Nautojen tarttuva leukoosi (Enzootic Bovine Leucosis, EBL)

Naudan tarttuva leukoosi (EBL) on nautojen krooninen kasvaintauti, jonka aiheuttaja on retroviruksiin kuuluva naudan leukoosivirus (BLV). BLV ei tartu ihmiseen.

Oireet

Virus voi tarttua missä iässä tahansa, jopa alkiovaiheessa. Saatu tartunta on elinikäinen.

Suurin osa leukoositartunnoista on oireettomia. Noin kolmanneksella yli 3-vuotiaista tartunnan saaneista naudoista ilmenee pysyvä lymfosytoosi ja vain muutamalla prosentilla ilmenee naudan leukoosiviruksen aiheuttamia kasvaimia. Oireet riippuvat kasvainten sijainnista. Oireina voivat olla erilaiset ruoansulatushäiriöt, ruokahaluttomuus, laihtuminen, yleiskunnon heikkeneminen ja joskus neurologiset oireet. Pinnalliset imusolmukkeet voivat olla suurentuneet. Oireet johtuvat yleisimmin muutoksista juoksutusmahassa, sydämen oikeassa eteisessä, pernassa, suolistossa, maksassa, munuaisissa, satakerrassa, keuhkoissa ja kohdussa.

Naudoilla esiintyy myös sporadista leukoosia, joka ei tartu eläimestä toiseen. Siinä erotetaan kolme muotoa: juveniili leukoosi, tymusmuoto sekä iholeukoosi.

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin toteaminen perustuu ensisijaisesti vasta-aineiden osoittamiseen seerumista. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.

Leviäminen

Koska virus säilyy veren lymfosyyteissä, tartunnan leviäminen eläimestä toiseen edellyttää käytännössä verikontaktia eläinten välillä. Tämä on mahdollista, jos injektiot annetaan samoilla neuloilla tai samoja instrumentteja käytetään eri eläimille tai eläimiä rektalisoidaan hanskaa vaihtamatta. Myös vertaimevien hyönteisten, etenkin paarmojen on arveltu voivan siirtää virusta eläimestä toiseen. Tartunta voi siirtyä emältä jälkeläiseen kohdussa tai maidon tai ternimaidon välityksellä. Viruksen leviäminen on periaatteessa mahdollista myös sperman välityksellä.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

Naudan tarttuva leukoosi luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan C-luokan eläintaudiksi naudoissa ja muissa Bos -suvun lajeissa, sekä biisoneissa ja aasianpuhveleissa (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee EBL -tautia näissä nautaeläimissä, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa toimintaohjeet ja ottaa tarvittaessa niistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi. Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä, kuten tartunnan saaneiden eläinten lopettamisesta ja pitopaikan puhdistuksesta sekä desinfioinnista, on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/689, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021 ja b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 327/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista

Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa eläimissä ole EBL-tautia, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu erityisesti ulkomaan liikenteessä. Koska Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan EBL-taudista vapaa asema, on eläinten siirroissa Suomeen noudatettava lainsäädännön mukaisia lisävaatimuksia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme

Seuranta

EBL:n esiintymistä Suomessa seurataan mm. meijereissä otettavien näytteiden avulla. Lisäksi kaikki teurastettavat naudat tarkastetaan leukoosiin viittaavien muutosten varalta lihantarkastuksen yhteydessä, ja tarvittaessa epäilyttävät muutokset tutkitaan. Myös kaikki EBL-taudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi. Seurannan tavoitteena on osoittaa, että tautia ei esiinny Suomessa, ja näin varmistaa virallisen tautivapauden säilyminen.

Esiintyminen

EBL-tautia esiintyy maailmanlaajuisesti, mutta esimerkiksi Suomesta ja monesta muustakin Euroopan maista se on juurittu kokonaan pois. Tautia esiintyy Euroopan alueella kuitenkin mm. Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Unkarissa ja Italiassa sekä   Venäjällä.

EBL-tautia on vastustettu Suomessa jo 1960-luvulta lähtien. Viimeksi tautia on todettu Suomessa vuonna 1996, lisäksi vuonna 2008 todettiin yksittäisellä eläimellä EBL-taudin vasta-aineita, mutta koska viruksen osoittaminen eläimestä ei ollut mahdollista, ei taudin esiintymistä voitu lopullisesti vahvistaa tai poissulkea. Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan EBL-taudista virallisesti vapaa asema.

Sivu on viimeksi päivitetty 28.4.2022