Usein kysyttyä eläinsuojelusta

 

Eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö muuttui 1.1.2024. Tällöin alkoi eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) soveltaminen. Samalla aiempi eläinsuojelulaki ja -asetus kumoutuvat. Aiemman eläinsuojelulain nojalla annetut eläinlajikohtaiset asetukset ovat toistaiseksi voimassa.

Huomioi, että osa sivuston tiedoista on toistaiseksi päivittämättä.
Tälle palstalle kootaan Ruokaviraston vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin eri eläinlajien pidosta ja eläinten hyvinvoinnin valvonnasta. Palstaa täydennetään säännöllisesti.

Palstalla esitetyt vastaukset ovat osin Ruokaviraston tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Tulkinnat eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Koirat

Kasvatan koirarotua, jonka takajalkojen kannukset tulee rotumääritelmän mukaan poistaa. Uusi kunnaneläinlääkärimme ei sitä kuitenkaan suostu tekemään. Voiko eläinlääkäri kieltäytyä kannusten poistosta, vaikka lähialueella ei edes ole mitään muuta eläinlääkäriasemaa, jonne voisin pennut viedä kannustenpoistoon?

Kannusten poistoa ei saa tehdä ainoastaan siksi, että rotumääritelmä niin edellyttää. Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen hyvinvoinnin kannalta perusteltua, tai erikseen säädetty sallituksi. Koiran kannuskynsien ja -varpaiden poistaminen rutiininomaisesti ennaltaehkäisevästi, eli muusta kuin eläinlääketieteellisestä syystä on nykyisen eläinten hyvinvointilain myötä kokonaan kiellettyä. Lisätietoa asiasta löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Koirien pitoa koskevia uusia vaatimuksia sekä Eläimille tehtävät toimenpiteet.

Yhdistyksemme on aikeissa järjestää varainkeruumielessä epävirallisen koiranäyttelyn eli niin sanotun Match Shown. Yhdistyksemme jäsen muistutti, että ulkomailtakaan tuodut typistettyhäntäiset ja -korvaiset koirat eivät saa Suomessa osallistua koiranäyttelyyn. Ei kai kielto koske kuitenkaan tällaista epävirallista näyttelyä?

Typistettyjen koirien näytteillä pitäminen tai kilpailuihin osallistuminen on kiellettyä riippumatta siitä, onko kyseessä niin sanottu virallinen vai epävirallinen näyttely tai kilpailu. Typistetyt koirat eivät saa osallistua mihinkään kilpailuun, kokeeseen, testiin tai muuhun kilpailutarkoituksessa järjestettävään tilaisuuteen, jossa arvioidaan koirien ominaisuuksia, taipumuksia tai taitoja. Typistettyjen koirien osallistuminen koiranäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin, joissa arvostellaan koirien ulkomuotoon, käyttöön tai jalostukseen liittyviä ominaisuuksia, on myös kielletty. Sillä, kuka kyseenomaiset tilaisuudet järjestää, tai minkälainen asema niillä on alan harrastajien keskuudessa, ei ole merkitystä. 

Kennelimme koirat asustelevat ulkotarhoissa, joista on luukun kautta vapaa pääsy lämmitettyyn kennelrakennukseen. Lueskelin Ruokaviraston Tavoitteena terve ja hyvinvoiva koira ja kissa – esitettä, ja ulkotarhat täyttävät kyllä reilusti tarhojen vaatimukset, mutta sisätilojen osalta koirien tila jää noin puoli neliötä vajaaksi oppaassa esitetystä niin sanotusta koiran pidolle tarkoitetun häkin pinta-ala -vaatimuksista. Pitääkö kennelrakennuksessa nyt siirtää väliseiniä tai tehdä muuta remonttia, jotta myös sisätilat täyttävät nuo koiran pidolle tarkoitetun häkin pinta-alavaatimukset?

Koiran pitoon tarkoitetun häkin tilavaatimuksia sovelletaan tapauksissa, joissa koiraa pidetään häkissä muutoin kuin tilapäisesti. Mikäli koirilla on vapaa pääsy ulkotarhaan, katsotaan sisähäkin olevan tässä tapauksessa rinnastettavissa koirankoppiin tai muuhun sitä vastaavaan säänsuojaan, jolloin riittää, että sisätila on kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koirille sopiva. Mikäli koirien pääsy ulkotarhoihin estetään esimerkiksi työpäivien ajaksi, pitää sisätilojen kuitenkin täyttää koiran pidolle tarkoitetun häkin vaatimukset.

Kissat

Paikallinen metsästysseura loukutti talvella kesämökkimme lähistöltä villiintyneitä kissoja. Kuulin, että pyydystetyt kissat oli lopetettu saman tien. Eikö irrallaan tavatut kissat pitäisi viedä ensin löytöeläinhoitolaan, missä niille voitaisiin yrittää etsiä uusi koti?

Kunnilla on velvollisuus järjestää alueellaan irrallaan tavatuille ja talteen otetuille kissoille, koirille ja muille vastaaville pienikokoisille seura- ja harrastuseläimille tilapäistä hoitoa talteenottopaikoissa eli niin sanotuissa löytöeläinhoitoloissa. Talteenotettuja eläimiä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Säilytysvelvoite koskee kuitenkin ainoastaan tilapäisesti poissa omistajansa hallinnasta olevien eläinten hoidon järjestämistä. Kiinniotettuihin villiintyneisiin kissoihin sovelletaan metsästyslakia. Metsästyslaki rinnastaa villiintyneet kissat rauhoittamattomiin eläimiin, joiden pyydystämiseen ja välittömään lopettamiseen alueen omistajalla tai haltijalla tai alueen metsästysvuokraoikeuden ja metsästysluvan haltijalla on oikeus.

