Usein kysyttyä eläinsuojelusta

 

Eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö muuttuu 1.1.2024. Tällöin alkaa eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) soveltaminen. Samalla nykyinen eläinsuojelulaki ja -asetus kumoutuvat. Aiemman eläinsuojelulain nojalla annetut eläinlajikohtaiset asetukset jäävät toistaiseksi voimaan.

Huomioi, että osa sivuston tiedoista on toistaiseksi päivittämättä.

Tälle palstalle kootaan Ruokaviraston vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin eri eläinlajien pidosta ja eläinten hyvinvoinnin valvonnasta. Palstaa täydennetään säännöllisesti.

Palstalla esitetyt vastaukset ovat osin Ruokaviraston tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Tulkinnat eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Koirat

Kasvatan koirarotua, jonka takajalkojen kannukset tulee rotumääritelmän mukaan poistaa. Uusi kunnaneläinlääkärimme ei sitä kuitenkaan suostu tekemään. Voiko eläinlääkäri kieltäytyä kannusten poistosta, vaikka lähialueella ei edes ole mitään muuta eläinlääkäriasemaa, jonne voisin pennut viedä kannustenpoistoon?

Kannusten poistoa ei saa tehdä ainoastaan siksi, että rotumääritelmä niin edellyttää. Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Sairauteen verrattavia syitä voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa toimenpiteellä ehkäistään eläintä vahingoittamasta itseään tai muita eläimiä. Kannusten poisto voi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä olla perusteltavissa esimerkiksi silloin, kun koiraa tullaan käyttämään metsästyskäytössä tai muissa vastaavissa tilanteissa, joissa kannusten vahingoittumisen vaara on ilmeinen.

Yhdistyksemme on aikeissa järjestää varainkeruumielessä epävirallisen koiranäyttelyn eli niin sanotun Match Shown. Yhdistyksemme jäsen muistutti, että ulkomailtakaan tuodut typistettyhäntäiset ja -korvaiset koirat eivät saa Suomessa osallistua koiranäyttelyyn. Ei kai kielto koske kuitenkaan tällaista epävirallista näyttelyä?

Vuonna 2001 tai sen jälkeen syntyneiden typistettyjen koirien näytteillä pitäminen tai kilpailuihin osallistuminen on kiellettyä riippumatta siitä, onko kyseessä niin sanottu virallinen vai epävirallinen näyttely tai kilpailu. Typistetyt koirat eivät saa osallistua mihinkään kilpailuun, kokeeseen, testiin tai muuhun kilpailutarkoituksessa järjestettävään tilaisuuteen, jossa arvioidaan koirien ominaisuuksia, taipumuksia tai taitoja. Typistettyjen koirien osallistuminen koiranäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin, joissa arvostellaan koirien ulkomuotoon, käyttöön tai jalostukseen liittyviä ominaisuuksia, on myös kielletty. Sillä, kuka kyseenomaiset tilaisuudet järjestää, tai minkälainen asema niillä on alan harrastajien keskuudessa, ei ole merkitystä. Ainoastaan maailmanmestaruus- ja euroopanmestaruuskilpailut sekä maailmanvoittaja- ja euroopanvoittajanäyttelyt on erikseen säädetty tilaisuuksiksi, joihin myös typistetyt koirat saavat osallistua.

Kennelimme koirat asustelevat ulkotarhoissa, joista on luukun kautta vapaa pääsy lämmitettyyn kennelrakennukseen. Lueskelin Ruokaviraston Tavoitteena terve ja hyvinvoiva koira ja kissa – esitettä, ja ulkotarhat täyttävät kyllä reilusti tarhojen vaatimukset, mutta sisätilojen osalta koirien tila jää noin puoli neliötä vajaaksi oppaassa esitetystä niin sanotusta koiran pidolle tarkoitetun häkin pinta-ala -vaatimuksista. Pitääkö kennelrakennuksessa nyt siirtää väliseiniä tai tehdä muuta remonttia, jotta myös sisätilat täyttävät nuo koiran pidolle tarkoitetun häkin pinta-alavaatimukset?

