Luonnonlaitumet

Voit lukea tämän tekstin myös helppokäyttöisellä ja visuaalisemmalla verkkokoulutusalustalla (klikkaa Kirjaudu vierailijana -painiketta).

Mitä tarkoittaa luonnonlaidun?

Luonnonlaidun tarkoittaa maatalousympäristössä pellon ulkopuolella sijaitsevaa niittyä tai puutonta tai vähäpuustoista aluetta, jota ei lannoiteta ja jonne ei viedä rehua. Luonnonlaitumia voivat olla perinteisten laidunalueiden ja niittyjen lisäksi muun muassa metsäsaarekkeet ja pitkään laidunnetut muokkaamattomat suojavyöhykkeet. Luonnonlaidunta hoidetaan laiduntamalla tai niittämällä. Tässä tekstissä luonnonlaidun-termi tarkoittaa edellä mainittuja yleisiä luontotyyppejä ja alueita. Jos haet luonnonlaitumelle tukea, niin perehdy erikseen tukiehtoihin ja niiden termeihin Ruokaviraston verkkosivustolla.

Huomioi, että luonnonlaidun ei ole nykytilassaan perinnebiotooppi, mutta se voi ajan myötä kehittyä sellaiseksi. Joskus luonnonlaitumen erottaminen perinnebiotoopista voi olla hankalaa, joten varmista omasta ELY-keskuksestasi, onko alueella inventoitu perinnebiotooppeja tai pyydä neuvoja käymään ja arvioimaan mahdollista luonnonlaidun- tai perinnebiotooppialuetta.

Perinnebiotooppi: Perinnebiotooppeja ovat kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, jotka ovat perinteisen karjatalouden muovaamia, yleensä runsaslajisia elinympäristöjä. Ne ovat tuottaneet karjan tarvitseman talvirehun tai olleet laitumina. Perinnebiotooppeja on perinteisesti hoidettu niittämällä tai laiduntamalla. Niitä ei ole lannoitettu, muokattu tai kylvetty. Lue perinnebiotoopeista tarkemmin niistä kertovassa tietopaketissa (ruokavirasto.fi).

Millaista hyötyä luonnonlaitumesta on tilallesi?

Luonnonlaidun tuottaa tilallesi hyötyjä niin maiseman kuin monimuotoisuudenkin näkökulmasta. Luonnonlaidunten eliöstö on rikasta, ja niillä voi elää jopa uhanalaisia lajeja. Jos luonnonlaidun sijaitsee pellon vieressä, pellolla luonnonlaitumelta vierailevat pölyttäjät ja muut hyötyhyönteiset ovat eduksi myös viljelylle.

Voit pelastaa itsellesi tärkeän maiseman hoitamalla aluetta luonnonlaitumena. Umpeenkasvaneen alueen hoito saa tilasi maiseman monipuolistumaan. Luonnonlaidunalue voi olla myös matkailuyritykselle lisäarvoa tuottava vierailukohde.

Maisema monipuolistuu

Luonnonlaidun tuo tilasi maisemaan monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Voit esimerkiksi jättää luonnonlaitumelle maisemapuita, avartaa maisemaa, perustaa avoimen niityn tilallesi tai luoda lajistoltaan vaihtelevia reunavyöhykkeitä.

Luonnonlaitumia sisältävä maisema muistuttaa monia myös perinteisistä maalaismaisemista. Maisema on suuri ilo niin tilan omistajalle kuin vaikkapa ohi ajaville autoilijoillekin. Maisema-arvoista on hyötyä erityisesti matkailuyritykselle, sillä luonnonlaidun ja siellä laiduntavat eläimet ovat mielenkiintoinen nähtävyys matkailijoille. Luonnonlaitumen maisema-arvo on siis suuri.

Kasvi- ja eläinlajisto monipuolistuu

Luonnonlaitumet ovat oikeita monimuotoisuuskeitaita, sillä niiden kasvillisuuden rakenne ja luonnon mosaiikkimaisuus lisäävät lajiston monimuotoisuutta. Ne houkuttelevat maatalousympäristöön lisää kasvi-, sieni-, hyönteis- ja lintulajeja, sillä ne tarjoavat monia erilaisia elinpaikkoja eri lajeille. Mitä enemmän lajeja maatalousympäristössä on, sitä paremmin koko tila ja sen ympäristö voivat. Kun lajeja on paljon, erilaisilla kasvitaudeilla ja tuhohyönteisillä on enemmän luontaisia vastustajia.

