Jänisrutto eli tularemia on Francisella tularensis -bakteerin aiheuttama tauti. Pohjoismaissa F. tularensis -bakteerin säilymönä pidetään pienjyrsijöitä ja jäniksiä.Tartunta tapahtuu tavallisimmin verta imevien hyönteisten välityksellä. Bakteeri voi säilyä kuukausia elinkykyisenä maaperässä, vedessä ja eläinten raadoissa. Jänisruttotapaukset ilmenevät lähinnä heinä–syyskuun aikana, kun hyönteisten määrä on suurimmillaan. Hyttysten määrän lisäksi taudin ilmaantuvuuteen vaikuttaa jänis- ja myyräkantojen vahvuus. Suomessa esiintyy ainoastaan F. tularensis -bakteerin hyttysvälitteistä alalajia holarctica (alatyyppi B).
Jänisrutto ihmisissä
Tularemiaa on useita eri tautityyppejä. Oireeton tartunta ihmisillä on yleinen ja Suomessa esiintyvän alalajin B aiheuttama tauti on tyypillisimmin lievä ja vakavia tartuntoja esiintyy harvoin. Tartunta saadaan yleensä hyttysen pistosta, mutta tartunnan voi saada myös suoraan sairaasta tai kuolleesta eläimestä, bakteerin saastuttamasta ruoasta tai juomasta tai hengittämällä bakteeria sisältävää pölyä.
Jänisruttotapausten ilmaantuvuudessa on ollut suurta vaihtelua vuosien välillä. Laajoja satoja tartuntoja käsittäneitä epidemioita esiintyi aiemmin noin kolmen vuoden sykleissä, mutta 2010-luvulta lähtien tartuntahuiput eivät ole olleet yhtä säännöllisiä. Viime vuosina tartuntoja on vuosittain todettu alle 150 ja viimeisin laajempi epidemiahuippu (noin 700 tapausta) on vuodelta 2016.
Kuva: Ilmoitetut jänisruttotapaukset väestössä vuodesta 2000 (pdf)
Jyrsijäkantojen koolla on havaittu yhteys taudin esiintyvyyteen ihmisillä. Paikallisia epidemioita on esiintynyt etenkin Pohjanmaan maakunnissa, yleensä runsaan myyrävuoden jälkeen.
Francisella tularensis elintarvikkeissa
Jänisruton aiheuttaja, F. tularensis -bakteeri, voi tarttua riistalihan välityksellä. Pintaveteen bakteeri voi päätyä sairastuneen eläimen eritteistä tai kuolleen eläimen raadosta ja sitä kautta saastuttaa kaivoveden. Ihmisillä ei tiettävästi ole Suomessa epäilty elintarvike- tai talousvesiperäistä jänisruttotartuntaa viime vuosina.
Jänisrutto eläimissä
Francisella tularensis -bakteeri aiheuttaa nisäkkäillä kuumeisen taudin. Jäniseläimillä tartunta johtaa kuolemaan. Kotieläimemme eivät ole kovin herkkiä taudille, joskin kissat ovat niistä herkempiä ja niillä toisinaan havaitaan tartuntoja. F. tularensis -bakteeri siirtyy eläimestä toiseen tavallisimmin verta imevien hyönteisten välityksellä ja jänisruttoa ilmenee eläimillä eniten, kun hyttysiä on eniten. Tapauksia todetaan harvakseltaan myös kylmänä vuodenaikana. Eläin voi saada tartunnan myös suoraan sairaasta tai kuolleesta eläimestä. Tartunta voi tapahtua myös hengitysteitse tai suun kautta saastuneen ympäristön, kuten ilman, veden, maan ja kasviperäisen materiaalin välityksellä.
Ruokavirasto on vuosittain tutkinut kuolleena löydettyjä tai sairaana lopetettuja rusakoita ja metsäjäniksiä, sekä yksittäisiä oravia, majavia, piisameja ja myyriä. Jänisruttoa kliinisenä tautina on 2000‑luvulla todettu yhtä mittaan jäniseläimillä. Todetut tapausmäärät ovat vaihdelleet selvästi vuosien välillä, kuvastaen taudille tyypillistä syklistä esiintymistä. Tartuntoja on alueellisesti todettu eniten Keski-Suomen, Kymenlaakson ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Tartunnat painottuvat rusakoihin, mutta niitä on todettu myös metsäjäniksissä ja satunnaisesti muissa lajeissa, kuten oravissa ja majavassa.
Kuva: Luonnonvaraisten eläinten jänisruttotutkimukset vuodesta 2000 (pdf)
Jänisruton merkitys Suomessa
Jänisrutto on Suomessa endeeminen ja tapauksia esiintyy sekä ihmisillä että eläimillä säännöllisesti samoilla maantieteellisillä alueilla. Näillä alueilla altistuminen on myös todennäköisintä.