Koiran pitoon tarkoitetun häkin tilavaatimuksia sovelletaan tapauksissa, joissa koiraa pidetään häkissä muutoin kuin tilapäisesti. Mikäli koirilla on vapaa pääsy ulkotarhaan, katsotaan sisähäkin olevan tässä tapauksessa rinnastettavissa koirankoppiin tai muuhun sitä vastaavaan säänsuojaan, jolloin riittää, että sisätila on kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koirille sopiva. Mikäli koirien pääsy ulkotarhoihin estetään esimerkiksi työpäivien ajaksi, pitää sisätilojen kuitenkin täyttää koiran pidolle tarkoitetun häkin vaatimukset.

Kissat

Paikallinen metsästysseura loukutti talvella kesämökkimme lähistöltä villiintyneitä kissoja. Kuulin, että pyydystetyt kissat oli lopetettu saman tien. Eikö irrallaan tavatut kissat pitäisi viedä ensin löytöeläinhoitolaan, missä niille voitaisiin yrittää etsiä uusi koti?

Kunnilla on velvollisuus järjestää alueellaan irrallaan tavatuille ja talteen otetuille kissoille, koirille ja muille vastaaville pienikokoisille seura- ja harrastuseläimille tilapäistä hoitoa talteenottopaikoissa eli niin sanotuissa löytöeläinhoitoloissa. Talteenotettuja eläimiä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Säilytysvelvoite koskee kuitenkin ainoastaan tilapäisesti poissa omistajansa hallinnasta olevien eläinten hoidon järjestämistä. Kiinniotettuihin villiintyneisiin kissoihin sovelletaan metsästyslakia. Metsästyslaki rinnastaa villiintyneet kissat rauhoittamattomiin eläimiin, joiden pyydystämiseen ja välittömään lopettamiseen alueen omistajalla tai haltijalla tai alueen metsästysvuokraoikeuden ja metsästysluvan haltijalla on oikeus.

Yksittäisen kissan kiinniottajan voi olla vaikeaa arvioida, onko kiinni otettu eläin kotikissa vai villiintynyt kissa. Tällaisessa tapauksessa on parasta toimittaa kissa kunnan osoittamaan talteenottopaikkaan, jossa kissa voidaan tutkia myös tatuoinnin tai mikrosirun varalta.

Villiintyneiden kissojen kiinni ottamiseen, hoitamiseen ja lopettamiseen liittyvistä asioista voit lukea tarkemmin täältä.

Hevoset

Onko hevonen tuotantoeläin vai lemmikki?

Hevosen asema tuotantoeläimenä tai seura- ja harrastuseläimenä riippuu sen kulloisestakin käyttötarkoituksesta. Eläinsuojelulainsäädännössä hevosta käsitellään lähtökohtaisesti seura- ja harrastuseläimenä, mutta tietyissä tapauksissa, kuten maataloustoimintakäytössä, sen voidaan katsoa olevan tuotantoeläin, jolloin siihen sovelletaan tuotantoeläimiä koskevia vaatimuksia. Eläinsuojelulain 5 a § mukaan tuotantoeläimellä tarkoitetaan elintarvikkeiden, villan, nahan tai turkisten tuotantoa varten tai muussa tuotantotarkoituksessa kasvatettavaa tai pidettävää eläintä. Tuotantoeläimellä ei kuitenkaan tarkoiteta kilpailuissa, näyttelyissä taikka kulttuuri- tai urheilutapahtumissa tai vastaavissa toiminnoissa käytettävää eläintä. Eläinsuojelulain muutoksen (203/2017) perusteluihin (HE 267/2016) on kirjattu, että tuotantoeläimenä ei pidettäisi seura-, kilpa- ja harrastuseläimiä, joita ei pääsääntöisesti käytetä maataloustoimintaan, vaan joita käytetään esimerkiksi urheilutarkoituksessa (ravihevoset) tai jotka ovat lemmikkieläimiä (mukaan lukien eläimistä saatavien tuotteiden kotitarvekäyttö). Ehdollisuuden tukivalvonnoissa seura- ja harrastuseläiminä voidaan pitää esimerkiksi 1—2 tammaa, joita varsotetaan, mutta maatila ei ole solminut alkuperäisrotujen kasvattamissopimusta. Myös kotieläinpihojen eläimet voidaan pääsääntöisesti rajata pois tuotantoeläinten määritelmästä.