Erityisesti laiduntavat eläimet lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Lantakasoissa elää monenlaisia hyönteisiä, jotka ovat ravintoa petohyönteisille, pikkunisäkkäille ja linnuille, kuten kottaraisille ja pääskysille. Lanta lisää laitumen maaperäeliöstön aktiivisuutta ja monipuolinen hajottajaeliöstö torjuu loisia.  

Luonnonlaitumen hoidon tavoite on, että alueen ravinteikkuus vähenee, sillä monet vaateliaat niittykasvit vaativat ravinneköyhän maaperän. Kun aluetta hoidetaan hyvin, maaperästä voi vuosien mittaan herätä harvinaisiakin kasveja. Näiden kasvien siemeniä on voinut varastoitua maaperän niin sanottuun siemenpankkiin. Kasvi- ja eläinlajiston kehittymisen tarkkailu on vuosien mittaan yhä koukuttavampaa, kun huomaat, millaisia vaikutuksia työskentelylläsi on ollut luonnolle ja sen monimuotoisuudelle.

Tuotantoeläinten hyvinvointi lisääntyy

Laiduntaminen on eläimille hyväksi. Ne pääsevät toteuttamaan lajinsa mukaista käyttäytymistä, syömään, lepäämään ja kulkemaan vapaasti. Maastonmuodoiltaan vaihtelevilla luonnonlaitumilla eläimet saavat erilaista liikuntaa ja monimuotoinen kasvillisuus tarjoaa monipuolista ravintoa, joka voi parantaa eläinten vastustuskykyä. Laidunnus parantaa eläinten lihas- ja sorkkaterveyttä.

Valokuva: Jari Kostet

Luonnonlaitumen hoidon tavoite

Luonnonlaitumen hoidon tavoite on, että alueen ravinteikkuus vähenee, sillä monet vaateliaat niittykasvit vaativat ravinneköyhän maaperän. Luonnonlaitumen hoidon tärkeä tavoite on myös alueen avoimuus, jotta valo ja lämpösäteily pääsevät maahan. Tämä luo kasvillisuudelle ja hyönteisille uusia tärkeitä elinpaikkoja, ja alueen pienilmasto muuttuu lämpimäksi.

Kun aluetta hoidetaan hyvin, maaperästä voi vuosien mittaan herätä harvinaisiakin kasveja. Näiden kasvien siemeniä on voinut varastoitua maaperän niin sanottuun siemenpankkiin. Kasvi- ja eläinlajiston kehittymisen tarkkailu on vuosien mittaan yhä koukuttavampaa, kun huomaat, millaisia vaikutuksia työskentelylläsi on ollut luonnolle ja sen monimuotoisuudelle.

Mistä tunnistat sopivan luonnonlaitumen?

Monilta tiloilta voi löytyä sopiva kohde luonnonlaitumeksi, myös sinun tilaltasi. Sopivan luonnonlaitumen löytämiseksi tarkkaile uusin silmin maatilasi ympäristöä ja luontoa. Luonnonlaidun ei välttämättä ole ensikatsomalta runsaslajinen, mutta maastoa tutkimalla voit löytää sopivan luonnonlaidunalueen merkkejä.

Mistä tunnistat hyvän luonnonlaitumen:

• Sillä on laidunnus- tai niittohistoriaa
• Sitä ei ole muokattu vuosikymmeniin
• Se on sekapuustoinen ja lehtipuuvaltainen
• Se on avoin tai puoliavoin niittymäinen alue
• Se on helposti raivaamalla kunnostettavissa
• Se tuottaa tarpeeksi rehua koko kasvukauden ajan
• Se on eläimille turvallinen
• Se on helposti aidattavissa ja valvottavissa
• Se on laiduntavalle eläinlajille riittävän suuri

Arvioi alueen sopivuutta luonnonlaitumeksi seuraavien kysymysten avulla:

• Onko alueella syötävää laiduneläimille, kuten erilaisia heiniä tai ruohokasveja?
• Onko alueella merkkejä aiemmasta laidunnuksesta? Ovatko vanhempien puiden alaoksat harvassa? Entä onko alueella vanhoja kiviaitoja, piikkilanka-aitoja tai muita aiempaan laidunnukseen viittaavia rakenteita?
• Onko alueella vanhoja, isoja puita tai niittykasvillisuuslaikkuja?
• Tunnistatko alueelta harvinaisia niittykasveja tai karuissa oloissa viihtyviä lajeja?