Yksittäisen kissan kiinniottajan voi olla vaikeaa arvioida, onko kiinni otettu eläin kotikissa vai villiintynyt kissa. Tällaisessa tapauksessa on parasta toimittaa kissa kunnan osoittamaan talteenottopaikkaan, jossa kissa voidaan tutkia myös tatuoinnin tai mikrosirun varalta.

Villiintyneiden kissojen kiinni ottamiseen, hoitamiseen ja lopettamiseen liittyvistä asioista voit lukea tarkemmin täältä.

Koiran- ja kissanpentujen tuontikielto

Saako yhdistys tai henkilö tuoda Suomeen alle 6 kk ikäisiä pentuja myytäväksi tai muutoin luovutettavaksi edelleen tuonnin jälkeen?

Ei saa tuoda. Eläinten hyvinvointilain perusteluihin (HE 186/2022) on kirjattu, että säännös ei estäisi alle puolivuotiaan pennun hankkimista ulkomailta, jos kauppa on tapahtunut tai sopimus luovutuksesta on tehty Suomen rajojen ulkopuolella. Näin olen edelleenkin olisi sallittua ostaa tai muutoin hankkia alle puolivuotias pentu ulkomailta ja tuoda se itse Suomeen tai sopia pennun kuljetuksesta muulla tavalla, kunhan kauppa tai luovutussopimus on tapahtunut ennen kuin pentu ylittää Suomen rajan. Kauppa tai luovutussopimus voitaisiin tällaisessa tapauksessa tehdä myös sähköisesti.

Edellä kuvattujen perustelujen mukaan alle 6 kk ikäisen pennun saa hankkia ainoastaan itselleen ulkomailta, kunhan sopimius kaupasta tai luovutuksesta on tehty ennen kuin pentu ylittää Suomen rajan. Yhdistys tai henkilö ei voi tuoda Suomeen alle 6 kk ikäistä pentua edelleen myytäväksi tai muutoin luovutettavaksi.  

Saako alle 6 kk ikäisen koiran- tai kissanpennun hankkia sijoitukseen ulkomailta?

Itselleen on mahdollista hankkia sijoitussopimuksella pentu ulkomailta. Tällöin sijoitussopimuksen osapuolina ovat ulkomaalainen toimija, kuten esimerkiksi koiran kasvattaja, sekä suomalainen ostaja.

Puolestaan pennun ostaminen itselleen ulkomailta ja Suomeen tuonnin jälkeen pennun edelleen luovutus sijoitukseen neljän kuukauden kuluessa tuonnista ei ole sallittua. Sijoitussopimuksen sijaan olisi suositeltavaa ostaa pentu ulkomailta yhteisomistajuudella.

Saako alle 6 kk ikäisenä Suomeen tuotua pentua siirtää yhteisomistajien välillä 4 kk kuluessa tuonnista?

Kyllä saa. Tuontikiellon myynnillä tai muulla luovuttamisella edelleen tarkoitetaan pennun omistajuuden vaihtumista heti tai myöhemmin, ennalta sovittujen ehtojen täyttyessä. 

Hevoset

Onko hevonen tuotantoeläin vai lemmikki?

Hevosen asema tuotantoeläimenä tai seura- ja harrastuseläimenä riippuu sen kulloisestakin käyttötarkoituksesta. Eläinten hyvinvointilainsäädännössä hevosta käsitellään lähtökohtaisesti seura- ja harrastuseläimenä, mutta tietyissä tapauksissa, kuten maataloustoimintakäytössä, sen voidaan katsoa olevan tuotantoeläin, jolloin siihen sovelletaan tuotantoeläimiä koskevia vaatimuksia. Eläinten hyvinvointilain 5 § 9 kohdan mukaan tuotantoeläimellä tarkoitetaan elintarvikkeiden, villan, nahan tai turkisten tuotantoa varten taikka muussa tuotantotarkoituksessa kasvatettavaa tai pidettävää eläintä. Tuotantoeläimellä ei kuitenkaan tarkoiteta luonnonvaraista eläintä, kilpailuissa, näyttelyissä taikka kulttuuri- tai urheilutapahtumissa tai vastaavissa toiminnoissa käytettävää eläintä, eikä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävää eläintä.

Eläinten hyvinvointilain säännöskohtaisten perustelujen mukaan tuotantoeläin on
määritelty hyvinvointilaissa vastaavalla tavalla kuin aiemmassa eläinsuojelulaissa. Eläinsuojelulain muutoksen (203/2017) perusteluihin (HE 267/2016) on kirjattu, että tuotantoeläimenä ei pidettäisi seura-, kilpa- ja harrastuseläimiä, joita ei pääsääntöisesti käytetä maataloustoimintaan, vaan joita käytetään esimerkiksi urheilutarkoituksessa (ravihevoset) tai jotka ovat lemmikkieläimiä (mukaan lukien eläimistä saatavien tuotteiden kotitarvekäyttö). Maatalouden tukiehtoihin liittyvässä ehdollisuuden vaatimusten valvonnassa seura- ja harrastuseläiminä voidaan pitää esimerkiksi 1—2 tammaa, joita varsotetaan, mutta maatila ei ole solminut alkuperäisrotujen kasvattamissopimusta. Myös kotieläinpihojen eläimet voidaan pääsääntöisesti rajata pois tuotantoeläinten määritelmästä.

