Naudan tarttuva rinotrakeiitti (Infectious Bovine Rhinotracheitis, IBR) ja pustulaarinen vulvovaginiitti (Infectious Pustural Vulvovaginitis, IPV

Naudan tarttuva rinotrakeiitti (IBR) ja pustulaarinen vulvovaginiitti (IPV) ovat naudan herpesvirus 1 (BoHV-1) aiheuttamia ylempien hengitysteiden ja henkitorven sekä sukuelinten alueen tulehduksia.  IBR/IPV ei tartu ihmiseen.

Oireet

Itämisaika on 2–4 päivää. Tartunta on usein oireeton. Hengitystiemuodossa (IBR) on oireina aluksi kirkas sierainvuoto, joka muutamassa päivässä muuttuu sameaksi ja silmän sidekalvotulehdusta, johon saattaa liittyä sarveiskalvon sameus. Lisäksi esiintyy kuumetta ja ruokahaluttomuutta.

Genitaalimuodossa esiintyy lehmillä märkärakkulaista vulvovaginiittia (häpy-emätintulehdus) ja sonneilla balanopostiittia (terskan ja esinahantulehdus). Komplisoitumaton tauti kestää 5–10 päivää.

Taudin määritys ja näytteenotto

Taudin toteaminen perustuu ensisijaisesti vasta-aineiden osoittamiseen seerumista. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.

Leviäminen

Virus lisääntyy hengitysteiden tai genitaalien limakalvoilla. Tartunta tapahtuu yleensä hengitysteitse. Virusta on myös tartunnan saaneen sonnin spermassa ja se voi levitä sperman välityksellä sekä astutuksessa että keinosiemennyksessä. Tartunnan saaneista naudoista tulee viruksen kantajia. Virus jää latentiksi hermoganglioihin ja aktivoituu uudelleen esimerkiksi stressin vuoksi. Viruseritys on tästä johtuen ajoittaista.

Vastustaminen ja ennaltaehkäisy

IBR/IPV luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan C-luokan eläintaudiksi naudoissa ja muissa Bos -suvun lajeissa, sekä biisoneissa ja aasianpuhveleissa (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee IBR/IPV tautia näissä nautaeläimissä, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa toimintaohjeet ja ottaa tarvittaessa niistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi. Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä. Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä, kuten tartunnan saaneiden eläinten lopettamisesta ja pitopaikan puhdistuksesta sekä desinfioinnista, on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/689, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021 ja b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 327/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.

IBR/IPV -tartunta kameli- tai hirvieläimissä on EU-lainsäädännön mukaan luokiteltu D-luokan eläintaudiksi, joten myös näillä eläimillä havaituista tautiepäilyistä tai todetusta taudista on ilmoitettava virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian. Lisätietoa eläintautien ilmoittamisvelvollisuuksista sekä eläintautien luokittelusta löytyy sivuiltamme.

Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa eläimissä ole IBR/IPV-tautia, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu erityisesti ulkomaan liikenteessä. Koska Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan IBR/IPV-taudista vapaa asema, on eläinten siirroissa Suomeen noudatettava lainsäädännön mukaisia lisävaatimuksia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme.

Seuranta

IBR/IPV:n esiintymistä Suomessa seurataan vuosittain otettavin näyttein mm. meijereissä ja teurastamoilla. Myös kaikki IBR/IPV-taudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi. Seurannan tavoitteena on osoittaa, että tautia ei esiinny Suomessa, ja näin varmistaa virallisen tautivapauden säilyminen.

Esiintyminen

IBR/IPV-tautia esiintyy maailmanlaajuisesti, mutta esimerkiksi Suomesta, muista Pohjoismaista, Itävallasta, Saksasta, Tsekeistä ja Sveitsistä se on juurittu kokonaan pois. Tautia esiintyy kuitenkin useissa Euroopan maissa kuten Virossa, Latviassa, Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa, sekä Venäjällä. Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan IBR/IPV-taudista virallisesti vapaa asema.

Sivu on viimeksi päivitetty 28.4.2022