Jos vastasit yhteenkin näistä kyllä, niin harkitse aluetta luonnonlaitumeksi. Paras aika luonnon tarkastelulle on loppukevät ja alkukesä. Jos sinulla ei ole laiduneläimiä, niin voit esimerkiksi tarjota aluetta lähitiloille kesälaitumeksi. Muista kuitenkin tällöin tehdä kirjallinen sopimus hoidosta, sillä hyvin suunniteltu yhteistyö on kaikkien osapuolten etu. Lue aiheesta tarkemmin Laidunpankin verkkosivuilta ja tutustu Sopimuslaidunnusoppaaseen (laidunpankki.fi).

Niittämällä on helppo hoitaa esimerkiksi pieniä ja tasaisia alueita. Koneellinen niitto sopii tasaisille, kuiville ja kivettömille alueille. Niittäminen synnyttää hyvin uniikin maiseman ja lajiston. Seuraavaksi kerrotaan luonnonlaitumen hoidosta sekä laiduntamalla että niittämällä.

Suunnittele luonnonlaitumen hoitoa

Kun olet varmistunut siitä, että alue on sopiva luonnonlaitumiseksi, sinun kannattaa tehdä suunnitelma alueen hoitamisesta. Jos haet luonnonlaidunkohteelle tukea, perehdy huolellisesti Ruokaviraston tukiehtoihin, ja tee suunnitelma alueen hoitamisesta esimerkiksi tukiehtoihin perehtyneen neuvojan kanssa. Jos saat kohteelle tukea, niin hoitosuunnitelma on pakollinen ja sitä on noudatettava tarkasti.

Jos sinulla on laiduneläimiä

Luonnonlaitumien hoitaminen on helpointa laidunnuksella. Huomioi, että laidunnusta on suunniteltava etukäteen sekä seurattava laidunnuskauden aikana. Muista, että voit myös tarjota omia eläimiäsi laiduntajiksi muille tiloille.

Pohdi laidunnuksen suunnittelussa ainakin seuraavia asioita:

1. Laidunnuksen aloituksen ajankohta, eli milloin lasket eläimet laitumelle.

Vinkki: Eläimet kannattaa laskea laitumelle yleensä jo varhain keväällä, sillä silloin laitumen kasvillisuus kasvaa voimakkaasti, jolloin eläimille on tarjolla runsaasti ravintorikasta ruokaa. Rantalaitumilla kiinnitä kuitenkin huomiota lintujen pesimäaikoihin, sillä laiduntavat eläimet saattavat polkea pesiä.

2. Laidunnuspaine, eli minkä verran laiduneläimiä sinulla on tietyllä alueella.

Vinkki: Laidunnuspaine voi olla ensimmäisinä vuosina korkea, sillä alueen ravinteikkuutta on tarkoitus vähentää. Tarkkaile laidunnuspainetta kuitenkin koko laidunnuskauden ajan, jotta eläimille riittää alueella tarpeeksi syötävää. Varaudu laidunnuspaineen säätämiseen vuosien välillä ja myös kasvukauden aikana, eli saatat joutua hakemaan eläimet tai osan niistä jo suunniteltua aiemmin laitumelta pois.

3. Lohkottaminen, eli jätätkö osan alueesta ns. lepäämään joksikin aikaa kasvukauden aikana tai koko kesäksi

Vinkki: Lohkottamisella voit vaikuttaa siihen, että alueella riittää syötävää eläimille koko kasvukauden. Lohkottamisella voit myös suojella alueella mahdollisesti kasvavia uhanalaisia kasveja. Lohkottamisella voidaan vähentää myös laiduneläinten loispainetta. Lepovuoden aikana lohkon kasvilajeilla on mahdollisuus siementää ja levitä voimakkaammin.