Huomioi kuitenkin, että EU:n ja kansallisen lääkitsemislainsäädännön kirjanpitovaatimus koskee kaikkia elintarviketuotantoeläimiä, eli siis myös hevosia, jos hevosta ei ole sen tunnistusasiakirjassa (hevospassissa) merkitty pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomiksi (ns. elinikäinen teurastuskielto). Lääkekäytön kirjanpitovelvollisuus riippuu siis siitä, onko hevosen tunnistusasiakirjassa teurastuskieltomerkintä, ja mikä on hevosen käyttötarkoitus:

• Hevonen, jonka tunnistusasiakirjassa ei ole teurastuskieltomerkintää:
hevosen omistajan tai haltijan on pidettävä lääkityksistä kirjaa
elintarviketuotantoeläimiltä edellytetyllä tavalla. Kirjanpitoa on säilytettävä
viiden vuoden ajan

• Hevonen, jonka tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, mutta joka
katsotaan eläinten hyvinvointilain mukaan tuotantoeläimeksi (esim.
metsätyöhevonen): lääkitsemiskirjanpitoa on säilytettävä eläinten
hyvinvointilain perusteella kolmen vuoden ajan.

• Hevonen, jonka tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, ja joka on
kilpailu- tai harrastekäytössä: lainsäädäntö ei edellytä lääkitsemiskirjanpidon
pitämistä.

Olemme remontoimassa pihapiirissämme olevaa vanhaa kivinavettaa talliksi tyttäremme kahdelle shetlanninponille. Luimme, että tallin sisäkorkeuden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5, kuitenkin aina vähintään 2,2 metriä. Vanhan kivinavetan sisäkorkeus on vain 2 metriä eikä sitä ainakaan kovin helposti saa korotettuakaan. Tyttäremme shetlanninponit ovat säkäkorkeudeltaan alle 110 cm, jolloin luvulla 1,5 kerrottuna tarvittava sisäkorkeus olisi 165 cm. Koskeeko tuo 2,2 metrin vaatimus myös näin pieniä poneja, vai vain hevosia?

Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta koskee hevosten lisäksi myös ponien, aasien ja muiden vastaavien kavioeläinten pitoa. Näin ollen myös ponisuojan sisäkorkeuden tulee olla vähintään 2,2 metriä. Minimipinta-alan vähimmäiskorkeudesta on mahdollista poiketa enintään kaksi prosenttia. Vanhoissa rakennuksissa voi olla maan ja rakennuksen painumisen ja liikkumisen aiheuttamia muutaman senttimetrin eroja eri mittauskohtien välillä, minkä johdosta em. poikkeuksesta on säädetty erikseen.

Vähimmäiskorkeusvaatimus koskee vain eläinsuojan (yksittäiskarsina, ryhmäkarsina, sairaskarsina, pihatto, pilttuu) vähimmäispinta-aloja vastaavia osia. Karsinassa tai muussa eläinsuojassa voi olla myös alueita, jotka ovat alle vähimmäiskorkeuden, mutta niitä ei voi laskea mukaan eläinsuojan pinta-alaan. Sisäkorkeutta laskettaessa rakennuksessa normaalisti tarvittavia kiinteitä kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia teknisluontoisia laitteita ei myöskään oteta huomioon.

Minimikorkeusvaatimus ei koske käytäviä yms., mutta niiden osalta on huomioitava, että tilat eivät saa olla niin matalia, että ne aiheuttavat hevoselle vahingoittumisen vaaraa.

Onko karsinan minimipinta-alavaatimuksista mahdollisuus joustaa saman 2 %:n verran, kuin karsinan korkeudesta?

Jos lainsäädännössä on säädetty jokin vähimmäistilavaatimus, eikä siitä ole säädetty poikkeamismahdollisuutta, ei vaatimuksesta ole mahdollista joustaa. Poikkeamismahdollisuudesta tulee aina säätää, ja hevosten suojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa on näin tehty ainoastaan eläinsuojan sisäkorkeuden osalta.

Vähennetäänkö karsinan kalusteiden viemä tila pois pinta-alasta? Esim. vesiputkia suojaava sokkeli lattianrajassa tai karsinan sisäpuolella oleva ruokinta-automaatti.

Karsinan koko tulee mitata sisämittana niin, että karsinan vähimmäiskoko täyttyy sekä ylä- että alareunasta mitattaessa, joten sokkelin viemää tilaa ei voi laskea karsinan vähimmäiskokoon. Hevosten karsinoiden osalta ei ole erikseen säädetty vaatimuksia käytettävissä olevalle pinta-alalle, joten ruokinta-automaatin viemää tilaa ei tarvitse huomioida karsinan kokoa arvioitaessa.

Onko jokaiselle hevoselle oltava karsinapaikka tallissa?

Jokaisella hevosella on oltava sellainen pitopaikka, joka täyttää lainsäädännössä pitopaikalle asetetut vaatimukset. Talli- tai pihattopaikkojen määrä on sovitettava hevosten määrään siten, että kaikki hevoset voidaan tarvittaessa ottaa yhtä aikaa suojaan.

Miten arvioidaan tallin osalta riittävä valaistus?

Valaistuksen voimakkuudesta ei ole säädetty tarkkoja määreitä, mutta Ruokaviraston näkemyksen mukaan riittävän valaistuksen arvioimiseksi voidaan käyttää yleisesti käytettyä määritelmää, että tilassa pitäisi pystyä lukemaan vaivatta sanomalehteä.

Onko ämpärijuotto hevosille riittävää ja paljonko vettä tulee tarjota vuorokauden aikana?

Riittävä vedensaanti on eläimen fysiologinen perustarve ja siitä huolehtiminen on olennainen osa eläintenpitoa. 1.1.2024 lähtien hevosen pysyvässä pitopaikassa on oltava eläimen saatavilla jatkuvasti sulaa vettä.

Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan hyvinvointilaissa pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan. Pysyvä pitopaikka voi vaihdella tilanteen mukaan. Esimerkiksi kesäaikaan hevosen pysyvä pitopaikka voi olla laidun, jos se viettää siellä pääosan ajastaan, kun taas saman hevosen pysyvä pitopaikka talvisaikaan voi olla tallissa oleva karsina. Jos hevosella on vesipiste karsinassa, mutta sitä pidetään yli puolet vuorokaudesta ulkotarhassa, katsotaan ulkotarha silloin hevosen pysyväksi pitopaikaksi, jonne pitää järjestää jatkuva vedensaanti. Veden pitää olla sulaa. Joissain pitomuodoissa tämä voi talvisaikaan edellyttää lämmitettävää vesipistettä.

Hevosen riittävästä vedensaannista on huolehdittava myös lyhytaikaisemmassa tarhauksessa ja muussa tilapäisessä säilytyksessä muualla kuin hevosen pysyvässä pitopaikassa, mutta tällöin vettä ei tarvitse olla jatkuvasti saatavilla, vaan sitä voidaan antaa hevoselle säännöllisin väliajoin. Hevosen juotosta voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä asetuksella.

Täysikasvuisen, joutilaan hevosen päivittäinen vedentarve on sisäruokintakaudella noin viisi litraa 100 elopainokiloa kohti (esim. 25 litraa vettä/500 kg painoinen hevonen). Kohtalaista ja raskasta työtä tekevällä tai muutoin runsaasti hikoilevalla hevosella sekä imettävällä tammalla vedentarve on edellistä paljon suurempi (2–3 -kertainen). 

Onko karsinatallin yhteydessä olevassa ulkotarhassa pidettäville hevosille oltava säänsuoja?

Ulkona pidettävällä eläimellä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan
tai eläin on voitava tarvittaessa ottaa sisätilaan.

Ulkotarhassa ja laitumella olevilla hevosilla on oltava mahdollisuus säänsuojaan epäsuotuisissa sääolosuhteissa, ellei hevosia ole tarvittaessa mahdollista ottaa sisälle. Säänsuoja voi olla esimerkiksi kevyt kolmiseinäinen katos, joka suojaa hevosta suoraa auringonpaistetta, tuulta ja sadetta vastaan. Säänsuojan ei välttämättä tarvitse olla rakennettu, vaan myös luonnon tarjoama suoja, esimerkiksi tiheä puusto, voi olla riittävä. Kaikkien hevosten tulee mahtua suojaan yhtä aikaa. Säänsuojan riittävyys tulee arvioida tapauskohtaisesti hevosten hyvinvoinnin kannalta. Säänsuojan riittävyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon muun muassa pidettävän eläimen rotu, ikä, kunto, karvapeite, fysiologinen tila, pitopaikan maantieteellinen sijainti ja vallitsevat sääolosuhteet. 

Hevosilla, joita pidetään ympärivuotisesti ulkona, on talvikaudella oltava käytettävissään rakennettu eläinsuoja kuten pihatto, jossa on vähintään kolme seinää ja tarvittaessa neljäs suljettava seinä. Ympärivuotisesti ulkona pidettävän hevosen eläinsuojan tulee täyttää pysyvälle pitopaikalle asetetut vaatimukset.

Hevosten ulkotarhaamisella on monia etuja, jotka edistävät hevosten hyvinvointia, ja ulkona pitoa on mahdollista harjoittaa myös yöaikaan olosuhteiden niin salliessa. Oleellista on, että tarhattavien eläinten hyvinvointi turvataan myös epäsuotuisissa sääoloissa, joko siten, että hevosilla on käytettävissään säänsuoja, jonne ne voivat itse halutessaan vetäytyä, tai että eläintenpitäjä ottaa hevoset tarvittaessa sisälle. Kaikessa toiminnassa on huomioitava eläintenpitäjän velvollisuus turvata hevosille suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan, ja sopiva makuupaikka.

Mikä on varsomiskarsinan minimipinta-alavaatimus?

Varsomiskarsinaan sovelletaan ryhmässä pidettävien hevosten ryhmäkarsinan vaatimuksia. Varsomiskarsinan tilavaatimus muodostuu laskemalla yhteen tamman säkäkorkeuden edellyttämä yksittäiskarsinan pinta-ala + 50 % varsan säkäkorkeuden edellyttämästä yksittäiskarsinan pinta-alasta. Esim. 175 cm korkean tamman ja sen alle 12 kk:n ikäisen 110 cm kokoisen varsan karsinan koon tulee olla vähintään 9.0 m2 + (0,5 x 5 m2) = 11.5 m2

Minkä ikäinen hevonen katsotaan varsaksi?

Ruokaviraston näkemyksen mukaan varsaksi katsotaan alle 12 kk ikäinen hevoseläin. Tulkintaa tukee mm. eläintunnistuslainsäädäntö, jonka mukaan hevonen pitää tunnistaa 12 kk kuluessa syntymästä, sekä hevosten pidosta annetun valtioneuvoston asetuksen (588/2010) liitteiden 2 ja 3 määritelmät varsasta.

Hevoset, lampaat

Hevosemme laiduntavat kesäaikaan metsälaitumella, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä tallistamme. Tuttu hevosharrastaja kertoi, että hevosille vaaditaan nykyään myös laitumelle säänsuoja. Millainen katos laitumelle pitäisi rakentaa? Huonolla ilmalla olemme hakeneet hevoset aina sisälle. Hevosaitauksen lähellä sijaitsevalla metsäniityllä on myös kesälampaittemme laidun, pitäisikö niillekin rakentaa erillinen katos?

