryhmät kunnissa ja alueilla 
  • Ravitsemuksen edistämisen verkostot kunnissa ja alueilla  
  • Sote-palvelutuottajat; eri yksiköt, osastot, sairaalat, kotiin vietävät palvelut, vastaanotot, matalan kynnyksen toiminta. Eri ammattilaiset: ravitsemusterapeutit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat, lähihoitajat, lääkärit, fysioterapeutit, kuntoutusohjaajat, psykologit, puheterapeutit, toimintaterapeutit, hammaslääkärit, suuhygienistit, sosiaalialan ammattilaiset ym.   
  • Varhaiskasvatuksen, koulujen, oppilaitosten, kansanopistojen ja vapaan sivistystyön toimijat ym. 
  • Ruokapalvelujen tarjonta, ruoka- ja ravitsemuskasvatus, kotitalousopetus ja terveystieto  
  • Ateriapalvelut ja hankintaketju sekä tilaajat/sopimuskumppanit (elintarvikehankinnat)   
  • Liikuntapalvelut ja liikuntaseurat sekä niiden toimijat ja valmentajat   
  • Alueen yritykset, myös esim. apteekit, elintarvikeyritykset ja muut ruokaketjun toimijat   
  • Järjestöt ja muut kolmannen sektorin toimijat mm. kansalais-, kansanterveys-, potilas-, eläkeläis-, kotitalous- ja nuorisojärjestöt (mm. kahvilat, kurssi- ja neuvontatoiminta) 
  • Uskonnollisten yhteisöjen toiminta ja seurakuntien diakoniatyö, päiväkerho- ja kokkikerhotoiminta, nuorisotoiminta ja ikääntyneiden päivätoiminta  
  • Vertaistuki ja kokemusasiantuntijat  
  • Tutkimuslaitokset, yliopistot, ammattikorkeakoulut 
  • Hankkeet ja hanketoimijat (mm. toiminnan laadunseuranta- tai hyvinvointihankkeet, joilla parannetaan ravitsemusterveyden edistämisen toimintakäytänteitä).      

Osaamisen varmistaminen asiakaskunnan tarpeiden mukaan toimijatahoittain 

Ravitsemusterveyden edistämisessä toimijan rooli ja yhteistyökumppaniverkostot vaihtelevat sen mukaan, missä tehtävässä, palveluympäristössä ja minkä asiakaskunnan parissa hän toimii; lapset ja lapsiperheet, lapset ja nuoret, opiskelijat, työikäiset, ikääntyneet tai erityistä tukea tarvitsevat ryhmät. 

Lapset ja lapsiperheet 

Hyvinvointialueella työskentelevien toimijoiden lisäksi lasten ja lapsiperheiden kanssa toimijoita ovat kunnissa varhaiskasvatus, opetus ja muu sivistystoimi, ruokapalvelut, liikuntatoimi, seurakunnat, järjestöt sekä yksityissektorin liikunta- ja harrastepalvelujen tuottajat. Toiminnassa tulisi näkyä ravitsemusterveyttä edistävien tekijöiden tiedostaminen, tarvittaessa tuuppaaminen eli hienovarainen ohjaaminen ja tukeminen kohti terveyttä edistävää ravitsemusta perheen voimavarojen mukaan. Se voi tapahtua sanallisesti, terveyttä edistävässä ympäristössä toimintoihin integroituna sekä asenteissa. Lasten ja lapsiperheiden palveluissa ruokapalvelujen rooli iänmukaisen ja terveyttä edistävän ruuan tarjoajana korostuu, sillä tässä vaiheessa luodaan perustat ruokasuhteelle sekä maku- ja ruokamieltymyksille.   

Varhaiskasvatuksessa toteutetaan lapsen ruoka- ja ravitsemuskasvatusta yhteistyössä vanhempien ja ruokapalveluiden kanssa. Ravitsemus- ja ruokakasvatuksen keskeisenä tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Varhaiskasvatuksen järjestäjän tulisi yhteistyössä terveydenhuollon toimijoiden kanssa sopia ravitsemukseen ja syömiseen liittyvien pulmien tunnistamisen ja varhaisen tuen keinot sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin ohjaamisen tavat ja kriteerit. 