Huomioi kuitenkin lepovuoden suunnittelussa Ruokaviraston tukiehdot, jos olet hakenut kohteelle tukea.

4. Aitojen ja mahdollisten ylityssiltojen teko, eli millaiset aidat rakennat, ja tarvitsevatko eläimet kosteisiin kohtiin ylityssiltoja.

Vinkki: Alusta lähtien kannattaa panostaa hyviin ja kestäviin aitoihin. Tämä antaa mielenrauhaa.

Huomioi, että jos alueella liikkuu paljon suurpetoja, niin petoaidan rakentaminen voi olla tarpeellista. Voit suojata eläimiä myös laumanvartijakoirien avulla.

5. Eläinten suojat, eli pohdi, onko laitumella tarpeeksi suojaa eläimille erilaisissa sääolosuhteissa.

Vinkki: Naudoille riittävät suojaksi puut, mutta lampaat voivat tarvita aukeammilla alueilla suojakatoksen.

Laiduneläimissä on eroja

• Lammas: Viihtyy vaikeakulkuisessakin maastossa, mutta ei niin hyvin kosteilla laitumilla. Syö valikoiden, joten laiduntamisen lisäksi alue voi tarvita niittämistä etenkin heinäisissä kohdissa. Lammas ei myöskään syö korsiintunutta kasvustoa, joten ne ovat tehokkaimpia laiduntajia silloin, kun kasvusto on nuorta. Ne ovat kuitenkin tehokkaita vieraslajien poistossa, eli lampaat syövät mielellään esimerkiksi jättipalsamia. Lampaat ovat herkkiä loisille.
• Nauta: Viihtyy kaikenlaisilla laitumilla ja soveltuu myös kosteille laitumille, kuten rantalaitumille. Nauta on suosittu laiduntaja, sillä ne eivät ole nirsoja.
• Hevonen: Viihtyy monenlaisilla laitumilla. Syö kasvillisuutta hyvin tarkasti, mutta saattaa tallata polkuja herkemmille alueille.
• Yhteislaidunnus: laidunnetaan kahta tai useampaa eläinlajia samalla laidunalueella yhtä aikaa tai peräkkäin. Voit käyttää yhteislaiduntamiseen lampaita ja hiehoja tai lampaita ja emolehmiä vasikoineen. Hevoset, naudat ja lampaat pärjäävät myös samalla laitumella. Yhteislaitumilla laidunalue kuluu tasaisemmin ja syömättömien hylkylaikkujen määrä vähenee.

Jos sinulla ei ole laiduneläimiä

Luonnonlaitumien hoitamiseen on monia mahdollisuuksia, vaikka et itse omistaisi eläimiä. Voit esimerkiksi laittaa Laidunpankki-sivustolle ilmoituksen ja tarjota laidunalaa lähialueen eläintiloille. Muista tällöin tehdä hoitamisesta kirjallinen suunnitelma eläinten omistajan kanssa.

Pienempiä aloja voi hoitaa myös niittämällä. Niittäminen on työlästä, mutta myös palkitsevaa, sillä se synnyttää lajistoltaan hyvin uniikkeja niittyjä.

Jos suunnittelet hoitoa niittämällä, huomioi hoidon suunnittelussa seuraavat asiat:

• Jos alueen kasvillisuus on hyvin rehevää, se kannattaa niittää ensimmäisinä vuosina kaksikin kertaa kesän aikana. Niitä ensimmäisen kerran ennen reheväkasvuisten lajien, kuten korkeat heinät ja koiranputki, kukintaa.
• Tarvitset niittämiseen erilaisia välineitä. Mitä niittovälineitä sinulla on itselläsi ja miten ne sopivat alueen niittämiseen? Pystytkö niittämään alueen kasvillisuutta monipuolisesti?
  • Huomioi, että luonnonlaidunta on niitettävä leikkaavateräisillä välineillä.
• Mieti, kuinka käsittelet niittojätteen. Niittojäte on korjattava pois, jotta maaperän ravinteikkuus vähenee. Niittojätteen voi esimerkiksi kompostoida tai sitä voi tarjota esimerkiksi naapurissa sijaitsevalle karja- tai hevostilalle hyödynnettäväksi.
• Voit lukea niittämisestä tarkempia ohjeita perinnebiotooppien hoito-ohjeista.