Huomioi kuitenkin, että lääkitsemislainsäädännön kirjanpitovaatimus koskee kaikkia hevosia, jota ei ole niiden tunnistusasiakirjassa (hevospassissa) merkitty pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomiksi. Lääkekäytön kirjanpitovelvollisuus riippuu siis siitä, onko hevosen tunnistusasiakirjassa teurastuskieltomerkintä, ja mikä on hevosen käyttötarkoitus:

• Passissa ei ole teurastuskieltomerkintää: hevosen omistajan tai haltijan on pidettävä hevosen saamista lääkityksistä kirjaa. Kirjanpitoa on säilytettävä 5 vuoden ajan elintarviketuotantoeläimiltä edellytetyllä tavalla.

• Passissa on teurastuskieltomerkintä, mutta hevosta käytetään (muuna kuin elintarviketuotantoa varten pidettävänä) tuotantoeläimenä (esim. metsätyöhevonen): lääkekirjanpitoa on säilytettävä eläinsuojelulain perusteella 3 vuotta.

• Passissa on teurastuskieltomerkintä, ja kyseessä on yksittäinen harrastehevonen: lainsäädäntö ei edellytä lääkekirjanpidon pitämistä.

Olemme remontoimassa pihapiirissämme olevaa vanhaa kivinavettaa talliksi tyttäremme kahdelle shetlanninponille. Luimme, että tallin sisäkorkeuden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5, kuitenkin aina vähintään 2,2 metriä. Vanhan kivinavetan sisäkorkeus on vain 2 metriä eikä sitä ainakaan kovin helposti saa korotettuakaan. Tyttäremme shetlanninponit ovat säkäkorkeudeltaan alle 110 cm, jolloin luvulla 1,5 kerrottuna tarvittava sisäkorkeus olisi 165 cm. Koskeeko tuo 2,2 metrin vaatimus myös näin pieniä poneja, vai vain hevosia?

Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta koskee hevosten lisäksi myös ponien, aasien ja muiden vastaavien kavioeläinten pitoa. Näin ollen myös ponisuojan sisäkorkeuden tulee olla vähintään 2,2 metriä. Minimipinta-alan vähimmäiskorkeudesta on mahdollista poiketa enintään kaksi prosenttia. Vanhoissa rakennuksissa voi olla maan ja rakennuksen painumisen ja liikkumisen aiheuttamia muutaman senttimetrin eroja eri mittauskohtien välillä, minkä johdosta em. poikkeuksesta on säädetty erikseen.

Vähimmäiskorkeusvaatimus koskee vain eläinsuojan (yksittäiskarsina, ryhmäkarsina, sairaskarsina, pihatto, pilttuu) vähimmäispinta-aloja vastaavia osia. Karsinassa tai muussa eläinsuojassa voi olla myös alueita, jotka ovat alle vähimmäiskorkeuden, mutta niitä ei voi laskea mukaan eläinsuojan pinta-alaan. Sisäkorkeutta laskettaessa rakennuksessa normaalisti tarvittavia kiinteitä kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia teknisluontoisia laitteita ei myöskään oteta huomioon.

Minimikorkeusvaatimus ei koske käytäviä yms., mutta niiden osalta on huomioitava, että tilat eivät saa olla niin matalia, että ne aiheuttavat hevoselle vahingoittumisen vaaraa.

Onko karsinan minimipinta-alavaatimuksista mahdollisuus joustaa saman 2 %:n verran, kuin karsinan korkeudesta?

Jos lainsäädännössä on säädetty jokin vähimmäistilavaatimus, eikä siitä ole säädetty poikkeamismahdollisuutta, ei vaatimuksesta ole mahdollista joustaa. Poikkeamismahdollisuudesta tulee aina säätää, ja hevosten suojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa on näin tehty ainoastaan eläinsuojan sisäkorkeuden osalta.