Kouluikäiset lapset ja nuoret 

Kouluikäisten lasten ja nuorten ravitsemusterveyden edistämisen kannalta tärkeitä ovat opetuksen ja sivistystoimen toimijat, ruokapalvelut, liikunta- tai vapaa-ajan toimi ja järjestöt sekä yksityiset palvelutuottajat harrastusten kautta (ks. kuvio 1). Iänmukaisten toimintatapojen ja yhdessä lasten ja nuorten kanssa suunniteltu ja toteutettu ravitsemusterveyttä tukeva ruokaympäristö, myönteiset asenteet, tuuppaaminen ja ravitsemus- ja medialukutaidon oppiminen luovat toiminnalle hyvän perustan. Kasvavan lapsen ja nuoren ravitsemusneuvonta ja -ohjaus edellyttävät syvällisen ravitsemusosaamisen lisäksi hyviä vuorovaikutustaitoja terveyttä edistävien ruokatottumusten sekä ruoka- ja kehosuhteen omaksumiseksi. Ravitsemusneuvonta ja -ohjaus kuuluvat terveydenhuollon ammattilaisille ja muut toimijat antavat käytännön tukea lapsen ja nuoren arjessa. Toimintatavoista, pulmien tunnistamisen menetelmistä ja varhaisesta tuesta on sovittava yhteisesti eri toimijoiden kesken. Sivistys- ja opetustoimessa toimijoiden osaamista voidaan varmistaa heille kohdennetulla ravitsemuskoulutuksella, joka sisältyy myös uuden työntekijän perehdytysohjelmaan.  

    Kuvio 1. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden ravitsemusterveyden edistämisen keskeiset toimijat
    Kuvio 1, pdf

Opiskelijat ja työikäiset 

Opiskelijoilla ja työikäisillä ravitsemusterveyden edistämistä tukevat toimijatahot vaihtelevat opiskelu- ja työympäristöjen mukaan. Opetus/sivistys-, liikuntapalvelut ja ruokapalvelut, vapaa sivistystyö, järjestöt, opiskelu- ja työterveyshuolto, yksityiset terveys-, hyvinvointi- ja liikuntapalvelujen tuottajat sekä apteekit ovat toimijoita, jotka voivat monin tavoin tukea nuoria aikuisia ja työikäisiä heidän arjessaan (ks. kuvio 2). 

Aikuisten ruokatottumukset ovat pääosin jo muodostuneet, jolloin niihin vaikuttaminen on kannustamista ja mahdollistamista ravitsemusterveyttä edistäviin valintoihin. Toisaalta tässä vaiheessa käsitykset voivat vahvastikin muuttua sosiaalisen ympäristön muuttuessa tai erilaisten aatevirtausten, eettisten valintojen, ruokaympäristön tai ruokatrendien vaikutuksesta. Aikuisiällä vakiintuvilla tottumuksilla on ratkaiseva merkitys myös sairauksien ehkäisyssä. Lisäksi aikuisten toimintamallit siirtyvät usein lapsille, joten nuorten aikuisten ja työikäisten yksilöllisen ravitsemusneuvonnan ja -ohjauksen tarpeita ei tule unohtaa.  

  Kuvio 2. Aikuisten (ml opiskelijat) ravitsemusterveyden edistämisen keskeiset toimijat
  Kuvio 2, pdf

Ikääntyneet  

Ikääntyneiden aikuis- ja ikäneuvolat sekä palveluohjaus tulevat mukaan usein vasta palvelujen tarpeen myöhäisessä vaiheessa, joten lähipiirin kuten perheen ja sosiaalisen verkoston, vapaan sivistystyön, uskonnollisten yhteisöjen ja seurakuntien sekä järjestöjen toiminta voivat olla merkittävä tuki ikääntyneen ravitsemusterveyden ylläpidossa. Hyvän ravitsemuksen turvaamisen lisäksi ruoka- ja ateriapalvelut sekä yhteisruokailut edistävät myös sosiaalista hyvinvointia (ks. kuvio 3). 