Ulkotarhassa ja laitumella on tarvittaessa oltava hevoselle suojaa epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan. Säänsuoja voi olla esimerkiksi kevyt kolmiseinäinen katos, joka suojaa hevosta suoraa auringonpaistetta, tuulta ja sadetta vastaan. Säänsuojan ei välttämättä tarvitse olla rakennettu, vaan myös luonnon tarjoama suoja, esimerkiksi tiheä puusto, voi olla riittävä. Säänsuojan riittävyys tuleekin arvioida aina tapauskohtaisesti hevosten hyvinvoinnin kannalta. On myös huomioitava, että kaikkien hevosten tulee mahtua suojaan yhtä aikaa. Mikäli hevoset on mahdollista ottaa epäsuotuisissa sääolosuhteissa sisälle (myös esimerkiksi kesken työpäivän), ei erillistä säänsuojaa tarvita.

Myös lampaiden osalta tulee varmistua, että kaikki lampaat mahtuvat suojaan samanaikaisesti. Tapauskohtaisesti tulee arvioida, tarvitaanko rakennettua säänsuojaa, vai antavatko esimerkiksi puusto ja maaston korkeuserot lampaille riittävän suojan epäsuotuisia sääoloja vastaan.

Lampaat ja vuohet

Lampolassa tai vuohien pitopaikassa käytetään juoma-altaita, joista useampi lammas tai vuohi voi juoda yhtä aikaa. Miten voidaan arvioida, montako juomapaikkaa yksi juoma-allas vastaa?

Lampaiden ja vuohien hyvinvointia koskevia lainsäädännön mukaan jokaista alkavaa 30 lampaan ja jokaista alkavaa 15 vuohen ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa. Voidaan katsoa, että juoma-allas vastaa useampaa juomapaikkaa, vaikkei siitä ole lampaille ja vuohille lainsäädännössä säädetty. Juoma-altaan reunan riittävyys on arvioitava tapauskohtaisesti ja varmistaen, että eläimet saavat riittävästi vettä. Tapauskohtaisessa harkinnassa arvioidaan, kuinka monta juomapaikkaa altaassa on eli kuinka monta lammasta tai vuohta mahtuu yhtä aikaa juomaan. Jos esimerkiksi kolme lammasta tai vuohta mahtuu juomaan yhtä aikaa, niin juoma-allas vastaa kolmea juomapaikkaa. Arvioinnissa voi käyttää myös suuntaa antavana apuna esimerkiksi tuettavaa lammas- ja vuohitalousrakentamista koskevassa MMM:n asetuksessa esitettyä vähintään 12 cm juomapaikan reunaa 30 lammasta ja 15 vuohta kohden.

Siat

Naapurimme sikalassa tarkastuksella käynyt läänineläinlääkäri oli merkinnyt tilalle tukisanktioita liian vähäisestä virikemateriaalin käytöstä. Naapuri ei uskalla lisätä karsinoihin kutterinpurua kovin usein, kun pelkää että sikalan lietelantajärjestelmä menee tukkoon, niin kuin jollekin tutulle oli kuulemma käynyt. Omille lihasioillemme olemme antaneet kaikkea mahdollista leluiksi sopivaa isännän vanhoista kumisaappaista lasten potkupalloihin, ja olkea annetaan jonkin verran aina aamu- ja ilta-askareiden yhteydessä, mutta riittääkö tämä nyt varmasti ettei meillekin vaan tule tukivähennyksiä, jos tarkastus osuu kohdalle?

Tonkiminen ja tutkiminen ovat sioille lajinomaisia käyttäytymistarpeita, joilla on suuri merkitys sikojen hyvinvoinnille. Sikojen saatavilla onkin oltava jatkuvasti riittävä määrä materiaalia näiden käyttäytymistarpeiden toteuttamiseksi. Sopivaa tonkimismateriaalia ovat muun muassa olki, heinä, puu, sahajauho, turve tai vastaavien materiaalien sekoitus. Tukkeutumisherkissä lietelantajärjestelmissä sikojen tutkimisen tarve voidaan tyydyttää antamalla sikojen käyttöön erilaista tutkittavaa/pureskeltavaa materiaalia (”leluja”), kuten esimerkiksi puupalikoita, palloja ja naruja. Näiden lisäksi sioille tulee kuitenkin tarjota vähintään kaksi kertaa päivässä olkea, heinää, sanomalehtiä, tai muuta sellaista muokattavaa materiaalia, mikä tyydyttää sian pureskelu- ja tonkimistarvetta.

Lisätietoa sikojen virikemateriaalin riittävästä saannista löydät täältä.

Naudat

Pihatossa käytetään juoma-altaita, joista useampi nauta voi juoda yhtä aikaa. Miten voidaan arvioida, montako juomapaikkaa yksi juoma-allas vastaa?

Nautojen hyvinvointia koskevan lainsäädännön mukaan pihatossa on jokaista alkavaa 10 lypsylehmän ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite. Muilla kuin lypsylehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite kuitenkin siten, että juoma-astioita tai juottolaitteita on yli 10 naudan ryhmälle oltava vähintään kaksi. Mikäli pihatossa käytetään sellaisia juoma-astioita tai juottolaitteita, joista useampi nauta voi juoda samanaikaisesti, on juomapaikkojen määrän vastattava edellä tarkoitettua juoma-astioiden tai juottolaitteiden määrää.

Lainsäädännössä on siis säädetty juoma-astioiden ja juottolaitteiden lukumääristä pihatoissa eri nautaryhmille, mutta ei siitä, kuinka paljon juoma-altaan reunaa on oltava nautaa kohden silloin, kun naudat voivat juoda samasta juoma-astiasta tai juottolaitteesta yhtä aikaa.