Vähennetäänkö karsinan kalusteiden viemä tila pois pinta-alasta? Esim. vesiputkia suojaava sokkeli lattianrajassa tai karsinan sisäpuolella oleva ruokinta-automaatti.

Karsinan koko tulee mitata sisämittana niin, että karsinan vähimmäiskoko täyttyy sekä ylä- että alareunasta mitattaessa, joten sokkelin viemää tilaa ei voi laskea karsinan vähimmäiskokoon. Hevosten karsinoiden osalta ei ole erikseen säädetty vaatimuksia käytettävissä olevalle pinta-alalle, joten ruokinta-automaatin viemää tilaa ei tarvitse huomioida karsinan kokoa arvioitaessa.

Onko jokaiselle hevoselle oltava karsinapaikka tallissa?

Jokaisella hevosella on oltava sellainen pitopaikka, joka täyttää lainsäädännössä pitopaikalle asetetut vaatimukset. Talli- tai pihattopaikkojen määrä on sovitettava hevosten määrään siten, että kaikki hevoset voidaan tarvittaessa ottaa yhtä aikaa suojaan.

Miten arvioidaan tallin osalta riittävä valaistus?

Valaistuksen voimakkuudesta ei ole säädetty tarkkoja määreitä, mutta Ruokaviraston näkemyksen mukaan riittävän valaistuksen arvioimiseksi voidaan käyttää yleisesti käytettyä määritelmää, että tilassa pitäisi pystyä lukemaan vaivatta sanomalehteä.

Onko ämpärijuotto hevosille riittävää ja paljonko vettä tulee tarjota vuorokauden aikana?

Täysikasvuisen, joutilaan hevosen päivittäinen vedentarve on sisäruokintakaudella noin viisi litraa 100 elopainokiloa kohti (esim. 25 litraa vettä/500 kg painoinen hevonen). Kohtalaista ja raskasta työtä tekevällä tai muutoin runsaasti hikoilevalla hevosella sekä imettävällä tammalla vedentarve on edellistä paljon suurempi (2–3 -kertainen). Mikäli hevosten määrä ja fyysinen aktiivisuus huomioiden em. vedentarve voidaan tyydyttää ämpärijuotolla, ei sille ole eläinsuojelulain näkökulmasta estettä.

Huomioi, että 1.1.2024 lähtien sovellettavassa eläinten hyvinvointilaissa säädetään, että hevosilla on oltava pysyvässä pitopaikassa jatkuvasti vettä saatavilla. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitettaisiin esimerkiksi hevosen karsinaa silloin, kun se viettää siellä pääosan vuorokaudesta. Vastaavasti hevosen ulkotarhaa ei pidettäisi pysyvänä pitopaikkana, jos hevonen viettää suurimman osan vuorokaudesta karsinassaan. Kesällä laidun voisi vastaavalla tavalla olla joko hevosen pysyvä tai väliaikainen pitopaikka.

Onko karsinatallin yhteydessä olevassa ulkotarhassa pidettäville hevosille oltava säänsuoja?

Ulkotarhassa ja laitumella olevilla hevosilla on oltava mahdollisuus säänsuojaan epäsuotuisissa sääolosuhteissa, ellei hevosia ole tarvittaessa mahdollista ottaa sisälle. Säänsuoja voi olla esimerkiksi kevyt kolmiseinäinen katos, joka suojaa hevosta suoraa auringonpaistetta, tuulta ja sadetta vastaan. Säänsuojan ei välttämättä tarvitse olla rakennettu, vaan myös luonnon tarjoama suoja, esimerkiksi tiheä puusto, voi olla riittävä. Kaikkien hevosten tulee mahtua suojaan yhtä aikaa. Säänsuojan riittävyys tulee arvioida tapauskohtaisesti hevosten hyvinvoinnin kannalta.