Huomioi suunnittelussa myös nämä

• Onko kohteella harvinaisia tai uhanalaisia lajeja tai sijaitseeko se Natura 2000 -alueella tai suojelualueella? Jos et tiedä, voit pyytää neuvojaa tai ELY-keskuksen asiantuntijaa arvioimaan tätä. Yleensä tällaisilla alueilla saa laiduntaa, mutta uhanalaisten lajien säilyttäminen voi vaatia sinulta joidenkin hoitotoimien mukauttamista, esimerkiksi eläinten laidunalueen rajaamista. Sijainti Natura 2000 -alueella tai suojelualueella edellyttää alueen rauhoitusmääräysten noudattamista ja hoidon tarkempaa suunnittelua. Näillä alueilla kannattaa pyytää neuvoa ELY-keskuksen asiantuntijalta.
• Eläinten luonnonlaiduntaminen voi edesauttaa saamaan lihasta hieman korkeampaa hintaa. Lue Luonnonlaidunlihan tuottajat ry:n verkkosivustolta lisää luonnonlaidunlihan brändäyksestä.
• Matkailuyritykselle tilan läheisyydessä sijaitseva luonnonlaidun voi olla yksi valttikortti. Mieti, kuinka tuot yrityksesi markkinoinnissa esiin luonnonlaidunkohteen maisema-arvot ja kohteen monipuolisen lajiston tuottamat hyödyt suomalaiselle luonnolle.
• Alueen hoitaminen vaatii välillä aikaa, jaksamista ja hoidon alkuvaiheessa myös rahaa. Mieti omaa jaksamistasi, mahdollisuuksia sitoutua alueen pitkäjänteiseen hoitoon sekä sitä, mistä voit saada rahoitusta alueen hoitoon.
  • Rahoitusmahdollisuuksia:
    • Ruokavirastosta myönnetään tukea luonnonlaidunten hoitoon. Lue lisää Ruokaviraston verkkosivustolta maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimusten ehdoista (linkki avautuu uuteen ikkunaan).

Kuinka hoidat luonnonlaidunta?

Aloita peruskunnostamalla

Monilla luonnonlaitumilla tarvitaan aluksi peruskunnostusta. Peruskunnostus tarkoittaa lähinnä puuston ja vesakon raivausta ja poistoa, vanhojen piikkilankojen poistoa sekä aitaamista. Muista, että maaperää ei saa muokata tai lannoittaa. Varaudu myös ongelmakasvien poistoon alueelta. Ongelmakasveja ovat nopeasti leviävät ja rehevöitymistä aiheuttavat kasvit, kuten nokkonen, vadelma sekä haitalliset vieraslajit, kuten lupiini ja jättipalsami. Varaudu peruskunnostamisessa siihen, että se vie aikaa. Peruskunnostuksen työläin vaihe on raivattujen puiden pois vieminen alueelta.

Hoida pitkäjänteisesti

Aloita alueen säännöllinen laidunnus tai niitto peruskunnostuksen jälkeen tai sen kanssa samaan aikaan. Seuraa laidunnuksen tehoa varsinkin alkuvaiheessa. Voit tarvittaessa täydentää hoitoa niitolla ja ongelmakasvien sekä haitallisten vieraslajien poistolla.

Luonnonlaitumen monimuotoisuus- ja maisema-arvot kasvavat kukoistukseensa noin kymmenessä vuodessa riippuen siitä, millainen lähtötaso luonnonlaitumella on ollut.

Tarkkaile

1. Lajiston kehittymistä

Luonnonlaitumen lajiston kehittymisen tarkkailu on kiehtovaa. Maaperä on voinut säilöä harvinaisten kasvilajien siemeniä, jotka aloittavat kasvamisen olosuhteiden muututtua oikeanlaisiksi hoitamisen myötä. Kun alueen kasvilajiston monimuotoisuus lisääntyy, sinne voi myös muuttaa uusia lintu- tai hyönteislajeja. Alueen hoitaminen voi tuottaa hyvin ainutlaatuisen maiseman, joka löytyy vain sinun tilaltasi.