Juoma-altaan reunan riittävyys on näin ollen arvioitava tapauskohtaisesti ja varmistaen, että eläimet saavat riittävästi vettä. Tapauskohtaisessa harkinnassa arvioidaan, kuinka monta juomapaikkaa altaassa on eli kuinka monta nautaa mahtuu yhtä aikaa juomaan. Jos esimerkiksi kolme nautaa mahtuu juomaan yhtä aikaa, niin juoma-allas vastaa kolmea juomapaikkaa. Arvioinnissa voi käyttää myös suuntaa antavana apuna esimerkiksi tuettavaa lypsykarjarakentamista koskevassa MMM:n asetuksessa esitettyä vähintään 10 cm altaan reunaa/lehmä tai hieho.

Esimerkki:

Juoma-astioiden määrä, kun pihatossa on vain lypsylehmiä
Pihatossa lypsylehmiä, kpl Juoma-astioita, juottolaitteita tai altaan juomapaikkoja vähintään
1-10 1
11-20 2
21-30 3
31-40 4
jne.  
Juoma-astioiden määrä, kun pihatossa on muita kuin lypsylehmiä
Pihatossa muita kuin lypsylehmiä, kpl  Juoma-astioita, juottolaitteita tai altaan juomapaikkoja vähintään
1-10 1
11-20 2
21-40 2
41-60 3
jne.

 

Ilmoituksenvarainen toiminta

Kenen tulee tehdä ilmoitus, kun yksityishenkilö hoitaa kotonaan eläinsuojeluyhdistyksen koiria tai kissoja?

Pääsääntönä on, että toiminnasta (esimerkiksi eläinten hoidosta tai myynnistä, muusta luovuttamisesta tai välittämisestä) vastaava henkilö tai yhdistys tekee ilmoituksen, mikäli toiminta täyttää eläinten hyvinvointilain (693/2023) liitteen 2 ammattimaisen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvan seura- ja harrastuseläintenpidon eläinmäärärajat. 

Mikäli yksityishenkilön toiminta täyttää saman lain liitteen 2 eläinmäärärajan (esimerkiksi liitteen 2 kohta 2. seura- ja harrastuseläinten laajamittainen pito, jonka harjoittaja pitää a) vähintään seitsemää yli 6 kk ikäistä koiraa, kissaa tai frettiä), tulee yksityishenkilön tehdä ilmoitus omissa tiloissaan tapahtuvasta eläinten hoidosta.

Mikäli yhdistyksen toiminta täyttää saman lain liitteen 2 eläinmäärärajan (esimerkiksi liitteen 1. seura- ja harrastuseläinten säännöllinen kaupanpitäminen, muu luovuttaminen tai välittäminen, jonka harjoittaja b) myy, muutoin luovuttaa tai välittää vähintään 10 muuta kuin itse kasvattamaansa kissaa, koiraa, frettiä tai kaniinia vuodessa), tulee yhdistyksen tehdä ilmoitus eläinten myynti-, luovutus- tai välitystoiminnastaan.

Näin ollen, tapauskohtaisesti tulee arvioida kenen tarvitsee tehdä ilmoitus. Mikäli herää epäilys, tulisiko toiminnasta tehdä ilmoitus, olkaa yhteydessä oman alueenne aluehallintovirastoon, jossa osataan arvioida tapauskohtaisesti ilmoituksen teon tarve.

Tuleeko ilmoituksenvaraisen toiminnan ilmoitus tehdä aluehallintovirastoon vai riittääkö ilmoituksen tekeminen eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin?

Ilmoituksen voi tehdä joko lomakkeella aluehallintovirastoon tai suoraan eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin, josta ilmoitus menee tiedoksi aluehallintovirastoon automaattisesti. Huomatkaa, että ilmoituksen tekeminen aluehallintovirastoon on maksullista aluehallintoviraston maksuasetuksen mukaisesti.

Eläinkilpailut ja -näyttelyt

Ovatko hevosten harjoitusravit ja porojen karsinta-ajot eläinkilpailuja tai ilmoituksenvaraisia eläinkilpailuja?

Porojen karsinta-ajoissa ja hevosten harjoitusraveissa eläimen tulee alittaa ennalta asetettu tavoite-aika, jotta voidaan varmistaa, että eläin on kykenevä osallistumaan varsinaisiin kilpailuihin. Eläimiä ei aseteta paremmuusjärjestykseen eikä palkintoluokkiin suorituksensa mukaan. Ruokaviraston näkemyksen mukaan hevosten harjoitusravit ja porojen karsinta-ajot voitaisiin katsoa harjoituksenomaiseksi tapahtumaksi. Jos kuitenkin asiasta kertyy myöhemmin lisää tietoa, niin tulkintaa voidaan tarkastella uudelleen saatujen uusien tietojen valossa.

Hallituksen esityksen (186/2022) säännöskohtaisten perustelujen (5 § 13 kohta) mukaan harjoitusta ei pidettäisi eläinkilpailuna silloinkaan, kun eläimen suoritusta mitataan ajanotolla, virhepisteiden laskennalla tai muulla kullekin lajille ominaisella mittaamistavalla, kun mittaamisen tarkoituksena ei ole kilpaileminen. Mittaaminen voisi tällöin palvella eläimen harjoituttamista ja antaa eläimen omistajalle tietoa eläimen senhetkisestä suoritustasosta.

Vaikka eläinkilpailuja koskeva spesifinen lainsäädäntö ei koske harjoituksia, yleiset hyvinvointilainsäädännön vaatimukset liittyen esim. eläinten pitoon, hoitoon, käsittelyyn ja kohteluun koskevat myös harjoituksia - sekä harjoituksiin osallistuvien eläinten että harjoituksissa käytettävien kohde-eläinten osalta.