Hevosilla, joita pidetään ympärivuotisesti ulkona, on talvikaudella oltava käytettävissään rakennettu eläinsuoja kuten pihatto, jossa on vähintään kolme seinää ja tarvittaessa neljäs suljettava seinä. Kaikkien hevosten tulee mahtua suojaan yhtä aikaa. Eläinsuojan riittävyys tulee arvioida tapauskohtaisesti hevosten hyvinvoinnin kannalta.

Lainsäädännössä ei ole tarkemmin määritelty, millainen toiminta katsotaan ympärivuotiseksi ulkokasvatukseksi, ja milloin on kyse ns. tavallisesta jaloittelutarhauksesta. Myöskään talvikauden alkamis- tai loppumisajankohtaa ei ole määritelty. Kaikessa toiminnassa on kuitenkin huomioitava eläintenpitäjän velvollisuus turvata hevosille suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan, ja sopiva makuupaikka.

Hevosten ulkotarhaamisella on monia etuja, jotka edistävät hevosten hyvinvointia, ja ulkona pitoa on mahdollista harjoittaa myös yöaikaan olosuhteiden niin salliessa. Oleellista on, että tarhattavien eläinten hyvinvointi turvataan myös epäsuotuisissa sääoloissa, joko siten, että hevosilla on käytettävissään säänsuoja, jonne ne voivat itse halutessaan vetäytyä, tai että eläintenpitäjä ottaa hevoset tarvittaessa sisälle.

Mikä on varsomiskarsinan minimipinta-alavaatimus?

Varsomiskarsinaan sovelletaan ryhmässä pidettävien hevosten ryhmäkarsinan vaatimuksia. Varsomiskarsinan tilavaatimus muodostuu laskemalla yhteen tamman säkäkorkeuden edellyttämä yksittäiskarsinan pinta-ala + 50 % varsan säkäkorkeuden edellyttämästä yksittäiskarsinan pinta-alasta. Esim. 175 cm korkean tamman ja sen alle 12 kk:n ikäisen 110 cm kokoisen varsan karsinan koon tulee olla vähintään 9.0 m2 + (0,5 x 5 m2) = 11.5 m2

Minkä ikäinen hevonen katsotaan varsaksi?

Ruokaviraston näkemyksen mukaan varsaksi katsotaan alle 12 kk ikäinen hevoseläin. Tulkintaa tukee mm. eläintunnistuslainsäädäntö, jonka mukaan hevonen pitää tunnistaa 12 kk kuluessa syntymästä, sekä hevosten pidosta annetun valtioneuvoston asetuksen (588/2010) liitteiden 2 ja 3 määritelmät varsasta.

Hevoset, lampaat

Hevosemme laiduntavat kesäaikaan metsälaitumella, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä tallistamme. Tuttu hevosharrastaja kertoi, että hevosille vaaditaan nykyään myös laitumelle säänsuoja. Millainen katos laitumelle pitäisi rakentaa? Huonolla ilmalla olemme hakeneet hevoset aina sisälle. Hevosaitauksen lähellä sijaitsevalla metsäniityllä on myös kesälampaittemme laidun, pitäisikö niillekin rakentaa erillinen katos?

Ulkotarhassa ja laitumella on tarvittaessa oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan. Säänsuoja voi olla esimerkiksi kevyt kolmiseinäinen katos, joka suojaa hevosta suoraa auringonpaistetta, tuulta ja sadetta vastaan. Säänsuojan ei välttämättä tarvitse olla rakennettu, vaan myös luonnon tarjoama suoja, esimerkiksi tiheä puusto, voi olla riittävä. Säänsuojan riittävyys tuleekin arvioida aina tapauskohtaisesti hevosten hyvinvoinnin kannalta. On myös huomioitava, että kaikkien hevosten tulee mahtua suojaan yhtä aikaa. Mikäli hevoset on mahdollista ottaa epäsuotuisissa sääolosuhteissa sisälle (myös esimerkiksi kesken työpäivän), ei erillistä säänsuojaa tarvita.

Myös lampaiden osalta tulee varmistua, että kaikki lampaat mahtuvat suojaan samanaikaisesti. Tapauskohtaisesti tulee arvioida, tarvitaanko rakennettua säänsuojaa, vai antavatko esimerkiksi puusto ja maaston korkeuserot lampaille riittävän suojan epäsuotuisia sääoloja vastaan.