2. Laidunnuspainetta

Laidunnuspaine voi olla luonnonlaitumella aluksi suuri, mutta muutamien vuosien kuluessa sitä kannattaa pienentää. Laidunnuspaineeseen vaikuttaa myös kesän säät. Sateisena kesänä ravintoa voi olla joitakin vuosia enemmän tarjolla, kun taas kuivana kesänä voit joutua vähentämään laidunnuspainetta normaalista.

Eri lajit hyötyvät erilaisista laidunnuspaineista ja -ajankohdista. Laidunnuspaine voi vaihdella ajallisesti ja alueellisesti, ja sen vaihtelu lisää luonnon monimuotoisuutta. Toisinaan alueella voi olla ylilaidunnusta, mutta silloin alueen pitää olla levossa kauemmin. Eläinten hyvinvointi ja riittävä rehun määrä on tärkeintä laitumella. Voit suojella alueen harvinaisia lajeja paremmin esimerkiksi niin, että lohkot alueen useampaan laidunlohkoon.

3. Rehevöitymistä ja vieraslajeja

Jos laidunnuspaine tai niitto eivät ole riittäviä, alue alkaa rehevöityä ja pusikoitua. Esimerkiksi paju on nopea kasvamaan ja umpeuttamaan maisemaa. Jos huomaat rehevöitymistä, lisää laidunnuspainetta tai niitä rehevöitynyt alue. Kuljeta niittojäte alueelta pois rehevöitymisen pysäyttämiseksi. Jos huomaat että laidunnus tai niitto ei riitä pitämään puun taimia ja vesoja poissa, raivaa ne mahdollisimman nuorina työmäärän minimoimiseksi.

Tarkkaile haitallisten vieraslajien, kuten lupiinin ja jättipalsamin esiintymistä. Jos huomaat alueella haitallisen vieraslajin, aloita sen torjuminen heti, sillä torjunta käy vaikeammaksi lajin levitessä. Kiinteistön omistajalla on velvollisuus huolehtia haitallisten vieraslajien hävittämisestä tai leviämisen rajoittamisesta. Lue aiheesta lisää vieraslajit.fi-verkkosivustolta. 

4. Eläinten hyvinvointia

Laidunkauden aikana tärkeintä on tarkkailla eläinten hyvinvointia. Kiinnitä huomiota eläinten terveyteen ja siihen, riittääkö alueen rehuntuotto vai pitääkö eläinmäärää vähentää. Huolehdi, että eläimillä on riittävästi suojaa erilaisia säitä vastaan.

Luonnonlaitumilla on myös isompi loisriski verrattuna peltolaitumiin, mikä johtuu jatkuvasta laidunnuksesta ja maan muokkaamattomuudesta. Kosteat olosuhteet lisäävät loisriskiä varsinkin lampailla. Laita karitsat mahdollisimman puhtaille, loisvapaille laitumille. Vähennä loispainetta lepovuosilla ja hyvällä laidunkierrolla.

Valokuva: Jari Kostet

Nauti ja kerro tuloksista!

Luonnonlaitumen hoitaminen on palkitsevaa! Jotta voit seurata hoidon tuloksia konkreettisesti, pidä hoitopäiväkirjaa. Näin voit paremmin seurata alueen kehitystä sekä muistat, millainen hoito on tuottanut alueella hyviä tuloksia, ja mitkä ovat olleet sellaisia asioita, joita ei kannata tehdä enää uudelleen. Myös ulkopuolinen neuvoja voi auttaa huomaamaan esimerkiksi alueen lajiston muutokset.

Jos tilallasi on esimerkiksi sosiaalisen median tili, niin kerro myös seuraajillesi tekemästäsi tärkeästä työstä luonnon monimuotoisuuden ja eläinten hyvinvoinnin eteen.

Tekstin asiantuntijat

Katja Raatikainen, suojelubiologi, Metsähallitus

Eriika Lundström, asiantuntija, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö