Salmonellavalvontaohjelma elintarvikkeissa

Salmonellabakteerien aiheuttamat infektiot ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma ympäri maailmaa. Pohjoismaat ovat tästä poikkeuksena. Tilanne on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pysynyt huomattavasti paremmalla tasolla kuin muualla maailmassa. Suomessa on vuosittain todettu hieman yli 1000 tartuntatapausta ihmisillä, joista kotimaista alkuperää on vain noin 15-20 prosenttia tapauksista.

Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma

Koska Suomen salmonellatilanne on merkittävästi parempi kuin useimmissa muissa EU-maissa, Pohjoismaita lukuun ottamatta, haluttiin hyvä taso säilyttää myös EU:hun liittymisen jälkeen. Yksi keinoista, joiden avulla alhainen salmonellan esiintyvyys voidaan varmistaa, on kansallinen salmonellavalvontaohjelma. Salmonellavalvontaohjelma, jonka Euroopan yhteisön komissio hyväksyi Suomelle liittymisneuvotteluiden yhteydessä vuoden 1994 lopulla, antaa hyvät edellytykset valvoa salmonellatilannetta eläimissä ja eläimistä peräisin olevissa elintarvikkeissa. Mikäli valvonnassa todetaan salmonellaa, siitä aiheutuvat toimenpiteet on määritelty lainsäädännössä.

Valvontaohjelman vuoksi Suomi sai salmonellan osalta erityistakuut eli Suomeen tuotavat liha- ja kananmunaerät on tutkittava lähtömaassa salmonellan varalta ja erässä ei saa esiintyä salmonellaa. Muun muassa Ruotsilta ja Norjalta ei tällaista tutkimusta vaadita, koska siellä noudatettavat salmonellavalvontaohjelmat vastaavat Suomen tasoa ja ovat komission hyväksymiä. Lisätietoja elintarvikkeita koskevista erityistakuista löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Suomen kansallisen salmonellavalvontaohjelman piiriin kuuluvat naudat, siat ja siipikarja sekä niistä saatava liha ja kananmunat. Sekä lihasiipikarjan että munantuotannon osalta salmonellavalvontaa toteutetaan koko ketjun osalta eli isovanhempais- tai vanhempaispolvesta tuotantopolveen saakka. Näytteitä otetaan ohjelman mukaisesti ketjun eri vaiheissa hautomoista teurastamoihin ja leikkaamoihin saakka. Nautojen ja sikojen salmonellavalvonta ei ole yhtä systemaattista elävien eläinten osalta, näytteenotto painottuu teurastamoihin ja leikkaamoihin. 

Salmonellavalvontaohjelman sisältö löytyy maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta zoonooseista (316/2021). Asetuksessa säädetään salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvista tutkimuksista ja toimenpiteistä tuotantotilalla, teurastamoissa ja leikkaamoissa. 

Suomi on sitoutunut ohjelman puitteissa pitämään tilalla tutkituissa karjoissa ja teurastamoilla tutkituissa teuraseläimissä salmonellatason alle yhdessä prosentissa eläinlajikohtaisesti.  Eläimistä saatavassa lihassa taas on tavoitteena pitää salmonellan esiintyvyys alle puolessa prosentissa tutkituista eristä. Lisätietoa elävien eläinten salmonellavalvontaohjelmasta löytyy sivulta Eläinten salmonellatartunnat.

Salmonellavalvonta elintarviketuotannossa

Ruokaviraston tarkastuseläinlääkärit valvovat ohjelman toteutumista teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa leikkaamoissa. Muissa leikkaamoissa sekä munapakkaamoissa valvonnasta vastaavat kunnan elintarvikeviranomaiset.

Teurastetuista lihasioista, emakoista ja naudoista otetaan vuosittain koko maassa kustakin
eläinryhmästä vähintään 2100 imusolmukenäytettä. Osa näytteistä otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna. Loput näytteet kohdennetaan teurastettaviin eläimiin valikoivalla otannalla, esimerkiksi eläimiin, joissa tartunta on todennäköisempi. Näillä näytteenotoilla selvitetään salmonellan esiintymistä elävissä eläimissä.

Teurastetuista sioista ja naudoista otetaan vuosittain koko maassa molemmista eläinryhmistä vähintään 2100 ruhon pintasivelynäytettä. Näytteet otetaan satunnaistetusti mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajalle jaettuna. Kana-, broileri- tai kalkkunateurastamoissa otetaan näytteitä lintujen ruhoista. Näytteenotolla selvitetään salmonellan esiintymistä ruhon pinnassa heti teurastuksen jälkeen. 

Leikkaamoissa otetaan lihasikojen, emakoiden, nautojen ja eri siipikarjalajien (ankan, hanhen tai helmikanan) lihasta näytteitä. Jos kanaa, broileria tai kalkkunaa leikataan leikkaamossa, joka ei sijaitse teurastamon yhteydessä, niin myös näiden lintulajien lihasta otetaan näytteitä. Näytteenotolla selvitetään salmonellan esiintymistä lihassa.

Jos teurastamossa tai leikkaamossa otetusta näytteestä todetaan salmonella niin vähittäismyynnissä olevat lihat vedetään takaisin. Salmonellan lähde pyritään selvittämään ja tuotantolaitoksessa lisätään näytteenottoa ja puhdistusta.

Munintakanojen osalta salmonellavalvontaohjelman toteutumista seurataan munapakkaamoissa varmistamalla, että vastaanotetut kananmunat ovat peräisin sellaisilta alkutuotantopaikoilta, joissa noudatetaan salmonellavalvonnan velvoitteita.

Salmonellavalvontaohjelmaan liittyviä tutkimuksia tehdään Ruokaviraston nimeämissä laboratoriossa. Laboratoriot lähettävät tiedot tekemistään kansalliseen salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvista analyyseistä Ruokavirastoon kuukausittain.

Salmonellavalvontaohjelman ohjeistus käytännön soveltamisesta, koordinointi, tulostietojen keruu sekä koko maata koskeva raportointi ovat Ruokaviraston tehtäviä. 

Tuloksista raportteja

Suomessa eläimissä ja niistä saatavissa elintarvikkeissa todetaan hyvin vähän salmonellaa. Vuodesta 1995 alkaen, jolloin kansallisen salmonellavalvontaohjelman toteuttaminen Suomessa aloitettiin, salmonellan esiintymistä on seurattu systemaattisesti ja tuloksista on kerätty raportteja. Salmonellasta ja muista eläinten ja ihmisten välillä siirtyvistä taudeista löytyy runsaasti tietoa Zoonoosikeskuksen sivuilta: www.zoonoosikeskus.fi.

 
Sivu on viimeksi päivitetty 29.11.2022