Trikinelloosin aiheuttavat Trichinella-suvun sukkulamatojen toukat. Trikinellat ovat lihaa syövien nisäkkäiden, lintujen ja matelijoiden loisia, joita esiintyy lähes kaikkialla maailmassa. Kun eläin syö toukkia sisältävää lihaa, toukat vapautuvat ruoansulatuselimistön happamissa oloissa ja kasvavat aikuiseksi madoiksi isännän ohutsuolessa. Aikuisten matojen tuottamat toukat kulkeutuvat suolistosta ensisijaisesti hyvin verisuonitettuihin poikkijuovaisiin lihaksiin. Toukka tunkeutuu lihassoluun, kiertyy spiraalille ja muuttaa lihassolun hoitajasolukseen, joka ei pysty enää supistumaan normaalisti. Useimpien trikinellalajien toukkien ympärille muodostuu toukkaa suojaava kapseli. Nämä lihastoukat voivat säilyä tartuntakykyisinä useita kuukausia, jopa vuosia. Tartunnan saanut eläin voi kantaa tartuntakykyisiä toukkia lihaksissaan vuosien ajan.
Trikinelloja on olemassa useita lajeja, joista Euroopassa esiintyy neljää: T. spiralis, T. nativa, T. britovi ja T. pseudospiralis. T. spiralis on laajimmalle levinnyt ja merkittävin trikinellalaji maailmassa, mutta Suomesta se on lähes hävinnyt. Tämän lajin tärkein isäntäeläin on sika. Jäätymistä hyvin kestävä T. nativa on yleisin laji Suomessa. T. nativa -lajia esiintyy Suomen luonnossa lihaa syövillä eläimillä, erityisesti supikoirilla. Sen tiedetään tarttuvan heikosti sikaeläimiin ja jyrsijöihin, mutta Suomessakin on todettu tartuntoja esimerkiksi villisioilla. T. britovi on yleinen laji etelämpänä Euroopassa ja Aasiassa. T. pseudospiralis on kapseloitumaton trikinellalaji, joka pystyy loisimaan myös linnuissa. Kaikki trikinellalajit voivat tarttua myös ihmiseen.
Trikinelloosi ihmisissä
Trikinelloosin aiheuttamat oireet ovat useimmiten lieviä tai kohtalaisia. Oireiden vaikeusaste riippuu toukkien määrästä ja sijainnista. Ihminen saa tartunnan tyypillisimmin syötyään raakaa tai huonosti kypsennettyä, trikinellan tartuntakykyisiä toukkia sisältävää lihaa tai lihavalmistetta.
Viimeisin Suomessa tavattu kotoperäinen trikinelloositapaus ihmisellä on 1970-luvulta. Tartunta oli saatu karhunlihasta. Tartuntatautirekisteriin ei ole 2000-luvulla ilmoitettu yhtään trikinelloositapausta.
Trikinellat elintarvikkeissa
Tartunnan saaneen eläimen liha voi sisältää trikinellan tartuntakykyisiä toukkia. Lihan kypsentäminen kauttaaltaan tappaa trikinellatoukat. Pakastaminen ei riitä tappamaan Suomessa yleisimmän T. nativa -trikinellalajin toukkia. Teurastuksen yhteydessä trikinellojen isäntäeläinten (sika, villisika, hevonen, karhu, hylkeet ja mäyrä ja muut lihaa syövät riistaeläimet) ruhot tutkitaan trikinellatartunnan varalta. Trikinellaa havaittaessa ruho ja elimet hävitetään.
Trikinelloosi eläimissä
Trikinellat ovat lihaa syövien eläinten loisia ja niillä on useita isäntäeläinlajeja. Eläimillä tartunta on useimmiten oireeton tai lieväoireinen. Sikaeläimet voivat saada tartunnan esimerkiksi syömästään jyrsijästä, lajitoverista tai sikalassa pureksitusta hännästä.
Trikinellojen esiintyvyyden seuranta koti- ja riistaeläimillä perustuu tutkimuksiin lihantarkastuksen yhteydessä. Lisäksi seurataan trikinellatartuntojen esiintymistä luonnonvaraisissa eläimissä. Teurassioista kaikki, paitsi virallisesti tunnustetuissa valvotuissa pito-olosuhteissa kasvatetut, tulee tutkia trikinellan varalta. Vuodesta 2015 lähtien poikkeus on koskenut lähinnä yhden tilan kasvattamia teurassikoja (alle 0,10 % kaikista teurassioista).