Katsotaanko maajoukkuekarsinnat, joihin osallistuvat lajin kärkikoirakot kisaamaan MM-kisoihin osallistumisesta, SM-tasoa vastaavaksi tai sitä ylemmän tason kilpailuksi, jota koskee ilmoitusvelvollisuus? 

Termillä "SM- tai sitä ylemmän tason kilpailu" viitataan kilpailun vaativuustasoon. Tällä tasolla voidaan katsoa olevan korkeampi riski eläinten loukkaantumiselle, johtuen kilpailusuorituksen vauhdista ja kilpailuradan teknisestä vaativuudesta. Ruokaviraston näkemyksen mukaan erikseen järjestettävät maajoukkuekarsinnat, joissa kilpaillaan MM-kisoihin osallistumisesta, muodostavat tekniseltä vaativuudeltaan ja suoritusvauhdin osalta vastaavanlaisen riskin kuin SM-kilpailut, ja ovat siten ilmoitusvelvollisuuden piirissä. 

Voiko koira, jolle on tehty kynsiamputaatio sairauden takia, osallistua kilpailuun?

Eläinten hyvinvointilain säännös estää sellaisten koirien kilpailemisen ja näytteille asettamisen, joille on tehty kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide ns. kosmeettisista syistä, eli eläimen ulko­näön muuttamiseksi. Säännös ei estä eläimen sairauden hoitamiseksi tehtäviä toimenpiteitä, eikä tällaisten eläinten kilpailuttamista. On kuitenkin huomioitava, että kilpailuun osallistuvan eläimen tulee olla sillä tavoin terve, että osallistuminen ei rasita eläintä liikaa, eikä muutenkaan aiheuta vaaraa sen hyvinvoinnille. Lisäksi on huomioitava, että eläinkilpailun järjestäjällä voi olla lainsäädäntöä tiukempia, kilpailun säännöissä esitettyjä rajoitteita eläinten osallistumiselle.

Voiko koira, jolta on pentuna parin päivän iässä poistettu kannuskynnet, osallistua näyttelyyn tai kilpailuun?

Eläinten hyvinvointilain 15 § mukaan koiralle saadaan tehdä leikkaus tai muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide vain, jos se on sen hyvinvoinnin kannalta perusteltua, tai jos se on erikseen säädetty sallituksi. Eläintä, jolle on tehty leikkaus tai muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide, jonka tarkoituksena on eläimen ulkonäön muuttaminen, ei saa käyttää kilpailuissa tai pitää näytteillä. Säännöstä on tarkennettu valtioneuvoston asetuksella (1165/2023) eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä. Asetuksen 8 § mukaan eläimen kynsien ja varpaiden poistaminen muusta kuin eläinlääketieteellisestä syystä on aina kiellettyä. Näin ollen rutiininomainen ennaltaehkäisevä kannuskynsien ja -varpaiden poistaminen koiranpennuilta on kiellettyä. Saman pykälän 2 momentin mukaan eläimen ulkonäön muuttamiseen tähtääviä kiellettyjä toimenpiteitä, jotka estävät eläimen kilpailuttamisen ja näytteille asettamisen, ovat kuitenkin vain koiran hännän ja korvien typistys, sekä hevoseläimen turpakarvojen poistaminen. 

Vaikka koiran kannusvarpaiden poistaminen ennaltaehkäisevästi on nyt kielletty, lainsäätäjä ei ole kuitenkaan halunnut estää näyttelyyn tai kilpailuun osallistumista sellaisilta koirilta, joiden kannusvarpaat on poistettu. Lähtökohtaisesti nämä koirat ovat sellaisia, joilta kannusvarpaat on poistettu ennen lain voimaantuloa, tai ulkomailla, tai joille tehdään myöhemmin varvasamputaatio eläinlääkinnällisestä syystä. Niiden koirien osalta, joiden kannusvarpaat on poistettu Suomessa 1.1.2024 tai sen jälkeen muusta kuin eläinlääketieteellisestä syystä, on kyseessä eläinten hyvinvointilainsäädännön rikkominen siltä osin, että eläimelle on tehty kielletty toimenpide.

Katsotaanko vinttikoirayhdistyksen järjestämät erilaiset leikkimieliset kilpailut vinttikoirakilpailuiksi radalla tai maastossa, jotka on Ruokaviraston ohjeessa luokiteltu ilmoituksenvaraisiksi?

Vinttikoirayhdistykset järjestävät erilaisia leikkimielisiä kilpailuja, joista osa on kaikille roduille avoimia, esim. ns. roturace. Tällaisissa kilpailuissa juostava matka on lyhyt, ja koirat juoksevat sen yksin.

Vinttikoirien juoksukilpailut radalla tai maastossa ovat valikoituneet Ruokaviraston ohjeen ilmoituksenvaraisten kilpailujen listalle pääosin koirien loukkaantumisriskin takia, johtuen kilpailusuorituksen vauhdista, ja erityisesti maastokokeiden osalta myös kilpailuradan teknisestä vaativuudesta. Vinttikoirien juoksukilpailuilla on ohjeessa tarkoitettu vinttikoirien ns. yleisesti tunnettuja kilpailumuotoja, joita eri yhdistykset järjestävät erityisesti vinttikoirille erityisesti tätä tarkoitusta varten laadittujen kilpailusääntöjen mukaisesti. Muiden kilpailumuotojen osalta ilmoituksenvaraisuutta on arvioitava vertaamalla suorituksen vaativuutta ohjeessa ilmoituksenvaraisiksi katsottujen kilpailujen vaativuustasoon.

