Gumborotautia (IBD /Infectious bursal disease) esiintyy ympäri maailmaa. Sen aiheuttaa birnavirus, jonka eri virustyyppien taudinaiheuttamiskyky vaihtelee. Gumborotauti tarttuu kanaan, kalkkunaan ja ankkoihin, mutta vain kananpojat sairastuvat.
Oireet
Taudin itämisaika on 2–3 vuorokautta. Kliinisessä (oireellisessa) gumborotaudissa kuolleisuus nousee nopeasti ja huippu kestää 3–5 vuorokautta. Kuolleisuus vaihtelee lievästä voimakkaasti kohonneeseen ja voi olla jopa 50 %. Tauti puhkeaa yleensä 3–6 viikon iässä. Poikaset kyhjöttävät pörröisinä paikallaan. Pehku kastuu, koska poikasilla on usein valkoinen, vetinen ripuli. Poikaset voivat nokkia peräpäätään.
Subkliinisessä (oireettomassa) gumborotaudissa poikaset altistuvat muille taudeille, kuten kokkidioosille, Marekin taudille, tarttuvalle maksatulehdukselle (IBH) ja toissijaisille bakteeritartunnoille. Oireet ovat pysyvän vastustuskyvyn ja rokotevasteen alenemisen seurauksia.
Taudin määritys
Tauti todetaan tutkimalla kuolleita tai lopetettuja sairaita poikasia. Poikasilla todetaan imukudoksen surkastumista. Verinäytteistä voidaan tutkia vasta-aineita noin 2–3 viikon kuluttua tartunnasta.
Leviäminen
Gumborotauti leviää vain horisontaalisesti eli suoran tai välillisen viruskontaktin kautta. Virus säilyy tartuntakykyisenä lintujen ympäristössä kuukausia ja voi levitä ihmisen, laatikoiden työvälineiden jne. mukana. Gumborotauti ei tartu munan välityksellä emosta poikaseen.
Virus voi tarttua ja aiheuttaa tautia niin kauan kuin kohde-elimenä toimiva immuunielin, kanan alaperärauhanen (Bursa fabricius) on toiminnassa. Fysiologisesti alaperärauhanen surkastuu 20–22 viikon ikään mennessä. Kuolleisuus ja oireet ovat sitä vähäisemmät mitä vanhempia linnut ovat. Tartuntaa seuraa alaperärauhasen patologisesta surkastumisesta aiheutuva vastustuskyvyn häviäminen (immunosuppressio).
Ehkäisy
Suomessa vanhempaispolven lintuja rokotetaan sekä juomavedessä annettavalla elävällä että injisoitavalla tapetulla rokotteella, jotta emoilta siirtyvät eli maternaaliset vasta-aineet suojaavat kuoriutuvia poikasia mahdollisimman pitkään tartunnalta. Jos tautipaine on suuri, on harkittava myös tuotantopolven kananpoikien rokotuksia. Lisäksi on huolehdittava hyvästä tautisuojauksesta.
Gumborotauti on luokiteltu Suomen eläintautilainsäädännössä muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (kuukausittain ilmoitettava, MMMa 325/2021).
Seuranta
Siipikarjan terveystarkkailussa seurataan rokotuksen onnistumista vasta-ainetutkimuksilla.
Esiintyminen
Gumborotautia esiintyy ympäri maailmaa.
Suomessa on todettu subkliinistä (oireetonta) gumborotautia jo vuodesta 1978 lähtien. Kliinistä (oireellista) gumborotautia on todettu keväällä 1993, jolloin se aiheutti suurta kuolleisuutta broilereille ja kananpojille sekä keväästä 2014 lähtien munintakananpojilla.