Suomessa trikinellaa todettiin kotisialla ensimmäistä kertaa vuonna 1954. Vuodesta 1981 tartuntojen määrä nousi selvästi ja vielä 1990-luvulla trikinellaa todettiin vuosittain useammalla sikatilalla. Tartuntoja todettiin vuosittain jopa yli 20 tuotantotilan teurassioilla, joista muutamasta yli sataan oli loisen kantajia. Vuosina 2000–2010 trikinellaa todettiin enää vain 58 teurassialla, jotka olivat lähtöisin seitsemältä eri tilalta. Vuodesta 2005 trikinellaa on todettu sioilla vain kahdesti, yksi tapaus vuosina 2010 ja 2021. Sioista jälkimmäinen oli kasvanut ulkona. Vuonna 2019 valmistuneessa tutkimuksessa lihasioilla ei todettu lainkaan trikinellan vasta-aineita, mikä vahvisti loisen hävinneen kotisioista (Felin 2019).
Kuva: Trikinellaloisen esiintyvyyden seuranta teurastetuissa sioissa vuodesta 2000 (pdf)
Kuva: Trikinellaloisen esiintyvyyden seuranta Suomessa teurassioissa ja sikatiloilla vuodesta 1954 (pdf)
Lihantarkastuksessa trikinellan varalta on 2000-luvulla tutkittu keskimäärin 1250 teurashevosta vuosittain. Hevosissa ei ole Suomessa koskaan todettu trikinellatartuntaa.
Villisikatarhauksen vähentyminen ja luonnonvaraisten villisikojen metsästyksen lisääntyminen ovat vaikuttanut trikinellan varalta vuosittain tutkittujen villisikojen määrään. Esimerkiksi vuosina 2011–2021 tutkituista yli 3 700 tarhatusta villisiasta positiivisia oli 0,2 %. Luonnonvaraisista villisioista trikinellaa on vuosittain todettu yksittäisillä eläimillä.
Kuva: Villisikojen trikinellatutkimukset vuodesta 2011 (pdf)
Suomessa trikinellatartuntoja esiintyy petoeläimillä etenkin Etelä-Suomessa. Eniten tartuntoja tavataan tutkimusten mukaan supikoirissa, ketuissa, susissa ja ilveksissä. Loista on todettu myös karhuissa ja näätäeläimissä. Supikoira vaikuttaa olevan trikinellan tärkein varanto Suomessa. Karhuissa loista on todettu hyvin vähän. Lihaa syövissä linnuissa trikinellaa esiintyy harvinaisena. Harmaahylkeellä tartunta todettiin vuonna 2010.
Kuva: Trikinellaloisen varalta Suomessa tutkitut luonnonvaraiset eläimet vuodesta 1995 (pdf)
Suurin osa viime vuosina eläimillä todetuista tartunnoista on ollut T. nativan aiheuttamia. Vaikuttaakin siltä, että sioilla tärkeintä lajia, T. spiralista ei enää esiinny luonnonvaraisilla eläimillä Suomessa kuten aikaisemmin (Oksanen 2018). Kun vuosituhannen alussa T. spiralis -löydösten osuus villieläimissä oli noin 15 %, niin 2020-luvun vaihteessa se oli enää 0,5 %. Oletettavasti tämä johtuu lajin katoamisesta sikataloudesta, jolloin se ei myöskään vuoda luontoon. Myös lintuihin tarttuva laji T. pseudospiralis on vähentynyt: vuosituhannen vaihteessa sitä todettiin 2 %:lla ja 2010-luvulla vain 0,5 %:lla tutkituista linnuista. T. britovi -lajin yleisyys luonnonvaraisilla eläimillä on pysynyt alle 10 prosentin.
Trikinelloosin merkitys Suomessa
Trikinellatartunnoilla on nykyisin Suomessa vain vähäinen merkitys ihmisten terveydelle. Tartunnat kotisioilla ovat 2000-luvulla käytännössä hävinneet, eikä loista ole sikaloissa viime vuosina todettu. Suomessa trikinellaa esiintyy yleisesti luonnonvaraisissa eläimissä, joissa vallitsevin on T. nativa.
Lähteet
Felin E. (2019). Towards risk-based meat inspection: Prerequisites of risk-based meat inspection of pigs in Finland. Artikkeliväitöskirja.