Tällaiset vinttikoirayhdistyksen järjestämät erilaiset leikkimieliset kilpailut vaikuttaisivat olevan vauhdiltaan ja myös kilpailuradan teknisen vaativuuden osalta alhaisemmalla tasolla kuin ohjeessa tarkoitetut vinttikoirien juoksukilpailut radalla tai maastossa. Myös kilpailusuorituksen suorittaminen yksin vähentää koirien loukkaantumisriskiä. Tällaiset tapahtumat ovat eläinten hyvinvointilain määritelmän mukaan kilpailuja, mutta Ruokaviraston näkemyksen mukaan niitä ei katsottaisi ilmoituksenvaraiseksi eläinkilpailuksi. Jos kuitenkin asiasta kertyy myöhemmin lisää tietoa, niin tulkintaa voidaan tarkastella uudelleen saatujen uusien tietojen valossa.

Katsotaanko koirien tottelevaisuuskokeet ja ns. rally-toko ilmoituksenvaraiseksi eläinkilpailuksi? Tuleeko eläinlääkärin olla paikalla koko kilpailun ajan vai riittääkö, että eläinlääkäri tarkastaa kilpailuun osallistuvat koirat ennen kilpailusuoritusten alkamista?

Ruokaviraston ohjeeseen eläinkilpailun ja eläinnäyttelyn järjestämisestä ja niihin osallistumisesta on koottu lista sellaisista eläinkilpailuista, joiden Ruokavirasto katsoo olevan ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Koirien tottelevaisuuskoetta tai rally-tokoa ei ole erikseen mainittu em. ohjeessa, joten ko. kilpailumuotojen ilmoitusvelvollisuutta tulee arvioida vertaamalla kilpailusuorituksen vaativuustasoa ohjeessa ilmoituksenvaraisiksi katsottujen kilpailujen vaativuustasoon esimerkiksi kilpailuradan teknisen vaativuuden, kilpailusuorituksen vauhdin ja pitkäkestoisuuden sekä suorituksen edellyttämän fyysisen ponnistuksen osalta. 

Tottelevaisuuskokeiden ja rally-tokon kilpailuohjeissa esitetyn kuvauksen perusteella vaikuttaisi siltä, että kyseessä ei ole sellainen kilpailutoiminta, jossa eläin kilpailusuorituksen aikana tavanomaisissa olosuhteissa voi joutua alttiiksi kohtuuttomalle rasitukselle, kivulle tai kärsimykselle. Näin ollen koirien tottelevaisuuskokeita tai rally-toko -kilpailuja ei Ruokaviraston näkemyksen mukaan katsottaisi ilmoituksenvaraiseksi eläinkilpailuksi, jolloin niiden osalta ei myöskään edellytettäisi ilmoituksen tekemistä aluehallintovirastolle, eikä kilpailueläinlääkärin nimeämistä. Jos kuitenkin asiasta kertyy myöhemmin lisää tietoa, niin tulkintaa voidaan tarkastella uudelleen saatujen uusien tietojen valossa.

Kilpailueläinlääkärin tehtävät ja velvollisuudet koskevat ainoastaan ilmoituksenvaraiseen kilpailuun nimettyä kilpailueläinlääkäriä. Myös muunlaisen eläinkilpailun järjestäjä voi kutsua tapahtumaan eläinlääkärin. Kilpailueläinlääkäriä koskevat tehtävät ja velvollisuudet eivät kuitenkaan koske tällaisen muun kuin ilmoituksenvaraisen kilpailun eläinlääkäriä. Muussa kuin ilmoituksenvaraisessa eläinkilpailussa eläinlääkärin paikalla olo ja tehtävät riippuvat siis pelkästään järjestäjätahon ja lajin omista käytänteistä ja säännöistä. 

Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Läänineläinlääkäri tuli yllättäen tilallamme tekemään eläinsuojelutarkastuksen, vaikka mitään ennakkoilmoitusta emme olleet asiasta saaneet. Kaikki oli onneksi kunnossa, mutta ei kai ole luvallista että tarkastaja tulee noin vain tilallemme ennalta ilmoittamatta?

Maatiloille tehtävät otantaan perustuvat valvonnat tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkoilmoitusta, kuten yhteisölainsäädäntö edellyttää. Tarkastuksesta ilmoitetaan etukäteen ainoastaan silloin, jos se on valvonnan toteuttamisen kannalta välttämätöntä, ja silloinkin mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla.

Taloyhtiöömme muutti epämääräisen näköinen pariskunta, jonka olen nähnyt joskus kävelyttävän kadulla laihaa ja aran näköistä koiraa. Välillä kuluu päiväkausia, ettei pariskunnasta näy vilaustakaan, mutta koira tuntuu rappukäytävään kantautuvista äänistä päätellen olevan kuitenkin asunnossa. Olen huolestunut, saako koira riittävästi ruokaa ja ulkoilutusta. Minne voisin tässä tilanteessa ottaa yhteyttä?

Jos epäilet eläintä hoidettavan tai kohdeltavan eläinten hyvinvointilain vastaisesti, ota yhteyttä paikalliseen valvontaviranomaiseen. Paikallisia valvontaviranomaisia ovat kunnaneläinlääkärit (mukaan lukien valvontaeläinlääkärit, eli pelkästään valvontatehtäviin keskittyvät virkaeläinlääkärit), poliisi ja terveystarkastaja. 

Kunnan- ja läänineläinlääkäreiden yhteystiedot löytyvät linkeistä eläinlääkäripalvelut sivulla.

Yhteystietoja löytyy myös Aluehallintoviraston omilta sivuilta.

Sivu on viimeksi päivitetty 20.2.2025