Lampaat ja vuohet

Lampolassa tai vuohien pitopaikassa käytetään juoma-altaita, joista useampi lammas tai vuohi voi juoda yhtä aikaa. Miten voidaan arvioida, montako juomapaikkaa yksi juoma-allas vastaa?

Eläinsuojelulainsäädännön mukaan jokaista alkavaa 30 lampaan ja jokaista alkavaa 15 vuohen ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa. Voidaan katsoa, että juoma-allas vastaa useampaa juomapaikkaa, vaikkei siitä ole lampaille ja vuohille lainsäädännössä säädetty. Juoma-altaan reunan riittävyys on arvioitava tapauskohtaisesti ja varmistaen, että eläimet saavat riittävästi vettä. Tapauskohtaisessa harkinnassa arvioidaan, kuinka monta juomapaikkaa altaassa on eli kuinka monta lammasta tai vuohta mahtuu yhtä aikaa juomaan. Jos esimerkiksi kolme lammasta tai vuohta mahtuu juomaan yhtä aikaa, niin juoma-allas vastaa kolmea juomapaikkaa. Arvioinnissa voi käyttää myös suuntaa antavana apuna esimerkiksi tuettavaa lammas- ja vuohitalousrakentamista koskevassa MMM:n asetuksessa esitettyä vähintään 12 cm juomapaikan reunaa 30 lammasta ja 15 vuohta kohden.

Siat

Naapurimme sikalassa tarkastuksella käynyt läänineläinlääkäri oli merkinnyt tilalle tukisanktioita liian vähäisestä virikemateriaalin käytöstä. Naapuri ei uskalla lisätä karsinoihin kutterinpurua kovin usein, kun pelkää että sikalan lietelantajärjestelmä menee tukkoon, niin kuin jollekin tutulle oli kuulemma käynyt. Omille lihasioillemme olemme antaneet kaikkea mahdollista leluiksi sopivaa isännän vanhoista kumisaappaista lasten potkupalloihin, ja olkea annetaan jonkin verran aina aamu- ja ilta-askareiden yhteydessä, mutta riittääkö tämä nyt varmasti ettei meillekin vaan tule tukivähennyksiä, jos tarkastus osuu kohdalle?

Tonkiminen ja tutkiminen ovat sioille lajinomaisia käyttäytymistarpeita, joilla on suuri merkitys sikojen hyvinvoinnille. Sikojen saatavilla onkin oltava jatkuvasti riittävä määrä materiaalia näiden käyttäytymistarpeiden toteuttamiseksi. Sopivaa tonkimismateriaalia ovat muun muassa olki, heinä, puu, sahajauho, turve tai vastaavien materiaalien sekoitus. Tukkeutumisherkissä lietelantajärjestelmissä sikojen tutkimisen tarve voidaan tyydyttää antamalla sikojen käyttöön erilaista tutkittavaa/pureskeltavaa materiaalia (”leluja”), kuten esimerkiksi puupalikoita, palloja ja naruja. Näiden lisäksi sioille tulee kuitenkin tarjota vähintään kaksi kertaa päivässä olkea, heinää, sanomalehtiä, tai muuta sellaista muokattavaa materiaalia, mikä tyydyttää sian pureskelu- ja tonkimistarvetta.

Lisätietoa sikojen virikemateriaalin riittävästä saannista löydät täältä.

Naudat

Pihatossa käytetään juoma-altaita, joista useampi nauta voi juoda yhtä aikaa. Miten voidaan arvioida, montako juomapaikkaa yksi juoma-allas vastaa?

Eläinsuojelulainsäädännön mukaan pihatossa on jokaista alkavaa 10 lypsylehmän ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite. Muilla kuin lypsylehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite kuitenkin siten, että juoma-astioita tai juottolaitteita on yli 10 naudan ryhmälle oltava vähintään kaksi. Mikäli pihatossa käytetään sellaisia juoma-astioita tai juottolaitteita, joista useampi nauta voi juoda samanaikaisesti, on juomapaikkojen määrän vastattava edellä tarkoitettua juoma-astioiden tai juottolaitteiden määrää.