Ikääntyneiden kanssa toimivilla tulee olla perustiedot ikääntyvien ravitsemusterveyttä ylläpitävistä ja vaarantavista tekijöistä sekä kyky tunnistaa ruokatalouden hoidon, syömisen tai ravitsemustilan heikkenemisen merkit. On tärkeää, että toimijat osaavat ottaa asiat puheeksi hienovaraisesti, tarttua ravitsemusterveyttä vaarantaviin tekijöihin viipymättä ja ohjata avun tarvitsija oikean tuen piiriin. 

Hyvinvointialueella, mahdollisesti geriatrisessa tiimissä työskentelevät, ravitsemusasiantuntijat/-terapeutit voivat olla tukena ja kouluttamassa muita toimijoita. Osaamisvaatimukset voidaan ilmaista palveluiden järjestämissuunnitelmissa tai pätevyysvaatimuksissa ja olla osana uuden työntekijän perehdytystä.  

   Kuvio 3. Ikääntyvien ravitsemusterveyden edistämisen keskeiset toimijat 
   Kuvio 3, pdf

Erityistä tukea tarvitsevat ryhmät 

Haavoittuville tai muuten erityistä tukea tarvitseville asiakasryhmille voidaan sopia kullekin ryhmälle kohdennetut ravitsemusterveyden edistämisen palvelut, tukikeinot ja aineistot sekä eri työntekijäryhmien roolit palveluprosesseissa. Erityistä tukea tarvitsevia asiakasryhmiä voivat olla mm. kehitysvammaiset,  kuulo-, näkö- tai liikuntarajoitteiset henkilöt, aistiyliherkät, lukihäiriöiden vuoksi tukea tarvitsevat, muistisairaat, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, työelämän ulkopuolella olevat, pitkäaikaistyöttömät, sosiaalisen kuntouksen asiakkaat, omaishoitajat, leskeytyneet iäkkäät miehet, vieraskieliset ja maahanmuuttajat. 

Erityistä tukea tarvitsevien asiakasryhmien palvelutarve ja palvelukokonaisuudet määrittyvät asiakkaan iän ja erityispiirteiden mukaan, joten toimijakunta on usein hyvin monialainen. Asiakkaan tukena, myös ravitsemusterveyden edistämisessä, ovat usein asiakkaan perhe ja henkilökohtaiset avustajat tai omaishoitajat. Toisaalta tuen tarvetta lisää lähituen puute, esimerkiksi iäkäs yksin asuva henkilö, jolla ei ole läheisiä auttamassa. Palvelujen suunnittelu ja toteutus on moniammatillista. 

Toimijoiden tulee tuntea kyseessä olevan asiakasryhmän erityispiirteet, elämäntilanteet ja arjen sujuminen varsinkin ruokatalouden hoidon osalta. Heillä tulee olla perustiedot ravitsemuksesta, asiakasryhmän ravitsemuksellisista haasteista sekä ymmärrys ruoan sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia edistävästä merkityksestä. 

Lisää yhteistyötä ravitsemusterveyden osaajien kanssa?  

Ravitsemusterveyden edistämisen sujuvan yhteistyön ja osaamisen varmistamiseksi sekä toimivien palvelukokonaisuuksien ja palveluketjujen tueksi on hyvinvointialueelle hyvä nimetä kuntatoimijoiden ja hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja muiden toimintaan osallistuvien sektoreiden edustajista koottu yhteistyöryhmä, johon kuuluvat ravitsemusterapeutti, ruokapalvelujen sekä keskeisten järjestöjen edustajat.  

Kunnissa voidaan nimetä esimerkiksi erikseen tai yhdistettynä varhaiskasvatuksen ja neuvolan sekä sivistystoimen ja kouluterveydenhuollon ja ikääntyneiden ravitsemusterveyden edistämisen yhteistyöryhmät, joihin voidaan kutsua ravitsemusterapeutti ja ruokapalvelujen edustaja(t).   

 

Sivu on viimeksi päivitetty 16.5.2022