Eläinsuojelulainsäädännössä on siis säädetty juoma-astioiden ja juottolaitteiden lukumääristä pihatoissa eri nautaryhmille, mutta ei siitä, kuinka paljon juoma-altaan reunaa on oltava nautaa kohden silloin, kun naudat voivat juoda samasta juoma-astiasta tai juottolaitteesta yhtä aikaa.

Juoma-altaan reunan riittävyys on näin ollen arvioitava tapauskohtaisesti ja varmistaen, että eläimet saavat riittävästi vettä. Tapauskohtaisessa harkinnassa arvioidaan, kuinka monta juomapaikkaa altaassa on eli kuinka monta nautaa mahtuu yhtä aikaa juomaan. Jos esimerkiksi kolme nautaa mahtuu juomaan yhtä aikaa, niin juoma-allas vastaa kolmea juomapaikkaa. Arvioinnissa voi käyttää myös suuntaa antavana apuna esimerkiksi tuettavaa lypsykarjarakentamista koskevassa MMM:n asetuksessa esitettyä vähintään 10 cm altaan reunaa/lehmä tai hieho.

Esimerkki:

Juoma-astioiden määrä, kun pihatossa on vain lypsylehmiä
Pihatossa lypsylehmiä, kpl Juoma-astioita, juottolaitteita tai altaan juomapaikkoja vähintään
1-10 1
11-20 2
21-30 3
31-40 4
jne.  
Juoma-astioiden määrä, kun pihatossa on muita kuin lypsylehmiä
Pihatossa muita kuin lypsylehmiä, kpl  Juoma-astioita, juottolaitteita tai altaan juomapaikkoja vähintään
1-10 1
11-20 2
21-40 2
41-60 3
jne.

Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Läänineläinlääkäri tuli yllättäen tilallamme tekemään eläinsuojelutarkastuksen, vaikka mitään ennakkoilmoitusta emme olleet asiasta saaneet. Kaikki oli onneksi kunnossa, mutta ei kai ole luvallista että tarkastaja tulee noin vain tilallemme ennalta ilmoittamatta?

Maatiloille tehtävät otantaan perustuvat valvonnat tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkoilmoitusta, kuten yhteisölainsäädäntö edellyttää. Tarkastuksesta ilmoitetaan etukäteen ainoastaan silloin, jos se on valvonnan toteuttamisen kannalta välttämätöntä, ja silloinkin mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla.

Taloyhtiöömme muutti epämääräisen näköinen pariskunta, jonka olen nähnyt joskus kävelyttävän kadulla laihaa ja aran näköistä koiraa. Välillä kuluu päiväkausia, ettei pariskunnasta näy vilaustakaan, mutta koira tuntuu rappukäytävään kantautuvista äänistä päätellen olevan kuitenkin asunnossa. Olen huolestunut, saako koira riittävästi ruokaa ja ulkoilutusta. Minne voisin tässä tilanteessa ottaa yhteyttä?

Jos epäilet eläintä hoidettavan tai kohdeltavan eläinsuojelulain vastaisesti, ota yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluviranomaiseen. Paikallisia eläinsuojeluviranomaisia ovat kunnan- tai kaupungineläinlääkärit, poliisi ja terveystarkastaja. Joissain kunnissa tai kuntayhtymissä on myös niin sanottu valvontaeläinlääkäreitä, eli pelkästään valvontatehtäviin keskittyviä virkaeläinlääkäreitä. Viranomaisten lisäksi eläinsuojelutarkastuksia voivat tehdä aluehallintovirastojen valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat muualla kuin kotirauhan piirissä.

Kunnan- ja läänineläinlääkäreiden yhteystiedot löytyvät linkeistä eläinlääkäripalvelut sivulla.

Yhteystietoja löytyy myös Aluehallintoviraston omilta sivuilta.

Sivu on viimeksi päivitetty 8.12.2023